Jos kouluikäinen kiukuttelee ja käskee menemään esim. huoneestaan pois (äidin tai isän)

Mun talo, mun huoneet. Eli en mene.

Menen pois ja odotan että rauhoittuu. Sen jälkeen keskustellaan lapsen kanssa. On hyvä, että lapsella on paikka, jossa rauhoittua kiukkujen aikaan.

Lapsella on oikeus omaan rauhaan omassa huoneessaan. Keskustellaan sitten taas, kun on rauhoittunut.

Vierailija kirjoitti:

Mun talo, mun huoneet. Eli en mene.

Olisi kamalaa jos puolison omistamassa asunnossa mutta yhteisessä kodissa puoliso sanoisi näin.

Meillä teini sai pienestäkin raivareita ja paiskoi huoneensa oveja. Ovi otettiin irti ja teinin pullistelu loppui.

Tietenkin menen. Jos lapselle on vuosien ajan teroitettu, että oma huone, oma vastuu, omat velvollisuudet, niin miksi ihmeessä sitten yllättäen niin ei olisi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä teini sai pienestäkin raivareita ja paiskoi huoneensa oveja. Ovi otettiin irti ja teinin pullistelu loppui.

Nyt oli puhe kouluikäisestä, ei teinistä.

Riippuu tilanteesta. Jos lapsi on rikkonut sääntöjä, niin asia käydään läpi heti.

Jos vain on huonolla tuulella ja haluaa olla rauhassa, niin tietenkin. Tällöinkin toki edellytän kohteliasta sanavalintaa, mutten äänen painoa.

Taas täällä lapseton kommentoi, mutta jos et mene, opetat että heikomman tilaa ei tarvitse kunnioittaa.

Menen pois ja annan lapsen rauhoittua. Miksi ihmeessä jäisin vielä isottelemaan ja lietsomaan tilannetta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä teini sai pienestäkin raivareita ja paiskoi huoneensa oveja. Ovi otettiin irti ja teinin pullistelu loppui.

Tämä on vähän eri asia, kuin lapsen kiukuttelut, jotka voivat johtua ihan pikkuasioistakin. Lapsi ei vielä kunnolla osaa käyttää tunteitaan. Teini osoittaa ovien paiskonnalla huomiontarvetta ja mielipahaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä teini sai pienestäkin raivareita ja paiskoi huoneensa oveja. Ovi otettiin irti ja teinin pullistelu loppui.

Onpas paska ratkaisu. Teinillä on vahva yksityisyyden ja itsenäistymisen tarve, eikä vanhempien pidä evätä tätä kehityksen kannalta tärkeää yksityisyyttä irrottamalla nuoren omasta huoneesta ovi. Ovien paiskominen ja silmille hyppiminen tulisi selvittää ihan muilla keinoin, rankaisemalla muulla tavalla kuin yksityisyyden poistamisella.

Antaisin sille kouluikäisellekin mahdollisuuden olla ihan yksin ja rauhoittua. Ei kiukkuinen aikuinenkaan haluaa välttämättä ketään samaan huoneeseen keskustelemaan tai valittamaan pahantuulisuudesta. Ajan kanssa se ohi menee kun saa olla rauhassa, myöhemmin ehtii keskustella.