Muita joilla välit omaan siskoon poikki? Miten tämä on vaikuttanut elämääsi ja henkiseen oloosi?

Up

Ei sukulaisten kanssa tartte olla tekemisissä sen jälkeen kun on päässyt muuttamaan pois lapsuudenkodista joten sisarukset eivät ole mikään ongelma.Sen kun vaan jättää itse soittamatta ja laittaa niiden numerot estolistalle.

Siskoni on sanonut minulle niin hirveitä asioita, ettei ole väliksi pitää yhteyttä. Yritin ennen tuota korjata välejämme, mutta en tuon jälkeen. Elämä pitää täyttää ilolla ja jos se ei tule omasta perheestä niin sitten jostain muualta.

Välit on poikki ja se on ääretön taakka. Ajoittain vaatii kovaa työtä pitää pää kasassa. Toinen osapuoli on uhriutunut, joten ei taida olla paljoa tehtävissä.

Paransi vaan hyvinvointia ero siskosta. Jokaisen velvollisuus on sairastuttuaan hakea hoitoa. Hän ei sitä ole tehnyt. On mieleltään sairas. Tapaamme sukujuhlissa harvakseltaan jolloin tervehdin ja siinä se.

Ennen juhlat ja tapaamiset ja puhelut olivat pelkoa hänen mielipuolisista purkauksista. Ei enää koskaan kiitos. Ikävöin toki tervettä siskoa mutta en tätä sairastunutta.

Olen vain pinnallisissa väleissä molempiin siskoihini. Suosittelen lämpimästi kaikille. Voin paljon paremmin kun ei tarvi niiden hullujen kanssa olla liian läheinen.

Siskoni ei ole koskaan halunnut olla tekemisissä kanssani, vuosia yritin pitää jonkinlaisia välejä, sitten luovutin muutama vuosi sitten. Hän "kuoli" mielestäni, lakkasin kantamasta tuota surullista ja raskasta taakkaa.

Sydämeni vuotaa verta kun välimme ovat mitä ovat. Ahdistus on tällä hetkellä niin väliä, että kauan poissa ollut itsetuhoinen mieli alkaa jälleen olla vahvasti joka päivä mielessä.

Sisaruksetkin ovat erilaisia, kuten muutkin. On todella raskasta tulla toimeen monestakin syystä.

Jos vanhempi sisarus katsoo aina oikeudekseen kommentoida kaikkeen mitä toinen tekee, sanoo tai jättää tekemättä.

Eikä koskaa voi tietää mistä milloinkin tivahtaa.

Kyllä siinä pakostikin yhteyden pito harvenee. Tässä jokin aika sitten hän tivahteli taas tyylilleen uskollisesti,

jopa ulkopuolisten ihmisten kuullen. Sain ns. hävetä silmät päästäni.

Sain tarpeekseni. Nyt on välit poikki, ainakin toistaiseksi. Onhan ne olleet ennenkin pitkiäkin aikoja,

sitten tivahtelut unohtuvat, ja taas pidämme yhteyttä. Mutta ei sitä jaksa , kun toinen ei muutu.

Parempi kun ei olla yhteydessä.

Kun ylimielisyys ottaa vallan, pitää itseään muita parempana, on hyvä pitää etäisyyttä siskoon. Meidän maailmat ei kohtaa missään.

Kyllä ne mulkut viimeistään perunkirjoituksessa tulevat ottamaan kontaktia. Meillä sisko katkaisi välit minuun ja vanhempiimme, kun meille syntyi lapsi vaimoni kanssa. Olemme ns. yhteenääneen todenneet, että sisko on joko todella pahassa hormonivajeessa keskellä vaihdevuosia tai sitten vaan mielisairas, eikä ymmärrä hakea apua. Siskonmies jaksoi katsoa pelleilyä aikansa ja lopulta muutti pois & otti eron.

Ei aiheuta minkäänlaista stressiä, olen estänyt soitot, facen yms. Mielessäni kyseessä on samalla tavalla poissa oleva henkilö niinkuin kuolleet.

Vapsutunut olo.

Kun ymmärtää, että ei ole itse syypää siihen, että on syntynyt samaan perheeseen, tajuaa ettei ole velvollinen olemaan tekemisissä ihmisen kanssa jos ei halua.

