yksin

Puistossa, kaupassa, kotona. Yksin ystävien häissä, lasten ristiäisissä, syntymäpäivillä. Niin yksin ystävien juhlissa, joissa on vain pariskuntia. Normaali tilanne lasta ei saa sukulaisille hoitoon, varaa lapsenvahteihin ei ole. Ja silloin kun jonnekin pääsee, kukaan ei pääse lähtemään mukaan. Ystävät tiiviissä parisuhteissa, kaikilla aina tärkeämpää menoa.



En valita. Eikä masenna. Väsyttää vain ettei mikään tunnu muuttuvan. Rakastuin, mutta sekään ei ollut pysyvää. Luulin löytäneeni rakkauden, joka kestää. Nyt vain enemmän yksinäistä. Aika parantaa ja jokaiselle on jossakin se joku. En vain enää jaksaisi odottaa. Kevät tulee ja hormonit hyrräävät:)



Mukavaa purkautua, muutaman rivin verran.