ADHD lapsi ja sokerikoukku

Sehän on hienoa että kakarat koukutetaan sokeriin ja vielä lisätäänkin sitä muroihin.

Onko lapsen äiti aivan daiju?

Tulee yhtä vetelä vätys kun äitiskäänkin on tullut.

Ihan sama minkä pikkuhomman pyydät tekemään niin vastaus on aina "en minä" ja perään todella epäselvää piipitystä.

Mäkin tein sitten niin kun pyysi kaupasta limsaa ja vaatasin "en minä" ja mutisin epäselvästi jotain perään.

Ja tuo sokerikoukku on aivan käsittämätöntä. Sekä puhelinriippuvuus. Ei katso eteensä ollenkaan. Miltei jääny useastikin auton alle ja sohvalta pudonnut alas kun naama on kiinni ruudussa jatkuvasti....

Ap

Eipä taida olla kyse ADHDsta, vaan sokeri villitsee..

Adhd-ihmiset jäävät koukkuun kaikenlaiseen. Sokeriin, peleihin, nettiin, liikuntaan, päihteisiin, seksiin, you name it. Se on osa sitä sairautta. Aivot ei tuota tarpeeksi dopamiinia, niin sitä hakeutuu kaiken sellaisen toiminnan äärelle, jolla ne dopamiinihanat saa täysille. Tämä usein johtaa riippuvuuskäyttäytymiseen. Se kannattaa ottaa huomioon adhd-lapsen kanssa.

Sokerikoukku ei onneksi ole sieltä pahimmasta päästä, mutta kyllä silläkin ongelmia itselleen saa. Kannattaa koittaa ruokkia jotain muuta toimintaa, joka tuottaa aivoille dopamiinia. Liikuntaa, ulkopelejä tms. Ei se välttämättä sokerikoukkua poista, mutta tarjoaa mahdollisuuden löytää niitä dopamiinin lähteitä muualtakin.

T. Adhd-aikuinen

Vierailija kirjoitti:

Eipä taida olla kyse ADHDsta, vaan sokeri villitsee..

Jos googlettaisit vähän, niin tietäisit, ettei sokerin ja "villiintymisen" välillä ole mitään yksiselitteistä linkkiä. On jopa tutkimuksia, joissa lapsille on annettu sokeroimatonta mehua, mutta heidän äideilleen kerrottiin lasten saaneen sokerimehua. Äidit sitten väittivät lastensa olevan sokerihumalassa, vaikka näin ei siis ollut.

Vierailija kirjoitti:

Adhd-ihmiset jäävät koukkuun kaikenlaiseen. Sokeriin, peleihin, nettiin, liikuntaan, päihteisiin, seksiin, you name it. Se on osa sitä sairautta. Aivot ei tuota tarpeeksi dopamiinia, niin sitä hakeutuu kaiken sellaisen toiminnan äärelle, jolla ne dopamiinihanat saa täysille. Tämä usein johtaa riippuvuuskäyttäytymiseen. Se kannattaa ottaa huomioon adhd-lapsen kanssa.

Sokerikoukku ei onneksi ole sieltä pahimmasta päästä, mutta kyllä silläkin ongelmia itselleen saa. Kannattaa koittaa ruokkia jotain muuta toimintaa, joka tuottaa aivoille dopamiinia. Liikuntaa, ulkopelejä tms. Ei se välttämättä sokerikoukkua poista, mutta tarjoaa mahdollisuuden löytää niitä dopamiinin lähteitä muualtakin.

T. Adhd-aikuinen

Sepä se kun lasta ei kiinnosta mikään liikunnallinen toiminta eikä ulkona olo eikä mikään mitä ei voi puhelimella tehdä tai muulla pelikoneella.

Ulos ei saa sitten millään. Hyvä ettei vaadi vielä autoa ajamaan oven eteen. Osaa olla todella vetelä ja laiska. Monesti kyllä miettinyt itsekin ettei kyse ole ADHDsta vaan jostain ihan muusta.

Jopa pienen räsymatonkin kantaminen oli liikaa ja "liian painava". Ei jaksa seistä edes viittä minuuttia kun jalat kuulemma väsyy. Ja kun pienenkin homman tekeminen on ylivoimaista.

