Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan luovuttanut munasoluja?
03.01.2018 |
Kysymys otsikossa, olen pohtinut nyt jonkin aikaa munasolujen luovuttamista hedelmällisyyshoitoihin. Lähipiirissä on pari hoidoissa käyvää lapsetonta pariskuntaa ja toisaalta itse olen vapaaehtoisesti lapseton. Samalla kerralla voisin siis auttaa sekä ehkä jollain kummallisella tavalla saada tyydytystä siitä että geenini siirtyvät eteenpäin. Olisiko täällä ihmisillä kokemuksia luovutusprosessista? Oliko kuinka rankkaa ja tuliko hoitojen aikana mieleen perua koko juttu? Luin mehiläisen sivuilta että ilmeisesti prosessin aikana pääsee tarvittaessa juttelemaan psykologille jos siltä tuntuu.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
En ole luovuttanut, mutta minulta on poimittu munasoluja omaan käyttöön. Ei se ollut mitenkään kovin rankkaa, hormonipistokset eivät satu ja niitä on helppo tehdä itselleen, eikä minulla mieliala heitellyt. Pomintaoperaatio sattui hiukan ja alavatsa oli piukea ja arka muutaman päivän, mutta operaatio oli ohi muutamassa tunnissa.
Sen sanoisin, että jos ajattelet tuota geeniesi siirtämistä eteenpäin päällimmäisenä motiivina, niiin ÄLÄ ryhdy hommaan. Et voi valita, keille munasolusi siirretään, etkä koskaan voi ottaa yhteyttä hoitoja saaneeseen pariskuntaan. Joka tapauksessa lapsi ei ole sinun kopiosi, vaan hänellä on puolet geeneistä isältään, ja osassa geeneistä tapahtuu mutaatioita.
Saattaisit siten ahdistua aika lailla, myöhemmin.
Eniten minua asiassa hermostuttaa nimenomaan se että lapsi saa tietää kuka olen jos hän näin haluaa. En siis ”geenien siirtoa” ajatellessa ole miettinyt että haluaisin jotenkin nähdä lopputuloksen tmv. Minulla ei ole perinnöllisiä sairauksia, olen ollut hyvin terve muutenkin, olen kohtalaisen älykäs jne. Ja olen ajatellut että ihan hyvä olisi jos näitä geenejä siirtyisi eteenpäin. Kyllähän nimenomaan klinikatkin haluavat terveiden ihmisten munasoluja, siksi ennen luovuttamista tehdään lääkärin arviot niin fyysisestä kuin henkisestä terveydentilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on ensin psykologin haastattelu. Tuo geenien siirtäminen on aivan väärä syy etkä todennäköisesti kelpaa luovuttajaksi tuolla perusteella. Lisäksi kartoitetaan omat ja lähisuvun sellaiset sairaudet joilla on merkitystä sille saako luovuttaa. Myös mielenterveysongelmista esim. skitsofrenia lukeutuvat näihin.
Siinä täytyy tosiaan piikittää itseään säännöllisesti ja olla huolellinen annostusten kanssa. En nyt muista kauanko siihen koko prosessiin meni.
Itse operaatio sattui jonkin verran kivunlievityksessäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole luovuttanut, mutta minulta on poimittu munasoluja omaan käyttöön. Ei se ollut mitenkään kovin rankkaa, hormonipistokset eivät satu ja niitä on helppo tehdä itselleen, eikä minulla mieliala heitellyt. Pomintaoperaatio sattui hiukan ja alavatsa oli piukea ja arka muutaman päivän, mutta operaatio oli ohi muutamassa tunnissa.
Sen sanoisin, että jos ajattelet tuota geeniesi siirtämistä eteenpäin päällimmäisenä motiivina, niiin ÄLÄ ryhdy hommaan. Et voi valita, keille munasolusi siirretään, etkä koskaan voi ottaa yhteyttä hoitoja saaneeseen pariskuntaan. Joka tapauksessa lapsi ei ole sinun kopiosi, vaan hänellä on puolet geeneistä isältään, ja osassa geeneistä tapahtuu mutaatioita.
Saattaisit siten ahdistua aika lailla, myöhemmin.
