Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin, jos parisuhde vastaa vain toisen tarpeisiin? Vai pitääkö toisen puolesta olla valmis uhrautumaan?
07.01.2018 |
Aika monessa parisuhteessa on sellainen tilanne, että toinen saa parisuhteelta sen, mitä parisuhteelta tarvitsee, ja toinen jää vaille jotakin itselleen hyvin oleellista – syvällisiä keskusteluja, yhteistä aikaa, helliä kosketuksia, intohimoista seksiä, tukea vaikeilla hetkillä ja niin edelleen.
Täytyykö pitkässä parisuhteessa hyväksyä se, että toinen ei pysty antamaan sitä, mitä itse tarvitsee? Onko ihmisen tultava toimeen ilman noita mainittuja asioita, kun kerran yhdessä on luvattu pysyä?
Kommentit (32)
Samaa mietin koko ajan. Näin ei varmaan olisi jos toinen olisi terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin koko ajan. Näin ei varmaan olisi jos toinen olisi terve.
Moni sairaus on sellainen, ettei niiden sairastaja todellisuudessa kykene parisuhteeseen. Kun tämän ymmärtää, alkaa oma tilannekin hahmottua paremmin. Siinä on usein kyse jostakin muusta kuin parisuhteesta.
Itse ainakin suhteessa pyrin tarjoamaan kumppanille hänen tarvitsemiaan asioita. Toisaalta en voi olla eri ihminen kuin olen.
Eli tuen ja järjestän yhteistä aikaa, mutta jos keskustelut eivät tunnu kumppanista tarpeeksi syvällisiltä, niin en oikein voi asialle mitään.
Mä olen miettinyt ihan samaa viime aikoina. Miehen kanssa käydyt keskustelut on olleet aika hedelmättömiä:
- Minä pyydän että mies tekisi jonkun asian, ja oli se asia mikä tahansa, hän kysyy ensimmäisenä että onko pakko just nyt tai että onko se ylipäätään pakollista. Hän saa minut tuntemaan että mikään tekemäni kotityö tai lapsiin liittyvä asia ei ole niin tärkeä että hän siihen heti ryhtyisi. Koululainen ei tarvitse luistimia vaikka Wilmassa lukee että ensi viikolla luistellaan. Eskarilainen on ihan ok, vaikka yskii ja köhii ja valitti yöllä korviaan. Taaperolla ei ole sopivia lämpimiä talvikenkiä, mutta miehen mielestä kumisaappaat käy. Jne.
- Jos minä ehdotan kylpyläviikonloppua, ei ole rahaa sellaiseen. Jos miehen sisko perheineen ehdottaa, ehdotus onkin ihan kiva. Jos minä ostan pöytään kukkakimpun, se on rahan tuhlausta. Mutta mies saattaa itse miettiä että pitäisiköhän ystäväperheen äidille viedä kukkia tuliaisiksi. Jne.
- Jos sanon että en enää jaksa tätä, mies ei osaa sanoa mitään. Jos väsyneenä tiuskin lapsille, mies huomauttaa ettei saisi tiuskia. Jos väsyneenä huudan, mies suuttuu siitä huutamisesta. Jne.
Molempien tarpeet on yhtä tärkeitä. Hyvä mies ottaa naisensa huomioon ja vaatii myös itselleen hoivaa. Naisena täytyy myös osata kertoa mitä haluaa jotta toinen voi reagoida siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta terveelle parisuhteelle tuollainen. Helposti myös katkeroituu, jos puoliso ei ymmärrä hänen tarpeitaan keskusteluista huolimatta. Tai suostu niitä tarjoamaan.
Jos toinen ei pysty tarjoamaan seksiä, on oikeus erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt ihan samaa viime aikoina. Miehen kanssa käydyt keskustelut on olleet aika hedelmättömiä:
- Minä pyydän että mies tekisi jonkun asian, ja oli se asia mikä tahansa, hän kysyy ensimmäisenä että onko pakko just nyt tai että onko se ylipäätään pakollista. Hän saa minut tuntemaan että mikään tekemäni kotityö tai lapsiin liittyvä asia ei ole niin tärkeä että hän siihen heti ryhtyisi. Koululainen ei tarvitse luistimia vaikka Wilmassa lukee että ensi viikolla luistellaan. Eskarilainen on ihan ok, vaikka yskii ja köhii ja valitti yöllä korviaan. Taaperolla ei ole sopivia lämpimiä talvikenkiä, mutta miehen mielestä kumisaappaat käy. Jne.
