Lue keskustelun säännöt.
Turvaton olo elämässä
06.01.2018 |
Keskustelin tänään itseni kanssa. Kerroin asioita itselleni ääneen ja jostain alitajunnasta sanoin tällaisen lauseen "Masennustani ei olisi, jos kokisin oloni turvallisemmaksi elämässä.". Heräsin oikein noiden sanojen jälkeen. Lueskelin turvattomuuden tunteesta täälä netissä ja olen joutunut lapsuudessani pelkäämään niin burnoutista kärsivän äidin ilkeitä sanoja, kuin pahassa teini-iässä raivoavaa isoveljeä.
Pelkään intiimiyttä ja helliä tunteita, en tykkää, kun minua kosketetaan. Ahdistun tietynlaisten ihmisten seurassa. Raha-asiat ja oma terveys aiheuttavat jatkuvaa huolta, vaikka ei ole mitään hätää oikeasti. Pelkään, että lemmikilleni käy jotain tai en pidä siitä tarpeeksi huolta. Olen alati varuillani, että kohta sattuu. En myöskään luota muihin ihmisiin. En kerro heille asioita, koska pelkään, että he kertovat niitä selkäni takana eteenpäin.
Voiko tuo myrkyllinen ajanjakso lapsuudessani todella pilata elämäni nyt 20-vuotiaana?
Joskus mietin, että vikisen ihan turhasta ja kaikilla on vaikeaa. Sotten taas mietin, että ehkä se on sitä, että kiellän lapsuuteni olleen ikävä.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haetko turvaa pääosin muista ihmisistä? Kunpa henkilö A tekisi tai sanoisi asian B, niin minulla olisi parempi olo? Kunpa äitini ei olisi tehnyt asiaa C, kaikki olisi toisin? Turva löytyy lopulta itsestäsi, huonoista kokemuksista huolimatta. Etsi keinoja kasvattaa luottamusta itseesi ja omiin kykyihisi. Kun pärjäät yksinkin ja luotat itseesi, voit ehkä alkaa luottaa vähän muihinkin, eikä pienet epäonnistumiset ja vastoinkäymiset kaada maailmaa.
Ehkä kirjoitukseni ei ole relevantti sinulle, mutta oli itselle suuri oivallus lakata syyttämästä mennyttä huonosta voinnista, sekä kaatamasta omaa hyvinvointiani muiden tekemisten ja sanomisten varaan. Tsemppiä joka tapauksessa!