Eniten minua asiassa hermostuttaa nimenomaan se että lapsi saa tietää kuka olen jos hän näin haluaa. En siis ”geenien siirtoa” ajatellessa ole miettinyt että haluaisin jotenkin nähdä lopputuloksen tmv. Minulla ei ole perinnöllisiä sairauksia, olen ollut hyvin terve muutenkin, olen kohtalaisen älykäs jne. Ja olen ajatellut että ihan hyvä olisi jos näitä geenejä siirtyisi eteenpäin. Kyllähän nimenomaan klinikatkin haluavat terveiden ihmisten munasoluja, siksi ennen luovuttamista tehdään lääkärin arviot niin fyysisestä kuin henkisestä terveydentilasta.
Lain mukaan lapsella on oikeus tietää luovuttajan henkilöllisyys kun lapsi täyttää 18.
Vierailija kirjoitti:
Siinä on ensin psykologin haastattelu. Tuo geenien siirtäminen on aivan väärä syy etkä todennäköisesti kelpaa luovuttajaksi tuolla perusteella. Lisäksi kartoitetaan omat ja lähisuvun sellaiset sairaudet joilla on merkitystä sille saako luovuttaa. Myös mielenterveysongelmista esim. skitsofrenia lukeutuvat näihin.
Siinä täytyy tosiaan piikittää itseään säännöllisesti ja olla huolellinen annostusten kanssa. En nyt muista kauanko siihen koko prosessiin meni.
Itse operaatio sattui jonkin verran kivunlievityksessäkin.
Viestissäni sanoin kyllä että pääasiassa haluaisin auttaa kun olen läheltä nähnyt kuinka paljon lapsettomuus aiheuttaa tuskaa. Munasoluista on pulaa mutta terveiden ihmisten munasoluja ei oteta vastaan sillä perusteella että haluaa laittaa geeninsä auttamisen ohella kiertoon? Kuulostaa todella oudolta.
Minulla ei ole mitään sairauksia, meidän suvussakaan ei ole mitään perinnöllisiä sairauksia. Kenelläkään isovanhemmallani ei ole esimerkiksi diabetesta, sepelvaltimotautia, aneurysmiä eikä kukaan ole kuollut syöpään. Lähimmät syövät löytyy mummon siskon rintasyöpä ja sen lisäksi ei muita olekaan. Ei ole myöskään skitsofreniaa eikä muitakaan mielenterveyssairauksia.
En suosittele luovuttamista ennen omien lasten hankintaa tai jos olet kovin nuori. Iän myötä mielipide asiasta voi muuttua radikaalistikin. Ellet sitten jo tiedä nyt, ettet edes halua ikinä omia lapsia. Tiedän muutaman tapauksen, jossa luovutus johtanut pahoihin hedelmällisyysongelmiin, itseni mukaan lukien. Voi sotkea pahasti hormonitoiminnan. Oikein kehuttiin, että minulla ei varmasti tule olemaan ongelmia raskaaksi tulossa, mutten siitä huolimatta ole onnistunut ikinä raskautumaan luovutuksen jälkeen. Luovutin 23-vuotiaana ja sitä ennen oli tehty abortti yhden yön suhteen seurauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suosittele luovuttamista ennen omien lasten hankintaa tai jos olet kovin nuori. Iän myötä mielipide asiasta voi muuttua radikaalistikin. Ellet sitten jo tiedä nyt, ettet edes halua ikinä omia lapsia. Tiedän muutaman tapauksen, jossa luovutus johtanut pahoihin hedelmällisyysongelmiin, itseni mukaan lukien. Voi sotkea pahasti hormonitoiminnan. Oikein kehuttiin, että minulla ei varmasti tule olemaan ongelmia raskaaksi tulossa, mutten siitä huolimatta ole onnistunut ikinä raskautumaan luovutuksen jälkeen. Luovutin 23-vuotiaana ja sitä ennen oli tehty abortti yhden yön suhteen seurauksena.
Kiitos tästä näkökulmasta! En ole kiveen hakannut päätöksiäni enkä ole vasta kuin 29. Tällä hetkellä omat lapset tuntuu epätodennäköiseltä uran vuoksi, mutta ollaan miehen kanssa puhuttu että vaikka lapset eivät nyt kummallekaan tunnu tärkeältä jos vaikka vahingossa tulisin raskaaksi emme aborttia tekisi. En ollut ajatellut että munasolujen luovuttaminen voisi aiheuttaa hedelmällisyysongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on ensin psykologin haastattelu. Tuo geenien siirtäminen on aivan väärä syy etkä todennäköisesti kelpaa luovuttajaksi tuolla perusteella. Lisäksi kartoitetaan omat ja lähisuvun sellaiset sairaudet joilla on merkitystä sille saako luovuttaa. Myös mielenterveysongelmista esim. skitsofrenia lukeutuvat näihin.
