Raskaus pelottaa

Tästä saattaa tulla pitkä ja sekava teksti..
Tapasin esikoiseni isän 6 vuotta sitten. Seurustelimme vuoden verran ja muutimme yhteen. Samoihin aikoihin olin tullut tietämättäni raskaaksi (unohdin yhden pillerin) ja raskaus eteni viikolle 14 asti ennenkuin sain tietää. Söin tämän koko ajan pillereitä. Alkujärkytyksestä selviydyttiin ja päätettiin pitää lapsi. Miehestä alkoi paljastua ikäviä piirteitä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän, eikä hän osannut yhtään suhtautua raskaushörhöön kumppaniinsa. Alkoi töniminen ja henkinen kuormitus. Lapsen syntyessä meni hetken aikaa ihan hyvin, mutta sitten minun väsyessä alkoi ongelmat ihan uudella tasolla ja väkivalta paheni pahoinpitelyihin asti. Äitini ja lastensuojelun avustuksella muutimme lapsen kanssa omilleen lapsen ollessa 1-vuotias. Täysi irtautuminen oli hankalaa ja aloin jossain kohtaa uskomaan, että tästä vielä voidaan päästä yli ja kyllähän mies aloitti terapiankin. Paha virhearvio ja väkivalta paheni noin vuoden päästä ihan uusiin mittoihin. Tässä kohtaa en enää tukiverkostoani kehdannut vaivata ja sinnittelin, suunnittelin ja taistelin itseni lopullisesti miehestä irti lapsen ollessa 3-vuotias. Nyt kaikki on vihdoin hyvin.

Olen nyt seurustellut puolisen vuotta ihanan miehen kanssa. Hän on loistava lapseni kanssa ja aivan äärimmäisen kiltti mies. Vahinkoraskaudesta pillerin unohtamisesta jäi kuitenkin iso pelko. Minulle sopii hyvin rytmi syödä kaksi liuskaa putkeen ja sitten tyhjennys. Välillä teen raskaustestejä, jotka ovat olleet negatiivisia ihan vain varmistaakseni ettei yllätyksiä enää sattuisi. Syön pillerini suhteellisen säännöllisesti, heittoja muutamien tuntien verran kellonajassa. Nyt kuitenkin pelko raskaudesta on nostanut päätään. En enää tiedä mikä on vainoharhaisuutta ja mikä totta. Ensin sektioarven kohdalla alkoi tuntua painetta ja vessassakin tulee rampattua todella usein. Tästä säikähtäneenä tein apteekin raskaustestin ja se oli nega. Oudot tuntemukset vatsalla, vessaramppaus, pieni lämmönnousu, väsymys ja hirveät painajaiset sekä surkea unenlaatu ovat tuttuja jo edellisestä raskaudesta. Pillerilaatta oli tällä viikolla ihan loppumaisillaan ja jätin liuskaan yhden pillerin jäljelle ja päätin, että nyt pidetään tyhjennysviikko varuiksi. Normaalisti olisin tästä jatkanut vielä toisen laatan, eli tyhjennys oli viimeksi vajaa kuukausi sitten. Tein eilen (ensimmäinen kokonaan pilleritön päivä) Clearbluen herkimmän testin ja tuli oikea haamujen haamu viiva, josta tietysti heräsi todenteolla pelko. Ostin uuden testin enkä voinut olla tänään aamulla tekemättä sitä ja siinä haamujen haamuviiva oli vieläkin haaleampi. Alan pikkuhiljaa luottamaan ehkä nyt ei raskaana oltaisiinkaan. Tyhjennyksen odotan alkavan tänään tai viimeistään huomenna, aiemmin kroppani toiminut kellontarkasti näiden pillereiden taukojen kanssa. On minulla vielä yksi testikin käyttämättä jos oikein pelottaa.

Pelkään vain raskautta todella paljon. Edellinen raskaus oli itsessään vaikea kun kärsin matalan verenpaineen takia jatkuvasta huimauksesta. Suhde esikoiseni isään ei tietenkään oloa helpottanut ja kaikki oli niin vaikeeta. Tiedän ettei uusi mies ole samanlainen, mutta kaikki se paha olo puskee pintaan ja on todella vaikeaa olla nyt. Olen jo jonkin aikaa ollut sinut menneisyyteni kanssa ja onnellinen tilanteesta, jossa olen nyt. Mutta nyt ahdistus puskee pintaan voimakkaasti. Mies tekee kaikkensa rauhoittaakseen, mutta nyt kaipaan ehkä vähän enemmän vertaistukea.

Haluaisin siis vain vähän keskutella täällä. Onko muita vastaavasta selvinneitä? Onko muita pilleriraskauksia? Miten teidän haamuviivat on muuttunut? Ja spekulointia siitä olenko vai enkö nyt raskaana, ehkä vähän rauhoittelua myös.