Tästä lapsesta näkee jo nyt ettei siitä mitään tule aikuisenakaan.

Toinen on kun istut ihan korvan vieressä ja sanot jotain niin toljottaa vain eteenpäin eikä rekisteröi mitään, on kuin zombi. Vasta sitten havahtuu tähän maailmaan kun ääntä korotat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä taida olla kyse ADHDsta, vaan sokeri villitsee..

Jos googlettaisit vähän, niin tietäisit, ettei sokerin ja "villiintymisen" välillä ole mitään yksiselitteistä linkkiä. On jopa tutkimuksia, joissa lapsille on annettu sokeroimatonta mehua, mutta heidän äideilleen kerrottiin lasten saaneen sokerimehua. Äidit sitten väittivät lastensa olevan sokerihumalassa, vaikka näin ei siis ollut.

Terveen metabolian omaavasta lapsesta tulee ylienerginen saadessaan keksin, sairas pyytää toista. Miksi haluat sairastuttaa lapset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd-ihmiset jäävät koukkuun kaikenlaiseen. Sokeriin, peleihin, nettiin, liikuntaan, päihteisiin, seksiin, you name it. Se on osa sitä sairautta. Aivot ei tuota tarpeeksi dopamiinia, niin sitä hakeutuu kaiken sellaisen toiminnan äärelle, jolla ne dopamiinihanat saa täysille. Tämä usein johtaa riippuvuuskäyttäytymiseen. Se kannattaa ottaa huomioon adhd-lapsen kanssa.

Sokerikoukku ei onneksi ole sieltä pahimmasta päästä, mutta kyllä silläkin ongelmia itselleen saa. Kannattaa koittaa ruokkia jotain muuta toimintaa, joka tuottaa aivoille dopamiinia. Liikuntaa, ulkopelejä tms. Ei se välttämättä sokerikoukkua poista, mutta tarjoaa mahdollisuuden löytää niitä dopamiinin lähteitä muualtakin.

T. Adhd-aikuinen

Sepä se kun lasta ei kiinnosta mikään liikunnallinen toiminta eikä ulkona olo eikä mikään mitä ei voi puhelimella tehdä tai muulla pelikoneella.

Ulos ei saa sitten millään. Hyvä ettei vaadi vielä autoa ajamaan oven eteen. Osaa olla todella vetelä ja laiska. Monesti kyllä miettinyt itsekin ettei kyse ole ADHDsta vaan jostain ihan muusta.

Jopa pienen räsymatonkin kantaminen oli liikaa ja "liian painava". Ei jaksa seistä edes viittä minuuttia kun jalat kuulemma väsyy. Ja kun pienenkin homman tekeminen on ylivoimaista.

Tästä lapsesta näkee jo nyt ettei siitä mitään tule aikuisenakaan.

Toinen on kun istut ihan korvan vieressä ja sanot jotain niin toljottaa vain eteenpäin eikä rekisteröi mitään, on kuin zombi. Vasta sitten havahtuu tähän maailmaan kun ääntä korotat.

Ei

Ap

Täysin normaali lapsi. Sinä olet vain kyvytön oikeanlaiseen motivointiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd-ihmiset jäävät koukkuun kaikenlaiseen. Sokeriin, peleihin, nettiin, liikuntaan, päihteisiin, seksiin, you name it. Se on osa sitä sairautta. Aivot ei tuota tarpeeksi dopamiinia, niin sitä hakeutuu kaiken sellaisen toiminnan äärelle, jolla ne dopamiinihanat saa täysille. Tämä usein johtaa riippuvuuskäyttäytymiseen. Se kannattaa ottaa huomioon adhd-lapsen kanssa.

Sokerikoukku ei onneksi ole sieltä pahimmasta päästä, mutta kyllä silläkin ongelmia itselleen saa. Kannattaa koittaa ruokkia jotain muuta toimintaa, joka tuottaa aivoille dopamiinia. Liikuntaa, ulkopelejä tms. Ei se välttämättä sokerikoukkua poista, mutta tarjoaa mahdollisuuden löytää niitä dopamiinin lähteitä muualtakin.

