Vai ei 1960-luku ollut onnellista aikaa? Kuunnelkaas sen ajan musiikkia!

Oli onnellista aikaa minullekin. Sotakorvauksista oli selvitty, alkoi olla rahaa vähän käyttöönkin, aikuisilla oli aikaa, työtä riitti maataloudessa ja tehtaissa, Urho Kekkonen hallitsi jämäkästi, maailmantilanne oli kohtalaisen vakaa ja uusia keksintöjä pulpahteli pinnalle.  Oi sitä aikaa!

Joka aikakaudessa on myös onnettomuutta. 60-luvulla oli hyvin yleistä että oli sota-ajoilta vielä huumeriippuvaisia  miehiä - rintamallahan käytettiin yleisesti huumeita. Myös alkoholismi rehotti, vaikka sitä ilmiönä ei vielä niin samaaan tapaan ymmärretty. Isät olivat etäisiä lapsilleen, kävivät töissä ja kittasivat muun ajan jurona kaljaa tms takan eessä, äidit kehotti lapsiaan että antakaa isän olla rauhassa, isä on niin väsynyt...

Elettiin yhä aikaa kun sotakokemuksista ei ollut sopivaa puhua tai traumoja käydä läpi. Sotaveteraanit oli hyljesittyjä ja halveksuttuja ja elivät traumojaan yksin päänsä sisällä. Isien traumat ja käytös heijastui lapsiin, joista vastaavasti tuli monesta etäisiä vanhempia lapsilleen aikanaan...

Erittäin onnellista, juu. Ehk päältäpäin katsottuna. Oli paljon asioita joita ei ollut sopivaa sanoa ääneen.

Lauluilla pidettiin hyvää mieltä yllä. Suomalaisten suruvoittoinen mollisoundi kuului sillä hetkellä menneisyyteen, eteenpäin mentiin suurten ikäluokkien nuoruuden hengessä.

Täältä 1960-luvun parhaita biisejä ihan ilmaiseksi

http://www.nettiradiomaailmalla.com/category/1960-ja-1970-luvun-musiikk…

Kyllä 60 luku oli toiveikasta aikaa ja kehityksen vauhti oli huimaa. Musiikin suoranainen valkakumous, rohkea muoti, tekniikka, kosmetiikka, ruoka, muutos näkyi joka asiassa, kaikkea uutta pukkasi tuutin täydeltä ja maailma avautui vauhdilla. Nuoriso alkoi suuntautua ulkomaille, kielikurssit ja kesätyöt veivät monet ensimmäistä kertaa kauemmas Eurooppaan. Jokaisella vuosikymmenellä on ominaispiirteensä, mutta kyllä kuuskytluku oli lajissaan omaa luokkaansa.