Uusi työkaveri ottaa päähän.

Vierailija kirjoitti:

Itse tunnen olevani aika erilainen ihminen moneen muuhun verrattuna. Kun menin sanomaan uusille tutuille harrastukset, ajanvietot niin se tuntui näitä laumasieluisia häiritsevän niin paljon että yirttivät muuttaa minua heidänkaltaisekseen. En tykännyt juoda, en tanssia, en kuunnella samoja musiikkeja tai leffoja ja se näytti häiritsevän oikein olan takaa. Töissä päätin sitten olla kertomatta näistä ja sehän näyttää häiritsevän ihmisiä yhtäpaljon. Niin tai näin aina väärinpäin. Tämmösiä ihmisiä ei voi mielyttää teit mitä teit. Vaikutan toisten silmissä töykeältä, sisäänpäinsulkeutuneelta sekä epänormaalilta. Kaikista pahinta on se, etten tykkää juoruta muista!

Mä oon saanut kans paskaa niskaan tämän takia. Mutta kun ei vaan kiinnosta keksiä eikä kuunnella valheita kenestäkään. Ei oo meikäläistä.

Ap on ylimielinen.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne siis se että meitä kaikkia ottaa yksi uusi työkaveri päähän. Joo, tekee hommansa. Mutta tekee siis kaiken mieluummin itsekseen. Ei siis osallistu niihin ryhmätöihin mitä joskus on. Eikä puhu. Ei tervehdi välttämättä. Kun kysyykin edes mitä kuuluu niin ei vastaa, on kun ei kuulisi.

Viimeisimmällä kerralla kun yritettiin rikkoa jäätä ja jutella, vastasi "voisitteko puhua vain jos asia liittyy työhön?" Sentään vastasi edes jotain mutta ei k*rpä... miten voi olla niin täynnä omaa erinomaisuuttaan?

Ollaan suunniteltu kertovamme pomolle.

Toinen näkökulma. Olen kai itse se "ärsyttävä uusi työkaveri". Voisitte miettiä, oletteko itse ottaneet työkaverin hyvin vastaan. Jaetaanko työt tasan, vai tekeekö joku suurempaa työkuormaa? Silloin rupatteluun ei ehkä ole aikaa, ei myöskään vapaaehtoisiin ryhmätöihin.

Oma tarinani. Tulin uuteen tiimiin, jossa töitä oli kokonaisuudessaan liikaa. Ylitöitä ei kukaan kyllä suostunut tekemään. Paitsi minä, jotta sain työt hoidettua. Muut siirsivät nämä työt minulle. Tulivat töihin 7-15, vaikka 9-17 olisi ollut työn kannalta parasta. Itse tulin klo 9,kaksi työkaveria kahvittelivat aina klo 7 aamulla. Iltapäiväkahvien aikaan jo lähtivät. Eipä siinä siis tullut huomenia enemmän rupateltua. Työajalla oli pakko painaa, jotta pääsisi ajoissa lasten luo. Silti tein päivittäin pari tuntia ylitöitä. Silti nämä kaksi valittivat, että haluaisivat minun helpottavan heidän kuormaansa. Olin päällikkötehtävässä, ja lopulta huomasin hoitavani tiimin assarille kuuluvia tehtäviä: haastavien suunnittelutehtävien päälle satunnaisia postituksia, tilaisuuksien käytännön järjestelyitä, kalenterikutsuja.. Koska töitä oli kaikilla liikaa, ja mitään joustoa ei ollut tällä assarilla. Talossa 30 v, työkulttuuri kuin virastossa, vaikka kyse oli pörssiyhtiöstä. Sivulta ihmiset kommentoivat, ettei tämä kuulunut edeltäjän tehtäviin. Jos kieltäydyin, esimies suuttui ja kertoi ylöspäin satuja, että olen ylimielinen ja hitaampi kuin edeltäjäni. Esimies oli sellainen draama queen, että asiallinenkin kritiikki johti viikkojen riitoihin. Esimies jakoi minulle assarin duunit, koska assarin aika meni esimiehen työn tukemiseen: ei osannut johtaa omaa työtään, käyttää järjestelmiä tai tiennyt esimiehen työhön kuuluvista asioista. Minusta oli pöyristyttävää, että muut lähtivät klo 15 töistä, kun bisnes vaati reagointia klo 19 asti itseltä.

