Mä en jaksa tätä elämää enää yhtään

Tunnen ihan samaa :( tsemppiä meille

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihan samaa :( tsemppiä meille

:( Tsemppiä sinullekin.

Ap

En minäkään jaksanut eilen, olin ihan loppu.

Miten oot päässyt juttelemaan psyk. sairaanhoitajalle?

Täällä yksi, joka kokee aivan samoja tuntemuksia. Kun voisi vain painaa pause-nappulaa.

Käyn kelan tukemassa psykoterapiassa, joten olen sikäli hyvässä tilanteessa, että saan apua. Olen kuitenkin niin väsynyt, että väsyn jopa siitä lomakkeiden lähettelystä, jota psykoterapia aiheuttaa, joten tuntuu että tilanne psykoterapiankin suhteen on +-0.

Kuitenkin minulla on ajatus, että kaikesta selviää ja edessä on aivan varmasti vielä paremmat ajat. Pystyn ajattelemaan näin jopa silloin on olen niin syvällä, että toivoin etten olisi koskaan edes syntynyt ja kun mikään ei tunnu yhtikäs miltään. 

Ap, oletko kokeillut lääkitystä terapian tukena? Itse olen aloittamassa piakkoin nappeja, jotka joskus minulla toimiva, mutta lopetin ne, sillä luulin etten tarvitse niitä enää. Nyt jälkeen päin tajuan, että lääkkeet todella pitivät minut opiskelukykyisenä ja mielialani oli aika hyvä. Myös ahdistuskohtaukset katosivat lähes kokonaan.

Toivotan sinulle ja kaikille muillekin masentuneille ja ahdistuneille voimia ja uskoa tulevaan. Asiat järjestyvät aina.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi, joka kokee aivan samoja tuntemuksia. Kun voisi vain painaa pause-nappulaa.

Käyn kelan tukemassa psykoterapiassa, joten olen sikäli hyvässä tilanteessa, että saan apua. Olen kuitenkin niin väsynyt, että väsyn jopa siitä lomakkeiden lähettelystä, jota psykoterapia aiheuttaa, joten tuntuu että tilanne psykoterapiankin suhteen on +-0.

Kuitenkin minulla on ajatus, että kaikesta selviää ja edessä on aivan varmasti vielä paremmat ajat. Pystyn ajattelemaan näin jopa silloin on olen niin syvällä, että toivoin etten olisi koskaan edes syntynyt ja kun mikään ei tunnu yhtikäs miltään. 

Ap, oletko kokeillut lääkitystä terapian tukena? Itse olen aloittamassa piakkoin nappeja, jotka joskus minulla toimiva, mutta lopetin ne, sillä luulin etten tarvitse niitä enää. Nyt jälkeen päin tajuan, että lääkkeet todella pitivät minut opiskelukykyisenä ja mielialani oli aika hyvä. Myös ahdistuskohtaukset katosivat lähes kokonaan.

Toivotan sinulle ja kaikille muillekin masentuneille ja ahdistuneille voimia ja uskoa tulevaan. Asiat järjestyvät aina.

Niin, ei se terapia muuta yhtään mitään. Terapiasta ei saa ammattia, ystäviä, perhettä eikä mitään muutakaan.

Ihan sama tilanne mulla kaikin puolin.

Vierailija kirjoitti:

Miten oot päässyt juttelemaan psyk. sairaanhoitajalle?

Olen lukiossa, joten menin puhumaan koulupsykologille. Hän laittoi mut koululääkärille, joka määräsi lääkkeitä ja teki myös lähetteen kuntani psykiatrian poliklinikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi, joka kokee aivan samoja tuntemuksia. Kun voisi vain painaa pause-nappulaa.

Käyn kelan tukemassa psykoterapiassa, joten olen sikäli hyvässä tilanteessa, että saan apua. Olen kuitenkin niin väsynyt, että väsyn jopa siitä lomakkeiden lähettelystä, jota psykoterapia aiheuttaa, joten tuntuu että tilanne psykoterapiankin suhteen on +-0.

Kuitenkin minulla on ajatus, että kaikesta selviää ja edessä on aivan varmasti vielä paremmat ajat. Pystyn ajattelemaan näin jopa silloin on olen niin syvällä, että toivoin etten olisi koskaan edes syntynyt ja kun mikään ei tunnu yhtikäs miltään. 

Ap, oletko kokeillut lääkitystä terapian tukena? Itse olen aloittamassa piakkoin nappeja, jotka joskus minulla toimiva, mutta lopetin ne, sillä luulin etten tarvitse niitä enää. Nyt jälkeen päin tajuan, että lääkkeet todella pitivät minut opiskelukykyisenä ja mielialani oli aika hyvä. Myös ahdistuskohtaukset katosivat lähes kokonaan.

Toivotan sinulle ja kaikille muillekin masentuneille ja ahdistuneille voimia ja uskoa tulevaan. Asiat järjestyvät aina.

Niin, ei se terapia muuta yhtään mitään. Terapiasta ei saa ammattia, ystäviä, perhettä eikä mitään muutakaan.

Ei suoranaisesti saakkaan, mutta sieltä voi saada työkaluja noiden asioiden saavuttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi, joka kokee aivan samoja tuntemuksia. Kun voisi vain painaa pause-nappulaa.

Käyn kelan tukemassa psykoterapiassa, joten olen sikäli hyvässä tilanteessa, että saan apua. Olen kuitenkin niin väsynyt, että väsyn jopa siitä lomakkeiden lähettelystä, jota psykoterapia aiheuttaa, joten tuntuu että tilanne psykoterapiankin suhteen on +-0.

Kuitenkin minulla on ajatus, että kaikesta selviää ja edessä on aivan varmasti vielä paremmat ajat. Pystyn ajattelemaan näin jopa silloin on olen niin syvällä, että toivoin etten olisi koskaan edes syntynyt ja kun mikään ei tunnu yhtikäs miltään. 

Ap, oletko kokeillut lääkitystä terapian tukena? Itse olen aloittamassa piakkoin nappeja, jotka joskus minulla toimiva, mutta lopetin ne, sillä luulin etten tarvitse niitä enää. Nyt jälkeen päin tajuan, että lääkkeet todella pitivät minut opiskelukykyisenä ja mielialani oli aika hyvä. Myös ahdistuskohtaukset katosivat lähes kokonaan.

Toivotan sinulle ja kaikille muillekin masentuneille ja ahdistuneille voimia ja uskoa tulevaan. Asiat järjestyvät aina.

Joo, syön Escitalopramia ja Ketipinoria. Tuntuu kyllä, ettei niistä ole ollut lainkaan apua...

Ap

Hoitojakso?

Köyttä saa S-raudasta. Muista bonarit!