Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan luovuttanut munasoluja?
03.01.2018 |
Kysymys otsikossa, olen pohtinut nyt jonkin aikaa munasolujen luovuttamista hedelmällisyyshoitoihin. Lähipiirissä on pari hoidoissa käyvää lapsetonta pariskuntaa ja toisaalta itse olen vapaaehtoisesti lapseton. Samalla kerralla voisin siis auttaa sekä ehkä jollain kummallisella tavalla saada tyydytystä siitä että geenini siirtyvät eteenpäin. Olisiko täällä ihmisillä kokemuksia luovutusprosessista? Oliko kuinka rankkaa ja tuliko hoitojen aikana mieleen perua koko juttu? Luin mehiläisen sivuilta että ilmeisesti prosessin aikana pääsee tarvittaessa juttelemaan psykologille jos siltä tuntuu.
Kommentit (26)
Olen luovuttanut munasoluja kahteen kertaan. Ensimmäinen kerta oli ennen ensimmäistä raskauttani ja toinen ensimmäisen lapseni jälkeen. Tiedän, että ensimmäisestä luovutuksesta on syntynyt lapsi ja loput munasolut on pakastettu saman perheen myöhempää käyttöä varten. Toisella luovutuskerralla menestys ei ole ollut yhtä hyvä. Olen onnellinen, että olen voinut olla jonkun lapsettomuudesta kärsivän pariskunnan apuna heidän suuren haaveensa toteutuksessa. Iso pettymys oli, että seuraava kerta ei ollut menestyksekäs. Ennen kaikkea olen halunnut luovuttaa auttaakseni. Jos osaa minua voi käyttää muiden onnea varten, olen valmis kärsimään muutaman piikin ja vatsan turvotuksen. Uskon että nämä lapset jotka hoidolla syntyvät, ovat todella toivottuja.
Kannattaa mennä klinikalle juttelemaan. Siitä minäkin sain inspiraationi. Prosessi on suht haastava ja motivaatio täytyy olla kunnossa. Koen olevani onnekas, kun olen saanut olla avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22: Lisään vielä edelliseen, että klinikka järjesti silloin tilaisuuden, jossa luovuttajia oli kertomassa omista kokemuksistaan ja omista tarkoitusperistään ja mielipiteistään. Sai esittää kysymyksiä ja eriäviä mielipiteitä. Nämä kertomukset siis inspiroivat minua luovuttamaan.
Klinikoilla osataan nämä asiat, siellä ei ole pelkkiä lääkäreitä selittämässä miten prosessi etenee. Lisäksi minulla oli koko prosessin ajan tukena mitä ihanin hoitaja :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin monissa nettikeskusteluissa törmännyt tuohon hedelmättömyysongelmaan luovutuksen jälkeen, ei ole mitenkään harvinaista. Englanniksi löytyy vieläkin enemmän kokemuksia.
Eipä ne klinikat viitsi tuosta paljoa huudella luovuttajien vähenemisen pelossa. Vaikka kyllähän sieltäkin yleensä ensin sanotaan, että mielellään luovutus vasta omien lasten hankkimisen jälkeen.
No netissä epäilemättä puhutaan kaikenlaista. On myös ihmisiä, joilla on intressi jakaa väärää tietoa näissä asioissa, mikä kannattaa muistaa.
Koeputkihedelmöityksiä on tehty jo Suomessakin 40 vuotta eli ainakin niin kauan naisilta on kerätty munasoluja. Jos toimenpide itsessään aiheuttaisi hedelmättömyyttä, sitä ei varmaankaan saisi tehdä.
Päinvastoin, lapsettomuushoidot ovat kehittyneet koko ajan paremmiksi.
Ihmisen kannattaa tehdä ensin omat lapset ja sitten miettiä, onko valmis siihen, että luovuttaa omia sukusoluja, jossa mahdollisesti syntyy hänen biologisia jälkeläisiä. Asiaa miettii ihan eri tavalla, jos on itse äiti.
Vai että sellaista. Sinullakin on ilmeisesti jokin motiivi vähätellä minun ja muiden kaltaisteni kokemuksia tai jakaa väärää tietoa. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että munasolunluovutus aiheuttaa lapsettomuutta ja hedelmällisyysongelmia joillekin ihmisille. Etkä voi tietää etukäteen oletko yksi heistä.
Siis hetkinen... "Jos koeputkihedelmöitys aiheuttaisi hedelmättömyyttä, sitä ei varmaankaan saisi tehdä". Kelle muulle kuvittelet tuota enimmäkseen tehtävän, kun hedelmällisyysongelmia omaaville? Miten siis sellaisesta ihmisestä voisi sanoa, aiheuttiko toimenpide mitään sillä saralla? Ja tottakai riskitoimenpiteitä saa tehdä, kunhan riskistä ilmoitetaan potilaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin monissa nettikeskusteluissa törmännyt tuohon hedelmättömyysongelmaan luovutuksen jälkeen, ei ole mitenkään harvinaista. Englanniksi löytyy vieläkin enemmän kokemuksia.
Eipä ne klinikat viitsi tuosta paljoa huudella luovuttajien vähenemisen pelossa. Vaikka kyllähän sieltäkin yleensä ensin sanotaan, että mielellään luovutus vasta omien lasten hankkimisen jälkeen.
No netissä epäilemättä puhutaan kaikenlaista. On myös ihmisiä, joilla on intressi jakaa väärää tietoa näissä asioissa, mikä kannattaa muistaa.
Koeputkihedelmöityksiä on tehty jo Suomessakin 40 vuotta eli ainakin niin kauan naisilta on kerätty munasoluja. Jos toimenpide itsessään aiheuttaisi hedelmättömyyttä, sitä ei varmaankaan saisi tehdä.