Teinkin sitten niin, että hain uuden duunin. Ajoitin lähtöni niin, että jäivät useaksi kuukaudeksi pähkäilemään, miten hoitavat ne vaativat asiantuntijatehtävät. Olisivat vain ottaneet minut vastaan lämpimästi, jakaneet työt tasaisesti ja antaneet keskittyä hommiini. Mutta ei. Kylmää olkapäätä jo alussa. Assari jäi mielenosoituksellisesti saikulle päivää ennen kuin aloitin. Ei ollut työvälineitä, oikeuksia, ei perehdytystä käytännön asioihin. Edeltäjän töihin ei osannut perehdyttää kukaan. Ja kyllähän ne päivät venyivät kun kaiken sai selvittää itse. Ei siinä rupatella ehtinyt. Ja lukuisissa työpaikoissa olen ollut, ja hyvin on kaikkialla muualla otettu vastaan.

Vanhoillinen talo, johon ei muutoksen tuulet saa puhaltaa, kaikki tehtiin samoin kuin 30 v sitten, eikä mitään saanut muuttaa. Vähäinen vaihtuvuus, edellisen kerran uusi henkilö tiimissä 10 v sitten. Ei ihme, että oli kylmää kyytiä. Eipä jäänyt ikävä.

Ap, oletko työpaikkasi juoruämmäkerhon puheenjohtaja? Tuollaiset kerhot aiheuttavat ihan liikaa ylimääräistä hommaa esimiehille, kerholaisilla on nimittäin usein ongelmia.... joita sitten projisoivat muihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne siis se että meitä kaikkia ottaa yksi uusi työkaveri päähän. Joo, tekee hommansa. Mutta tekee siis kaiken mieluummin itsekseen. Ei siis osallistu niihin ryhmätöihin mitä joskus on. Eikä puhu. Ei tervehdi välttämättä. Kun kysyykin edes mitä kuuluu niin ei vastaa, on kun ei kuulisi.

Viimeisimmällä kerralla kun yritettiin rikkoa jäätä ja jutella, vastasi "voisitteko puhua vain jos asia liittyy työhön?" Sentään vastasi edes jotain mutta ei k*rpä... miten voi olla niin täynnä omaa erinomaisuuttaan?

Ollaan suunniteltu kertovamme pomolle.

Toinen näkökulma. Olen kai itse se "ärsyttävä uusi työkaveri". Voisitte miettiä, oletteko itse ottaneet työkaverin hyvin vastaan. Jaetaanko työt tasan, vai tekeekö joku suurempaa työkuormaa? Silloin rupatteluun ei ehkä ole aikaa, ei myöskään vapaaehtoisiin ryhmätöihin.

Oma tarinani. Tulin uuteen tiimiin, jossa töitä oli kokonaisuudessaan liikaa. Ylitöitä ei kukaan kyllä suostunut tekemään. Paitsi minä, jotta sain työt hoidettua. Muut siirsivät nämä työt minulle. Tulivat töihin 7-15, vaikka 9-17 olisi ollut työn kannalta parasta. Itse tulin klo 9,kaksi työkaveria kahvittelivat aina klo 7 aamulla. Iltapäiväkahvien aikaan jo lähtivät. Eipä siinä siis tullut huomenia enemmän rupateltua. Työajalla oli pakko painaa, jotta pääsisi ajoissa lasten luo. Silti tein päivittäin pari tuntia ylitöitä. Silti nämä kaksi valittivat, että haluaisivat minun helpottavan heidän kuormaansa. Olin päällikkötehtävässä, ja lopulta huomasin hoitavani tiimin assarille kuuluvia tehtäviä: haastavien suunnittelutehtävien päälle satunnaisia postituksia, tilaisuuksien käytännön järjestelyitä, kalenterikutsuja.. Koska töitä oli kaikilla liikaa, ja mitään joustoa ei ollut tällä assarilla. Talossa 30 v, työkulttuuri kuin virastossa, vaikka kyse oli pörssiyhtiöstä. Sivulta ihmiset kommentoivat, ettei tämä kuulunut edeltäjän tehtäviin. Jos kieltäydyin, esimies suuttui ja kertoi ylöspäin satuja, että olen ylimielinen ja hitaampi kuin edeltäjäni. Esimies oli sellainen draama queen, että asiallinenkin kritiikki johti viikkojen riitoihin. Esimies jakoi minulle assarin duunit, koska assarin aika meni esimiehen työn tukemiseen: ei osannut johtaa omaa työtään, käyttää järjestelmiä tai tiennyt esimiehen työhön kuuluvista asioista. Minusta oli pöyristyttävää, että muut lähtivät klo 15 töistä, kun bisnes vaati reagointia klo 19 asti itseltä.

Teinkin sitten niin, että hain uuden duunin. Ajoitin lähtöni niin, että jäivät useaksi kuukaudeksi pähkäilemään, miten hoitavat ne vaativat asiantuntijatehtävät. Olisivat vain ottaneet minut vastaan lämpimästi, jakaneet työt tasaisesti ja antaneet keskittyä hommiini. Mutta ei. Kylmää olkapäätä jo alussa. Assari jäi mielenosoituksellisesti saikulle päivää ennen kuin aloitin. Ei ollut työvälineitä, oikeuksia, ei perehdytystä käytännön asioihin. Edeltäjän töihin ei osannut perehdyttää kukaan. Ja kyllähän ne päivät venyivät kun kaiken sai selvittää itse. Ei siinä rupatella ehtinyt. Ja lukuisissa työpaikoissa olen ollut, ja hyvin on kaikkialla muualla otettu vastaan.