Siinä täytyy tosiaan piikittää itseään säännöllisesti ja olla huolellinen annostusten kanssa. En nyt muista kauanko siihen koko prosessiin meni.
Itse operaatio sattui jonkin verran kivunlievityksessäkin.
Viestissäni sanoin kyllä että pääasiassa haluaisin auttaa kun olen läheltä nähnyt kuinka paljon lapsettomuus aiheuttaa tuskaa. Munasoluista on pulaa mutta terveiden ihmisten munasoluja ei oteta vastaan sillä perusteella että haluaa laittaa geeninsä auttamisen ohella kiertoon? Kuulostaa todella oudolta.
Minulla ei ole mitään sairauksia, meidän suvussakaan ei ole mitään perinnöllisiä sairauksia. Kenelläkään isovanhemmallani ei ole esimerkiksi diabetesta, sepelvaltimotautia, aneurysmiä eikä kukaan ole kuollut syöpään. Lähimmät syövät löytyy mummon siskon rintasyöpä ja sen lisäksi ei muita olekaan. Ei ole myöskään skitsofreniaa eikä muitakaan mielenterveyssairauksia.
Et muuten kyllä avauksessasi priorisoinut yhtä motiivia toista tärkeämmäksi. Tarkistapa vaikka.
Lähinnä tuossa minua siis arveluttaa se, miten arvostat itseäsi ja geeniperimääsi. Että jotenkin tunnut kumminkin ajattelevan, että syntyvä lapsi on kopio sinusta. No ei ole, edes geneettisesti. Saai sitten lopputulokseltaan, koska jokainen ihminen on perimiensä ja ympäristönsä summa.
Mutta ok, hyvä jos et nyt kumminkaan sitä geeniesi eteenpäinsiirtämistä pitänyt niin tärkeänä. Itsepä asiaa harkitset, olemme tuoneet huolemme esille ja sinun on syytä harjoittaa REHELLISTÄ itsetutkiskelua, täysin siis oman etusi vuoksi.
1, tässä kommenttiketjussa ohiksena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No juu, tuo geenien siirtäminen kalskahtaa aika pahalta.
Ajattelitko siis lahjoittaa soluja ystävälle, vai ihan yleiseen käyttöön?
Me saimme ystävältä munasolulahjoituksen ja hedelmöitys onnistui ja olemme näin saaneet kaksi lasta. Muuten olisimme jääneet ilman. Ystävä siis muovasi minun ja mieheni elämän tällaiseksi, kun se nyt on. Munasolujen lahjoitus on siis hyvin iso juttu.
Vierailija kirjoitti:
En suosittele luovuttamista ennen omien lasten hankintaa tai jos olet kovin nuori. Iän myötä mielipide asiasta voi muuttua radikaalistikin. Ellet sitten jo tiedä nyt, ettet edes halua ikinä omia lapsia. Tiedän muutaman tapauksen, jossa luovutus johtanut pahoihin hedelmällisyysongelmiin, itseni mukaan lukien. Voi sotkea pahasti hormonitoiminnan. Oikein kehuttiin, että minulla ei varmasti tule olemaan ongelmia raskaaksi tulossa, mutten siitä huolimatta ole onnistunut ikinä raskautumaan luovutuksen jälkeen. Luovutin 23-vuotiaana ja sitä ennen oli tehty abortti yhden yön suhteen seurauksena.
En usko, että munasolujen luovuttamisella on yhteyttä myöhempään raskaaksi tulemiseen, joten älä pelottele ihmisiä. Et ole itsekään selvästikään koskaan selvittänyt, miksi et tullut raskaaksi, joten on puhdasta spekulaatiota, että nämä asiat liittyvät toisiinsa.
Minulta on otettu omia munasoluja nimenomaan sitä varten, että niitä käytetään koeputkihedelmöitykseen. Alkiot olivat priimaa ja tulin heti ensimmäisestä siirrosta raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suosittele luovuttamista ennen omien lasten hankintaa tai jos olet kovin nuori. Iän myötä mielipide asiasta voi muuttua radikaalistikin. Ellet sitten jo tiedä nyt, ettet edes halua ikinä omia lapsia. Tiedän muutaman tapauksen, jossa luovutus johtanut pahoihin hedelmällisyysongelmiin, itseni mukaan lukien. Voi sotkea pahasti hormonitoiminnan. Oikein kehuttiin, että minulla ei varmasti tule olemaan ongelmia raskaaksi tulossa, mutten siitä huolimatta ole onnistunut ikinä raskautumaan luovutuksen jälkeen. Luovutin 23-vuotiaana ja sitä ennen oli tehty abortti yhden yön suhteen seurauksena.