Päinvastoin, lapsettomuushoidot ovat kehittyneet koko ajan paremmiksi.
Ihmisen kannattaa tehdä ensin omat lapset ja sitten miettiä, onko valmis siihen, että luovuttaa omia sukusoluja, jossa mahdollisesti syntyy hänen biologisia jälkeläisiä. Asiaa miettii ihan eri tavalla, jos on itse äiti.
Vai että sellaista. Sinullakin on ilmeisesti jokin motiivi vähätellä minun ja muiden kaltaisteni kokemuksia tai jakaa väärää tietoa. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että munasolunluovutus aiheuttaa lapsettomuutta ja hedelmällisyysongelmia joillekin ihmisille. Etkä voi tietää etukäteen oletko yksi heistä.
Siis hetkinen... "Jos koeputkihedelmöitys aiheuttaisi hedelmättömyyttä, sitä ei varmaankaan saisi tehdä". Kelle muulle kuvittelet tuota enimmäkseen tehtävän, kun hedelmällisyysongelmia omaaville? Miten siis sellaisesta ihmisestä voisi sanoa, aiheuttiko toimenpide mitään sillä saralla? Ja tottakai riskitoimenpiteitä saa tehdä, kunhan riskistä ilmoitetaan potilaalle.
Miksi puhut asiasta, josta et tiedä mitään? Luulet vaan.
Sinä väität, että munasolujen luovuttamisesta voi seurata, että munasoluja luovuttavan oma hedelmällisyys kärsii.
Minulta on kerätty minun omia munasolujani koeputkihedelmöitystä varten. En ollut lapsettomuushoidossa siksi, että minulla olisi vaikeuksia tulla raskaaksi vaan siksi, että hankin lapsen yksin. Koeputkihedelmöityksessä käytettiin minun omia munasolujani sekä luovutettuja siittiöitä.
Väännetään vielä kerran: minulta on kerätty munasoluja eikä minulla ollut sen jälkeen mitään vaikeuksia tulla raskaaksi. Munasolujen luovuttamisessa ei ole sellaista riskiä, että sen takia luovuttaja itse tulisi hedelmättömäksi.
Minulla on ystäviä, jotka ovat saaneet lapsen koeputkihedelmöityksessä ja myöhemmin toisen lapsen normaalisti.
Toki munasolujen keräämisessä on muita riskejä, joista ilmeisin on se, että munasolut ovat laadultaan heikkoja eivätkä kelpaa hoitoon tai niistä ei alakaan raskaus. Sitä ei voi tietää etukäteen. Myös muuten perusterveellä ihmisellä voi olla heikkolaatuiset munasolut. Tosin jos luovuttaja on itse saanut aiemmin lapsia, se indikoi, että hänen munasoluissaan ei ole vikaa.
Riski on myös se, että hormonihoidon seurauksena munasoluja kehittyy aivan liikaa. Ja silloin ne yleensä ovatkin huonolaatuisia.
Nämä ovat kaikki asioita, jotka käydään klinikalla läpi. Siellä on erittäin asiantuntevia lääkäreitä.
Sinulla ei ole asiasta mitään omakohtaista kokemusta, pelkkää luuloa vain.
https://www.healthline.com/health-news/donate-egg-become-infertile#1
"There has never been a long-term study into the health risks of egg donation.
Plenty of doctors will point to the research that exists about the safety of IVF and other fertility treatments. They say the same drugs are used for egg donation, and so the same safety conclusions can be drawn.
But StatNews recently published an article on this subject, confronting that very conclusion by pointing out that the women followed in that research have been primarily women with infertility. These women are often over the age of 35 and already struggling with infertility, which can be a symptom of other health problems.
Meanwhile, egg donors are typically under the age of 25 with no such health concerns. Yet they are being given the same drugs and dosages as women with very different health profiles.
“It’s fair to say they’re not the same population,” Dr. Richard J. Paulson, president of the American Society for Reproductive Medicine, told StatNews.
While egg donation has existed for 30 years, we simply don’t have any definitive research about the safety to donors or the long-term risks."
En ota kantaa tappeluun.
Minulla on kaksi lasta, olen kaksi kertaa luovuttanut munasoluja. Hormonipiikit oli jänniä, mutta kun olin punktiossa (en muista ennen vai jälkeen, lepäilin sermin takana) kuuntelin kun käytävällä nainen itki miehelleen että tämä ei tajua miten rankkoja hoidot ovat, hormonit saavat kaiken sekaisin ja joka paikkaan sattuu jne.
Omasta mielestäni ne eivät fyysisesti olleet rankkoja, mutta tuolloin tajusin miten pahasti joku voi oikeasti haluta lasta ja miten pahalta se tuntuu, jos sitä ei kuulukaan.
Sellainen hauska huomio oli myös se, että hoidoissa annettu pysäytyspiikki teki aivan suurenmoisen seesteisen olon. Muistelen sitä, kun ajattelen tulevia vaihdevuosia. Ehkä se vanhuus ja viisaus on osittain on sitä, että pääsee keskittymään muuhunkin kuin hormoneihinsa.
Biologisia jälkeläisiä minulla on 2-8. Ihan sama vaikka ottaisivat yhteyttä täysikäisiksi tultuaan (epätodennäköistä, koska luovutin ennen lakimuutosta). Ja kyllä mä tavallaan joskus ajattelen, että siellä ne mun geenit menee jossain maailmalla. Minun geenit, vanhempieni geenit, lapsillani on jossain geneettinen sisarpuoli, tai todennäköisemmin sisarpuolia.
Ja sitten tuli se juttu, että jos eroaisin ja joutuisin toiselle kierrokselle, niin olisi mahdollista että tapaamani mies olisi jo lasteni isä :) mikä oli aika hauska ajatus.