Vanhoillinen talo, johon ei muutoksen tuulet saa puhaltaa, kaikki tehtiin samoin kuin 30 v sitten, eikä mitään saanut muuttaa. Vähäinen vaihtuvuus, edellisen kerran uusi henkilö tiimissä 10 v sitten. Ei ihme, että oli kylmää kyytiä. Eipä jäänyt ikävä.

Meillä kyllä jaetaan kaikki tasan. Otettiin joo hyvin vastaan mut nyt kuukauden jälkeen ei jaksais tota mykkää tyyppiä joka katsoo vihaisesti jos vähänkään yrittää tutustua. Ap

Kukahan se onkaan omahyväinen paska? Kurkkaapa peiliin!

Provotiprovo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervehtiminen kuuluu "työtehtäviin", samoin kuin ryhmätyöt tietysti. Miten niihin voi olla osallistumatta, jos niihin osallistuminen kuuluu työnkuvaan?

Sen sijaan omista asioistaan puhuminen ei kuulu. Totta kai normaali ihminen osaa vastata kysymykseen "mitä kuuluu" vain hyvää tai ok tai vältellä koko kysymystä jollain lyhyellä jargonilla. 

Esimiehelle puhuminen on asiallista, jos te muut koette, että tämä henkilö heikentää työpaikan ilmapiiriä olennaisesti. 

Olisin kuitenkin varovainen vetämään asiaa tälle tasolle. 

Ei nyt varsinaisesti heikennä mutta ihan turhia ihmisiä nuo epäsosiaaliset p*skat.

Jos tekee hyvin työnsä, ei ole turha työnantajan kannalta. Ei hän työaikana seurustelemisesta palkkaa nosta.

Ihmiset ovat erilaisia ja sinä olet nyt kohdannut erilaisuutta, jonka taustaa et tiedä. Koeta kasvaa kokemuksesi myötä ja hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat, jos he eivät kerran pahaa tee.

Ottaako sua ap päähän, kun hän ei käytä työaikaa seurusteluun ja turhaan kokousteluun vaan tekee oikeesti TÖITÄ? Tehokas työajan käyttö on hyvin harvonaista. Ollaan olevinaan tärkeitä, mutta todellisuudessa töitä tulee tehtyä vähän.

Työelämä on ihan ok, jos ei olisi pakko tehdä töitä ärsyttävien akkojen kanssa, jotka vaan vittuilee. Suhtaudun näihin vittumaisiin ämmiin vain välttämättöminä pahoina. Työkaverit on perseestä ja syvältä sieltä. Olisipa enemmän itsenäisiä töitä tarjolla.

Jos on vielä koeajalla niin ulos vaan.

Ap sä oot vihamielisen ja itsekkään tuntuinen.

On se tosiaan kumma, kun ei ymmärrä, että on pakko osallistua vapaaehtoisiin ryhmätöihin.

No voi kauheeta, pahoititko ap nyt mielesi?

Onhan se nyt oikeasti kumma kun tyyppi ei liiemmmin tervehdi, tuskin tietää työtovereidensa nimiä (kun ei kiinnosta) eikä luonnetta. Ja tosta ihmisestä saa todella vastenmielisen kuvan kun ei edes vastaa kun kysytään "mitä kuuluu?" Ei mitään small talkia edes ruokatunnilla, ahdistavaa kun se on vaan hiljaa eikä tiedä mitä sen päässä liikkuu. Ajateltiin porukalla sanoa pomolle että joko se hyypiö lähtee tai sitten me muut. Kukaan ei kaipaa ahdistavan hiljaista tyyppiä josta ei tiedä vaikka suunnittelisi murhaa...

Jess, se lähtee. Toivottavasti seuraava työkaveri on normaali.

plaah

Vihapuhetta. Tykkäisittekö, jos teistä kirjoitettaisiin rumasti. Oma viihtyminen aina kaikista tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Vihapuhetta. Tykkäisittekö, jos teistä kirjoitettaisiin rumasti. Oma viihtyminen aina kaikista tärkeintä.

Puhuin vain totta. Haluatko ton hyypiön sun työpaikalle? Lupaan ahdistavuuskertoimen olevan +100

Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, hän saattaa olla vaikka eronnut tai menettänyt lähisukulaisen ja uuteen työpaikkaan siirtyminen ottaa koville. Nimim. been there.