Onko tuo ihan virallinen diagnoosi, että johtui luovutuksesta, vai omaa mutuasi?
Minäkään en ole koskaan kuullut, että munasoluluovutus voisi sotkea hormonitoiminnan loppuiäksi. Me saimme muuten kuopuksen luomuna kaksi vuotta tuon PAS:lla aikaansaadun esikoisen jälkeen, mutta yksittäistapauksista ei toki voi vetää mitään yleisen tason johtopäätöksiä.
Joka tapauksessa hormonilääkitys on matalan tason hedelmöityshoito, onnistuu ihan yleislääkärin valvonnassakin, kaiketi olet sitä hyödyntänyt ongelmien korjaamisessa?
1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele luovuttamista ennen omien lasten hankintaa tai jos olet kovin nuori. Iän myötä mielipide asiasta voi muuttua radikaalistikin. Ellet sitten jo tiedä nyt, ettet edes halua ikinä omia lapsia. Tiedän muutaman tapauksen, jossa luovutus johtanut pahoihin hedelmällisyysongelmiin, itseni mukaan lukien. Voi sotkea pahasti hormonitoiminnan. Oikein kehuttiin, että minulla ei varmasti tule olemaan ongelmia raskaaksi tulossa, mutten siitä huolimatta ole onnistunut ikinä raskautumaan luovutuksen jälkeen. Luovutin 23-vuotiaana ja sitä ennen oli tehty abortti yhden yön suhteen seurauksena.
Kiitos tästä näkökulmasta! En ole kiveen hakannut päätöksiäni enkä ole vasta kuin 29. Tällä hetkellä omat lapset tuntuu epätodennäköiseltä uran vuoksi, mutta ollaan miehen kanssa puhuttu että vaikka lapset eivät nyt kummallekaan tunnu tärkeältä jos vaikka vahingossa tulisin raskaaksi emme aborttia tekisi. En ollut ajatellut että munasolujen luovuttaminen voisi aiheuttaa hedelmällisyysongelmia.
Koska mietit asiaa, mene käymään klinikalla juttelemassa asiasta. Et saa täältä palstalta oikeita vastauksia. Munasolujen kerääminen on turvallista. Nyt kun niiden pakastaminen on tehty mahdolliseksi, moni nainen on pakastanut omia munasolujaan myöhempää käyttöä varten. Ne varmaan eivät tekisi sitä, jos asiaa liittyisi riskejä.
Mutta aloita sieltä lääkäriltä. Voihan olla, että et edes kelpaa luovuttajaksi, joten sitten sitä ei tarvitse miettiä.
Ja sitten juttelet sen psykologin kanssa ja esität sille kaikki mieltäsi vaivaavat kysymykset. Se on hyvä keskustelu. Joudut todennäköisesti pohtimaan aika paljon itseäsi, elämääsi ja sitä, mikä elämässä on sinulle tärkeää.
Sen jälkeen nukut monta yötä asian päälle ennen kuin päätät.
Olen itse saanut luovutettuja sukusoluja ja myös me jouduimme käymään psykologilla ennen kuin hoidot voitiin aloittaa. Se on hyvä keskustelu. Siellä puhutaan myös siitä, että lapsella on oikeus tietää biologiset vanhempansa kun hän täyttää 18 vuotta. Sitä on syytä puolin ja toisin miettiä, että mitä se tarkoittaa sitten joskus.
Päädyit sitten mihin tahansa, minusta on hienoa, että on ihmisiä, jotka harkitsevat sukusolujen luovuttamista. Meilläkään ei olisi tätä ihanaa ja hartaasti toivottua poikaa ilman sitä enkä minä olisi äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen minäkin monissa nettikeskusteluissa törmännyt tuohon hedelmättömyysongelmaan luovutuksen jälkeen, ei ole mitenkään harvinaista. Englanniksi löytyy vieläkin enemmän kokemuksia.
Eipä ne klinikat viitsi tuosta paljoa huudella luovuttajien vähenemisen pelossa. Vaikka kyllähän sieltäkin yleensä ensin sanotaan, että mielellään luovutus vasta omien lasten hankkimisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
No juu, tuo geenien siirtäminen kalskahtaa aika pahalta.