T. Adhd-aikuinen

Sepä se kun lasta ei kiinnosta mikään liikunnallinen toiminta eikä ulkona olo eikä mikään mitä ei voi puhelimella tehdä tai muulla pelikoneella.

Ulos ei saa sitten millään. Hyvä ettei vaadi vielä autoa ajamaan oven eteen. Osaa olla todella vetelä ja laiska. Monesti kyllä miettinyt itsekin ettei kyse ole ADHDsta vaan jostain ihan muusta.

Jopa pienen räsymatonkin kantaminen oli liikaa ja "liian painava". Ei jaksa seistä edes viittä minuuttia kun jalat kuulemma väsyy. Ja kun pienenkin homman tekeminen on ylivoimaista.

Tästä lapsesta näkee jo nyt ettei siitä mitään tule aikuisenakaan.

Toinen on kun istut ihan korvan vieressä ja sanot jotain niin toljottaa vain eteenpäin eikä rekisteröi mitään, on kuin zombi. Vasta sitten havahtuu tähän maailmaan kun ääntä korotat.

Ei

Ap

Täysin normaali lapsi. Sinä olet vain kyvytön oikeanlaiseen motivointiin.

Niin on sitten laitoskin.

Ap

Onko adhdlle tyypillistä,siis pojalle, käyttäytyä kuin tyttö ja olla muutenkin kuin prinsessa?

En ymmärrä tyttömäisiä poikia ollenkaan...

Mun 17-vuotiaalla on diagnoosina ADHD, eikä häntä ole sen enempää tutkittu(tosin nyt on tulossa taas jotain tutkimuksia) koska psykiatri oon näin päättänyt, ja kaikki ongelmat johtuvat kuulemma vain siitä adhd:stä.

Voin kertoa miten meillä on eletty lapsena.

Säännölliset ajat, aamulla herätään, illalla mennään nukkumaan, ruoka on ollut hyvää ja terveellistä, ei paino-ongelmia kenelläkään. 

Päiväunet jäivät pois alle 2-vuotiaana, koska nukuttamiseen alkoi mennä 2h, ja sen älkeen nukkui vartin.

Ulkoiltu on aina. Myös silloin kun on 27 astetta pakkasta, tai jos sataa. Yhdessä on menty ja tehty. Lapsi oppi kaiken ikätasoaan nopeammin, lukemaan, laskemaan, liikkumaan.

Lapsi ei ollut paikallaan koskaan, jalat heilui, kädet vispasi, muurahaisia oli housuissa, ei keskittynyt lastenohjelmiin kuin muutaman minuutin. Jos hän oli rauhassa, hän nukkui.  Pelikoneita ei ollut, tv:tä oli itsekään turha yrittää katsoa, kun se ei lasta kiinnostanut. Jumittamista esiintyi paljon, ei saanut tehtyä, esim. pukeminen, huoneen siivous.

Karkkeja syötiin ehkä parin viikon välein vähän, limsaa ei juotu ollenkaan, eikä mehuja kuin ehkä kerta/kk joku tripmehu.

Käytiin kaikki kuraattorit, koulupsykologit, lasten psyk.arviot, toimintaterapia yritettiin, ei onnistunut, viimeisimpänä sitten lastensuojelu hätiin, kun teini ei vain enää pärjännyt normaalissa arjessa. Hän on nyt sijoitettuna, mutta karkailee koko ajan. Ainoa asia mitä hän haluaa tehdä on olla poikakaverin kanssa, syödä herkkuja ja plärätä kännykkää. Kaiken olen tehnyt, ja paljon enemmän kuin juuri kukaan, mutta eipä lapsen tilanne muuttunut paremmaksi missään vaiheessa. Nyt odotellaan että on täysi-ikäinen, ja sitten kukaan ei enää "kiusaa" häntä, vaan saa kuulemma alkaa elää omaa elämää. ILman töitä ja pelkkä peruskoulun (huono) päättötodistus taskussaan 

:(

Kiva asenne jo nyt. Omien sotkujenkin siivoamisestakin saa kuulla "ei ole mun homma". Varmaan jatkaa tuolla asenteella muuallakin.

Painat sille seiskakakkosta concerttaa naamaan, niin kyllä se vähän vauhtia rajoittaa.