Lue keskustelun säännöt.
Muita äitejä, joita väsyttää aamulla ja päivällä, mutta iltamyöhään piristyy?
04.01.2018 |
Mitä tämä on? N. klo 20 aikaan alkaa tuntua siltä, että eihän mua väsytäkään, kun olet vihdoin saanut lapset nukkumaan. Sitten aivan virkeänä teet kaikkia rästihommia ainakin puoleen yöhön asti, jotta seuraavana päivänä voit taas koomata ja vihata itseäsi, kun et ikinä mene ajoissa nukkumaan.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
En ole äiti, mutta tunnen samoin.
Sama täällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Niin tuttua. Herään työaamuina viideltä ja olen koko päivän aivan naatti, haukottelen ja olen aivan nuutunut. Joka päivä odotan iltaa että pääsee nukkumaan ja kun saan lapset sänkyyn niin DING piristys, ja ei muuta kuin kaikenlaista puuhailua, tiskikonetta täyttelen, pyykkejä, huomispäivän ruokalistaa, kauppalistaa, neulon villasukkaa, syön, harjaan koiran, palstailen, surffailen netissä, maksan laskuja, etsin uusia ruokareseptejä, innostun uusista trendeistä ja suunnittelen kaikkea, hups kello onkin 00.15.
Vapaapäivinä saa onneksi nukkua seitsemään, jopa yhdeksään riippuen siitä milloin nuorimmainen pitää lähettää koulutielle. Mutta se sitten taas siirtää illalla tätä nukkumaan menoa taas helposti parilla tunnilla. Ei kauhean kivaa lopulta kun vapaapäivältä pitää seuraavana päivänä töihin suoriutua kolmen tunnin yöunien jälkeen, ei ihme että sitten taas väsyttää...
Johtuisiko siitä, että tylsiä mälsiä juttuja tehdessä alkaa väsyttää helposti ja sitten kun vihdoin saat toteuttaa itseäsi ja omaa egoasi, riittää energiaa vaikka maailman tappiin asti (tai ainakin puoleen yöhön)?
Olen iltavirkku, minä myös piristyn illalla ja menen liian myöhään nukkuun. Vauva sitten herättää useamman kerran ja aamulla olen poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota sanotaan viivästyneeksi unirytmiksi, josta "kärsii" n. 10 % väestöstä. Kyseinen rytmihän on iltavirkuille täysin luonnollinen ja ongelmia aiheuttaa ainoastaan se, että yhteiskunta pakottaa kaikki siinä toimivat ihmiset samaan aamuvirkkujen rytmiin. Itselleni olisi luontaista mennä nukkumaan 2-3 aikaan ja herätä 10-11 maissa, mutta tämä ei ole opiskelujen, työn ja lapsen takia mahdollista. Niinpä kärsin jatkuvasta univajeesta ja sen aiheuttamasta stressistä, mikä saattaa aina toisinaan äityä krooniseksi unettomuudeksi.
Nyt olen aloittanut unirytmin korjaamisen melatoniinin (illalla) ja kirkasvalohoidon (aamulla) avulla. Pakkohan tähän hommaan on koettaa joku tolkku saada, kun olen jatkuvan univajeen takia koko ajan vähän puolitehoinen. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi korvata nämä rytmin korjaamisesta aiheutuvat kustannukset, kun se kerran pakottaa kaikki samaan muottiin, vaikka jo tiede tunnustaa ihmisten erilaisuuden tässä asiassa.
Täällä. Itselle luontainen nukkumaanmenoaika olisi siinä 00 pintaan. Mielelläni heräsin ysiltä.
Mutta kun, lapset herää seiskalta tai ennen. Sitten saatan paikata univelkaa lyhyillä torkuilla päivittäin. Tämä ei ole ongelma nyt kun olen kotona, mutta työssäkäynti on tosi hankalaa. Toivottavasti joskus saisin työn jossa on liukuva työaika.... Siis sitten kun lapset on isoja/aikuisia eivätkä he tarvitseva aamuisin seuraa
Lukiossa oli tosi vaikea käydä kun tunnit alkoi aina kasilta. Lintsasin aina maksimit per jakso, olin nukkumassa, niin jaksoin suunnilleen. Koulunkäynti sujui kuitenkin hyvin ja olin kympin oppilas, mutta en vaan pystynyt tekemään sillä rytmillä niin väsyttäviä viikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota sanotaan viivästyneeksi unirytmiksi, josta "kärsii" n. 10 % väestöstä. Kyseinen rytmihän on iltavirkuille täysin luonnollinen ja ongelmia aiheuttaa ainoastaan se, että yhteiskunta pakottaa kaikki siinä toimivat ihmiset samaan aamuvirkkujen rytmiin. Itselleni olisi luontaista mennä nukkumaan 2-3 aikaan ja herätä 10-11 maissa, mutta tämä ei ole opiskelujen, työn ja lapsen takia mahdollista. Niinpä kärsin jatkuvasta univajeesta ja sen aiheuttamasta stressistä, mikä saattaa aina toisinaan äityä krooniseksi unettomuudeksi.
Nyt olen aloittanut unirytmin korjaamisen melatoniinin (illalla) ja kirkasvalohoidon (aamulla) avulla. Pakkohan tähän hommaan on koettaa joku tolkku saada, kun olen jatkuvan univajeen takia koko ajan vähän puolitehoinen. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi korvata nämä rytmin korjaamisesta aiheutuvat kustannukset, kun se kerran pakottaa kaikki samaan muottiin, vaikka jo tiede tunnustaa ihmisten erilaisuuden tässä asiassa.
Olin ennen lastensaantia kolmivuorotöissä. Ilta- ja yövuorot oli mulle sopivimmat. Sopivat rytmiini täydellisesti. Kun saan lapset sellaiseen elämänvaiheeseen, että voin taas tehdä muutakin kuin päivätöitä, aion hakeutua takaisin vuorotyöhön.
Sitä odotellessa voisin minäkin kokeilla tuota melatoniinia.
Mulla on ollut jostain syystä nyt viime aikoina noin klo 17-19 aikoihin sellainen koomavaihe kun vireystila laskee.
En ole äiti, mutta tunnen samoin.