Ajattelitko siis lahjoittaa soluja ystävälle, vai ihan yleiseen käyttöön?
Me saimme ystävältä munasolulahjoituksen ja hedelmöitys onnistui ja olemme näin saaneet kaksi lasta. Muuten olisimme jääneet ilman. Ystävä siis muovasi minun ja mieheni elämän tällaiseksi, kun se nyt on. Munasolujen lahjoitus on siis hyvin iso juttu.
Yleiseen käyttöön, en missään nimessä ystävilleni koska kokisin asian jotenkin hyvin vaikeana. Toinen pariskunta on parhaita ystäviä opiskelujen alusta asti ja toinen pariskunta on läheinen serkkuni ja hänen miehensä. Eivät ole onneksi pyytäneetkään ja kummallakin on hoidot menossa ja ei ole munasoluista kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on ensin psykologin haastattelu. Tuo geenien siirtäminen on aivan väärä syy etkä todennäköisesti kelpaa luovuttajaksi tuolla perusteella. Lisäksi kartoitetaan omat ja lähisuvun sellaiset sairaudet joilla on merkitystä sille saako luovuttaa. Myös mielenterveysongelmista esim. skitsofrenia lukeutuvat näihin.
Siinä täytyy tosiaan piikittää itseään säännöllisesti ja olla huolellinen annostusten kanssa. En nyt muista kauanko siihen koko prosessiin meni.
Itse operaatio sattui jonkin verran kivunlievityksessäkin.
Viestissäni sanoin kyllä että pääasiassa haluaisin auttaa kun olen läheltä nähnyt kuinka paljon lapsettomuus aiheuttaa tuskaa. Munasoluista on pulaa mutta terveiden ihmisten munasoluja ei oteta vastaan sillä perusteella että haluaa laittaa geeninsä auttamisen ohella kiertoon? Kuulostaa todella oudolta.
Minulla ei ole mitään sairauksia, meidän suvussakaan ei ole mitään perinnöllisiä sairauksia. Kenelläkään isovanhemmallani ei ole esimerkiksi diabetesta, sepelvaltimotautia, aneurysmiä eikä kukaan ole kuollut syöpään. Lähimmät syövät löytyy mummon siskon rintasyöpä ja sen lisäksi ei muita olekaan. Ei ole myöskään skitsofreniaa eikä muitakaan mielenterveyssairauksia.
Et muuten kyllä avauksessasi priorisoinut yhtä motiivia toista tärkeämmäksi. Tarkistapa vaikka.
Lähinnä tuossa minua siis arveluttaa se, miten arvostat itseäsi ja geeniperimääsi. Että jotenkin tunnut kumminkin ajattelevan, että syntyvä lapsi on kopio sinusta. No ei ole, edes geneettisesti. Saai sitten lopputulokseltaan, koska jokainen ihminen on perimiensä ja ympäristönsä summa.
Mutta ok, hyvä jos et nyt kumminkaan sitä geeniesi eteenpäinsiirtämistä pitänyt niin tärkeänä. Itsepä asiaa harkitset, olemme tuoneet huolemme esille ja sinun on syytä harjoittaa REHELLISTÄ itsetutkiskelua, täysin siis oman etusi vuoksi.
1, tässä kommenttiketjussa ohiksena
Väikkärini yksi osa-alue koskee geenitekniikkaa, joten kuvittelen olevani hyvin tietoinen siitä miten geenit siirtyvät ja kuinka paljon mahdollisessa lapsessa on minun geenejäni. Missään vaiheessa en ole väittänyt että pohtisin tätä koska haluan kloonin itsestäni.
Lapsia hankkineiden kannattaa myös tiedostaa se oma itsekäs motiivinsa, jossain määrin myös teitä koskee tämä halu siirtää geeninne eteenpäin ja se on luontainen tarve. Kyse ei ole siitä että kuvittelisin geenieni olevan niin ylivertaisia että munasoluistani syntyvistä lapsista tulisi maailman parhaita ihmisiä, vaan siitä että koska en ehkä hanki koskaan omia lapsia olisi mukava ajatus että osa minusta jatkaa edelleen sen jälkeen kun kuolen. Ja geenieni hyvyyttä ajattelen vain siksi että ehkä jos olisin itse tilanteessa että joutuisin turvautumaan luovutettuihin munasoluihin arvostaisin toki terveyden lisäksi esimerkiksi älykkyyytä vaikka toki osa tästäkin on ympäristön muokkaamaa. Jenkeissähän on iso juttu että luovuttaja valitaan tiettyjen ominaisuuksien vuoksi, tapasin eräässä konferenssissa Harvardissa opiskelevan nuoren naisen joka kertoi että monet keinohedelmöitystä tekevät klinikat lähestyvät usein ko. Opinahjon opiskelijoita erilaisilla kampanjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin monissa nettikeskusteluissa törmännyt tuohon hedelmättömyysongelmaan luovutuksen jälkeen, ei ole mitenkään harvinaista. Englanniksi löytyy vieläkin enemmän kokemuksia.