- Jos minä ehdotan kylpyläviikonloppua, ei ole rahaa sellaiseen. Jos miehen sisko perheineen ehdottaa, ehdotus onkin ihan kiva. Jos minä ostan pöytään kukkakimpun, se on rahan tuhlausta. Mutta mies saattaa itse miettiä että pitäisiköhän ystäväperheen äidille viedä kukkia tuliaisiksi. Jne.
- Jos sanon että en enää jaksa tätä, mies ei osaa sanoa mitään. Jos väsyneenä tiuskin lapsille, mies huomauttaa ettei saisi tiuskia. Jos väsyneenä huudan, mies suuttuu siitä huutamisesta. Jne.
Oot valinnut laiskan nalkuttajamiehen. Onnea vaan. Tilanteesi tuntuu kamalalta :(
Ei toimi, ja ihmettelen, kuinka vain yhteen suuntaan toimivasta suhteesta ylipäänsä tulee pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurusteluvaiheessa tulisi juuri nämä asiat selvittää, et onko toinen sopiva. Se on vähän omaatyhmyyttä, jos alkaa tuntetamattoman ihmisen kanssa parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei toimi, ja ihmettelen, kuinka vain yhteen suuntaan toimivasta suhteesta ylipäänsä tulee pitkä.
Suhde voi aluksi täyttää molempien tarpeet. Jossakin vaiheessa toinen voi vetäytyä seksistä, keskusteluista tai vaikka toisen huomioimisesta, koska hän ei itse kykene noihin asioihin, ole kiinnostunut niistä tai ei tarvitse niitä. Silloin suhde muuttuu epätasapainoiseksi.
Se osapuoli, joka on menettänyt kiinnostuksensa seksiin, ei hevillä tee töitä seksielämän parantamiseksi, koska hän saa jo kaiken, mitä tarvitsee. Miksi muuttaa käyttäytymistä, kun epämääräisillä lupauksilla, vitkuttelulla ja syyllistämisellä saa pidettyä kaiken ennallaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monessa parisuhteessa on sellainen tilanne, että toinen saa parisuhteelta sen, mitä parisuhteelta tarvitsee, ja toinen jää vaille jotakin itselleen hyvin oleellista – syvällisiä keskusteluja, yhteistä aikaa, helliä kosketuksia, intohimoista seksiä, tukea vaikeilla hetkillä ja niin edelleen.
Täytyykö pitkässä parisuhteessa hyväksyä se, että toinen ei pysty antamaan sitä, mitä itse tarvitsee? Onko ihmisen tultava toimeen ilman noita mainittuja asioita, kun kerran yhdessä on luvattu pysyä?
Mietipä ihan itse omilla aivoillasi onko se väärin vai ei.
Mä olen niin kyllästy nyt näihin ok/oikein/väärin/vaarinhousut-otsikoihin että pidän niitä kirjoittelevia automaattisesti vähän yksinkertaisina.Minusta kun tuon pitäisi ratketa ihan kenen tahansa tuossa tilanteessa elävän omalla maalaisjärjellä, ilman nettiraatia.
En jaksa tätä ihmisten oman ajattelukyvyn kehittymättömyyttä. Sen verran voin sanoa että kynnysmattoillulla tekee vain hallaa itselleen ja katkeroituu joten kannattaa miettiä miksi sellaiseen alistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monessa parisuhteessa on sellainen tilanne, että toinen saa parisuhteelta sen, mitä parisuhteelta tarvitsee, ja toinen jää vaille jotakin itselleen hyvin oleellista – syvällisiä keskusteluja, yhteistä aikaa, helliä kosketuksia, intohimoista seksiä, tukea vaikeilla hetkillä ja niin edelleen.
Täytyykö pitkässä parisuhteessa hyväksyä se, että toinen ei pysty antamaan sitä, mitä itse tarvitsee? Onko ihmisen tultava toimeen ilman noita mainittuja asioita, kun kerran yhdessä on luvattu pysyä?
Mietipä ihan itse omilla aivoillasi onko se väärin vai ei.
Mä olen niin kyllästy nyt näihin ok/oikein/väärin/vaarinhousut-otsikoihin että pidän niitä kirjoittelevia automaattisesti vähän yksinkertaisina.Minusta kun tuon pitäisi ratketa ihan kenen tahansa tuossa tilanteessa elävän omalla maalaisjärjellä, ilman nettiraatia.