En perustele enkä selitä enempää.

Mutta en enää edes juuri muista, että mulla on sisar.

Olen ajatellut loppuun asti, että jos saan tiedon hänen kuolemastaan, ei totisesti tarvitse syytellä itseään siitä ettei muka yrittänyt tarpeeksi.

Päinvastoin kadun sitä, että tuhlasin liikaa vuosia ja voimiani.

Jos kyseessä ei olisi ollut sisareni, en olisi ollut hänen kaltaisensa ihmisen kanssa missään tekemisissä. Huoneen jakaminen alati vihamielisen 5 vuotta vanhemman kanssa oli yhtä piinaa.

Nykyään olen vain kiihkottoman helpottunut.

En pidä mitään yhteyttä toiseen veljeeni. Yritin monta vuotta, mutta kun toinen vielä aikuisena kiusaa, on väkivaltainen yms, en näe yhtään syytä olla tekemisissä.

Oloni helpottui kun päätin että nyt riitti, ihmishirviö saa elää omaa elämäänsä, en tarvitse sietää kiusaamista ja väkivaltaa enää.

Äidimme ei ymmärrä minua ollenkaan, ja usko että yritän kieltää häntä pitämässä yhteyttä veljeeni. En ole koskaan sanonut että vanhempien pitäisi tehdä niin tai näin, olen ainoastaan sanonut että kukaan ei piinaa minua enää — ei edes omaa veljeä.

Perintöriita. Juttu on ratkennut jo hyväkseni oikeudessa mutta hävettää ja harmittaa, että omat sisarukset paljastuivat epärehellisiksi, ahneiksi ja piittaamattomiksi.

Nro 13 jatkaa: koska sukunimemme on aika erikoinen, aina välillä tapaan ihmisiä jotka kysyvät jos olen sukua veljelleni. Nykyään vastaan lyhyesti että "kyllä, kuuluumme samaan sukuun."

En paljastaa että hän on veljeni, koska en jaksaisi selittää etten ole tekemisissä enkä edes halua nähdä häntä.

Moni ystävä uskoo, että minulla on vain 1 veli, hänen kanssaan tulen hyvin toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni ei ole koskaan halunnut olla tekemisissä kanssani, vuosia yritin pitää jonkinlaisia välejä, sitten luovutin muutama vuosi sitten. Hän "kuoli" mielestäni, lakkasin kantamasta tuota surullista ja raskasta taakkaa.

Mä yritin kans pitää välejä. Aivan turhaan. lapsena esim. löi selkään, jos istui huonossa ryhdissä ruokapöydässä(tuoli ilman selkänojaa),  yritti kieltää hengittämisen kun jouduttiin nukkumaan vierekkäin jne. Nämä ei vaikuttaneet vaan muut asiat, ylimielisyys, epärehellisyys jne ja se, ettei oikeasti pidetty yhteyttä kuin pakosta. Olen vapaa. En mene edes hautajaisiin.

Älkää välittäkö siisustelijoista, jotka tilannettanne tuntematta heittelevät sivusta näkemyksiään, että teidän pitäisi "selvittää välinne".

Elämä on lyhyt, eikä sitä kannata missään nimessä tuhlata ihmiseen, jonka kanssa oleminen on yhtä huutoa ja asioiden selvittelyä.

Jokainen sisaruksestaan eronnut on ihan varmasti tehnyt sen hyvästä syystä.

Vierailija kirjoitti:

Perintöriita. Juttu on ratkennut jo hyväkseni oikeudessa mutta hävettää ja harmittaa, että omat sisarukset paljastuivat epärehellisiksi, ahneiksi ja piittaamattomiksi.

Vanha viestiketju,mutta tämä pisti silmään. En voi uskoa että omat sisaret vaanivat vanhiemme perintöä, miksi sitä ei voi jakaa kaikelle tasan?

Sisko? Mikä sisko?

Ai niin. Se.

Hirveästi vaikuttaakin elämään kun yksi pakollinen sukulaisvierailu jää pois pilaamasta lomaviikonloppua jonka voi nyt viettää perheen kanssa mihin lystää.