Eipä ne klinikat viitsi tuosta paljoa huudella luovuttajien vähenemisen pelossa. Vaikka kyllähän sieltäkin yleensä ensin sanotaan, että mielellään luovutus vasta omien lasten hankkimisen jälkeen.
No netissä epäilemättä puhutaan kaikenlaista. On myös ihmisiä, joilla on intressi jakaa väärää tietoa näissä asioissa, mikä kannattaa muistaa.
Koeputkihedelmöityksiä on tehty jo Suomessakin 40 vuotta eli ainakin niin kauan naisilta on kerätty munasoluja. Jos toimenpide itsessään aiheuttaisi hedelmättömyyttä, sitä ei varmaankaan saisi tehdä.
Päinvastoin, lapsettomuushoidot ovat kehittyneet koko ajan paremmiksi.
Ihmisen kannattaa tehdä ensin omat lapset ja sitten miettiä, onko valmis siihen, että luovuttaa omia sukusoluja, jossa mahdollisesti syntyy hänen biologisia jälkeläisiä. Asiaa miettii ihan eri tavalla, jos on itse äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on ensin psykologin haastattelu. Tuo geenien siirtäminen on aivan väärä syy etkä todennäköisesti kelpaa luovuttajaksi tuolla perusteella. Lisäksi kartoitetaan omat ja lähisuvun sellaiset sairaudet joilla on merkitystä sille saako luovuttaa. Myös mielenterveysongelmista esim. skitsofrenia lukeutuvat näihin.
Siinä täytyy tosiaan piikittää itseään säännöllisesti ja olla huolellinen annostusten kanssa. En nyt muista kauanko siihen koko prosessiin meni.
Itse operaatio sattui jonkin verran kivunlievityksessäkin.
Viestissäni sanoin kyllä että pääasiassa haluaisin auttaa kun olen läheltä nähnyt kuinka paljon lapsettomuus aiheuttaa tuskaa. Munasoluista on pulaa mutta terveiden ihmisten munasoluja ei oteta vastaan sillä perusteella että haluaa laittaa geeninsä auttamisen ohella kiertoon? Kuulostaa todella oudolta.
Minulla ei ole mitään sairauksia, meidän suvussakaan ei ole mitään perinnöllisiä sairauksia. Kenelläkään isovanhemmallani ei ole esimerkiksi diabetesta, sepelvaltimotautia, aneurysmiä eikä kukaan ole kuollut syöpään. Lähimmät syövät löytyy mummon siskon rintasyöpä ja sen lisäksi ei muita olekaan. Ei ole myöskään skitsofreniaa eikä muitakaan mielenterveyssairauksia.
Et muuten kyllä avauksessasi priorisoinut yhtä motiivia toista tärkeämmäksi. Tarkistapa vaikka.
Lähinnä tuossa minua siis arveluttaa se, miten arvostat itseäsi ja geeniperimääsi. Että jotenkin tunnut kumminkin ajattelevan, että syntyvä lapsi on kopio sinusta. No ei ole, edes geneettisesti. Saai sitten lopputulokseltaan, koska jokainen ihminen on perimiensä ja ympäristönsä summa.
Mutta ok, hyvä jos et nyt kumminkaan sitä geeniesi eteenpäinsiirtämistä pitänyt niin tärkeänä. Itsepä asiaa harkitset, olemme tuoneet huolemme esille ja sinun on syytä harjoittaa REHELLISTÄ itsetutkiskelua, täysin siis oman etusi vuoksi.
1, tässä kommenttiketjussa ohiksena
Väikkärini yksi osa-alue koskee geenitekniikkaa, joten kuvittelen olevani hyvin tietoinen siitä miten geenit siirtyvät ja kuinka paljon mahdollisessa lapsessa on minun geenejäni. Missään vaiheessa en ole väittänyt että pohtisin tätä koska haluan kloonin itsestäni.