En jaksa tätä ihmisten oman ajattelukyvyn kehittymättömyyttä. Sen verran voin sanoa että kynnysmattoillulla tekee vain hallaa itselleen ja katkeroituu joten kannattaa miettiä miksi sellaiseen alistuu.
Onko se tosiaan kynnysmattoilua, jos epäröi sairauden vuoksi seksikyvyt menettäneen tai masennuksen vuoksi etäiseksi muuttuneen kumppanin jättämistä?
Tämä asia on monisyisempi kuin annat ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toimi, ja ihmettelen, kuinka vain yhteen suuntaan toimivasta suhteesta ylipäänsä tulee pitkä.
Suhde voi aluksi täyttää molempien tarpeet. Jossakin vaiheessa toinen voi vetäytyä seksistä, keskusteluista tai vaikka toisen huomioimisesta, koska hän ei itse kykene noihin asioihin, ole kiinnostunut niistä tai ei tarvitse niitä. Silloin suhde muuttuu epätasapainoiseksi.
Se osapuoli, joka on menettänyt kiinnostuksensa seksiin, ei hevillä tee töitä seksielämän parantamiseksi, koska hän saa jo kaiken, mitä tarvitsee. Miksi muuttaa käyttäytymistä, kun epämääräisillä lupauksilla, vitkuttelulla ja syyllistämisellä saa pidettyä kaiken ennallaan?
Miten tuollainen asia parannetaan? Liukkaria pimppaan ja antaa miehen äheltää sovitun määrän viikossa? Miehillä ei onnistu sekään, kun kulli ei nouse ilman aitoa halua.
On väärin. Se suhde kesti 1,5v. Jätin miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toimi, ja ihmettelen, kuinka vain yhteen suuntaan toimivasta suhteesta ylipäänsä tulee pitkä.
Suhde voi aluksi täyttää molempien tarpeet. Jossakin vaiheessa toinen voi vetäytyä seksistä, keskusteluista tai vaikka toisen huomioimisesta, koska hän ei itse kykene noihin asioihin, ole kiinnostunut niistä tai ei tarvitse niitä. Silloin suhde muuttuu epätasapainoiseksi.
Se osapuoli, joka on menettänyt kiinnostuksensa seksiin, ei hevillä tee töitä seksielämän parantamiseksi, koska hän saa jo kaiken, mitä tarvitsee. Miksi muuttaa käyttäytymistä, kun epämääräisillä lupauksilla, vitkuttelulla ja syyllistämisellä saa pidettyä kaiken ennallaan?
Miten tuollainen asia parannetaan? Liukkaria pimppaan ja antaa miehen äheltää sovitun määrän viikossa? Miehillä ei onnistu sekään, kun kulli ei nouse ilman aitoa halua.
No eihän se totta puhuen parannukaan. Sen vähemmän haluavan, joka seksin määrää kontrolloi, täytyy olla valmis tulemaan vastaan. Usein ero on paras vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka on luvannut jäädä tuollaiseen suhteeseen, on hölmö.
Kaikki avioituneet ovat luvanneet. Siksikin pidän avioliittoa idioottina, monen muun seikan lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka on luvannut jäädä tuollaiseen suhteeseen, on hölmö.
Kaikki avioituneet ovat luvanneet. Siksikin pidän avioliittoa idioottina, monen muun seikan lisäksi.
En minä ainakaan ole luvannut tuollaista vaikka naimisissa olenkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin suhteessa pyrin tarjoamaan kumppanille hänen tarvitsemiaan asioita. Toisaalta en voi olla eri ihminen kuin olen.
Eli tuen ja järjestän yhteistä aikaa, mutta jos keskustelut eivät tunnu kumppanista tarpeeksi syvällisiltä, niin en oikein voi asialle mitään.
Et oikein nyt vastannut siihen mitä kysyttiin tai aivan kuin et olisi tajunnut mihin vastaat. Kerrot jo että sinä kyllä annat, mutta et mitään siitä, mitä itse saat. Jäi fiilis, että et oikein saa suhteestanne mitään, mutta annat siihen kovasti. Etkä edes tiedä onko toinen siihen tyytyväinen?
Ihminen, joka on luvannut jäädä tuollaiseen suhteeseen, on hölmö.