Lapsia hankkineiden kannattaa myös tiedostaa se oma itsekäs motiivinsa, jossain määrin myös teitä koskee tämä halu siirtää geeninne eteenpäin ja se on luontainen tarve. Kyse ei ole siitä että kuvittelisin geenieni olevan niin ylivertaisia että munasoluistani syntyvistä lapsista tulisi maailman parhaita ihmisiä, vaan siitä että koska en ehkä hanki koskaan omia lapsia olisi mukava ajatus että osa minusta jatkaa edelleen sen jälkeen kun kuolen. Ja geenieni hyvyyttä ajattelen vain siksi että ehkä jos olisin itse tilanteessa että joutuisin turvautumaan luovutettuihin munasoluihin arvostaisin toki terveyden lisäksi esimerkiksi älykkyyytä vaikka toki osa tästäkin on ympäristön muokkaamaa. Jenkeissähän on iso juttu että luovuttaja valitaan tiettyjen ominaisuuksien vuoksi, tapasin eräässä konferenssissa Harvardissa opiskelevan nuoren naisen joka kertoi että monet keinohedelmöitystä tekevät klinikat lähestyvät usein ko. Opinahjon opiskelijoita erilaisilla kampanjoilla.
Suomessa ei voi valita tuollaisia ominaisuuksia.
Sukusoluja saava voi valita ulkonäköön liittyviä asioita kuten silmien ja hiusten värin sekä pituuden. Tässä on se ajatus, että usein ihminen haluaa lapsettomuushoidoillakin lapsen, joka on mahdollisimman paljon hänen näköisensä.
Luovuttajille ei tehdä älykkyystestejä eikä esimerkiksi heidän koulutuksensa tai ammattinsa näy missään.
Voi olla, että jossain muualla on eri käytäntö, mutta Suomessa noudatetaan Suomen lainsäädäntöä näissä asioissa.
Ja juuri tämän takia sinun kannattaa mennä sinne klinkalle. Että saat oikeaa tietoa, jonka pohjalta tehdä päätös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin monissa nettikeskusteluissa törmännyt tuohon hedelmättömyysongelmaan luovutuksen jälkeen, ei ole mitenkään harvinaista. Englanniksi löytyy vieläkin enemmän kokemuksia.
Eipä ne klinikat viitsi tuosta paljoa huudella luovuttajien vähenemisen pelossa. Vaikka kyllähän sieltäkin yleensä ensin sanotaan, että mielellään luovutus vasta omien lasten hankkimisen jälkeen.
No netissä epäilemättä puhutaan kaikenlaista. On myös ihmisiä, joilla on intressi jakaa väärää tietoa näissä asioissa, mikä kannattaa muistaa.
Koeputkihedelmöityksiä on tehty jo Suomessakin 40 vuotta eli ainakin niin kauan naisilta on kerätty munasoluja. Jos toimenpide itsessään aiheuttaisi hedelmättömyyttä, sitä ei varmaankaan saisi tehdä.
Päinvastoin, lapsettomuushoidot ovat kehittyneet koko ajan paremmiksi.
Ihmisen kannattaa tehdä ensin omat lapset ja sitten miettiä, onko valmis siihen, että luovuttaa omia sukusoluja, jossa mahdollisesti syntyy hänen biologisia jälkeläisiä. Asiaa miettii ihan eri tavalla, jos on itse äiti.
Tajuan kyllä, mutta mikäli en aio koskaan hankkia omia lapsia onko se joku kunnollinen syy jättää auttamatta kun munasoluista on oikeasti pulaa? Tiedän ettei ole yhtään sama asia, mutta luovutan säännöllisesti myös verta ja kuulun kantasolurekisteriin ja pääasiassa luovuttaisin munasolujani samasta syystä eli auttaakseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on ensin psykologin haastattelu. Tuo geenien siirtäminen on aivan väärä syy etkä todennäköisesti kelpaa luovuttajaksi tuolla perusteella. Lisäksi kartoitetaan omat ja lähisuvun sellaiset sairaudet joilla on merkitystä sille saako luovuttaa. Myös mielenterveysongelmista esim. skitsofrenia lukeutuvat näihin.
Siinä täytyy tosiaan piikittää itseään säännöllisesti ja olla huolellinen annostusten kanssa. En nyt muista kauanko siihen koko prosessiin meni.
Itse operaatio sattui jonkin verran kivunlievityksessäkin.
Viestissäni sanoin kyllä että pääasiassa haluaisin auttaa kun olen läheltä nähnyt kuinka paljon lapsettomuus aiheuttaa tuskaa. Munasoluista on pulaa mutta terveiden ihmisten munasoluja ei oteta vastaan sillä perusteella että haluaa laittaa geeninsä auttamisen ohella kiertoon? Kuulostaa todella oudolta.
Minulla ei ole mitään sairauksia, meidän suvussakaan ei ole mitään perinnöllisiä sairauksia. Kenelläkään isovanhemmallani ei ole esimerkiksi diabetesta, sepelvaltimotautia, aneurysmiä eikä kukaan ole kuollut syöpään. Lähimmät syövät löytyy mummon siskon rintasyöpä ja sen lisäksi ei muita olekaan. Ei ole myöskään skitsofreniaa eikä muitakaan mielenterveyssairauksia.
Et muuten kyllä avauksessasi priorisoinut yhtä motiivia toista tärkeämmäksi. Tarkistapa vaikka.
Lähinnä tuossa minua siis arveluttaa se, miten arvostat itseäsi ja geeniperimääsi. Että jotenkin tunnut kumminkin ajattelevan, että syntyvä lapsi on kopio sinusta. No ei ole, edes geneettisesti. Saai sitten lopputulokseltaan, koska jokainen ihminen on perimiensä ja ympäristönsä summa.
Mutta ok, hyvä jos et nyt kumminkaan sitä geeniesi eteenpäinsiirtämistä pitänyt niin tärkeänä. Itsepä asiaa harkitset, olemme tuoneet huolemme esille ja sinun on syytä harjoittaa REHELLISTÄ itsetutkiskelua, täysin siis oman etusi vuoksi.
1, tässä kommenttiketjussa ohiksena
Väikkärini yksi osa-alue koskee geenitekniikkaa, joten kuvittelen olevani hyvin tietoinen siitä miten geenit siirtyvät ja kuinka paljon mahdollisessa lapsessa on minun geenejäni. Missään vaiheessa en ole väittänyt että pohtisin tätä koska haluan kloonin itsestäni.
Lapsia hankkineiden kannattaa myös tiedostaa se oma itsekäs motiivinsa, jossain määrin myös teitä koskee tämä halu siirtää geeninne eteenpäin ja se on luontainen tarve. Kyse ei ole siitä että kuvittelisin geenieni olevan niin ylivertaisia että munasoluistani syntyvistä lapsista tulisi maailman parhaita ihmisiä, vaan siitä että koska en ehkä hanki koskaan omia lapsia olisi mukava ajatus että osa minusta jatkaa edelleen sen jälkeen kun kuolen. Ja geenieni hyvyyttä ajattelen vain siksi että ehkä jos olisin itse tilanteessa että joutuisin turvautumaan luovutettuihin munasoluihin arvostaisin toki terveyden lisäksi esimerkiksi älykkyyytä vaikka toki osa tästäkin on ympäristön muokkaamaa. Jenkeissähän on iso juttu että luovuttaja valitaan tiettyjen ominaisuuksien vuoksi, tapasin eräässä konferenssissa Harvardissa opiskelevan nuoren naisen joka kertoi että monet keinohedelmöitystä tekevät klinikat lähestyvät usein ko. Opinahjon opiskelijoita erilaisilla kampanjoilla.
Suomessa ei voi valita tuollaisia ominaisuuksia.
Sukusoluja saava voi valita ulkonäköön liittyviä asioita kuten silmien ja hiusten värin sekä pituuden. Tässä on se ajatus, että usein ihminen haluaa lapsettomuushoidoillakin lapsen, joka on mahdollisimman paljon hänen näköisensä.
Luovuttajille ei tehdä älykkyystestejä eikä esimerkiksi heidän koulutuksensa tai ammattinsa näy missään.
Voi olla, että jossain muualla on eri käytäntö, mutta Suomessa noudatetaan Suomen lainsäädäntöä näissä asioissa.
Ja juuri tämän takia sinun kannattaa mennä sinne klinkalle. Että saat oikeaa tietoa, jonka pohjalta tehdä päätös.
Juu tiedän että Suomessa on eri meininki kuin Jenkeissä. Pointti tässä keskustelussa oli että haluaisin kuulla ihmisten omia kokemuksia asiasta. Tiedän prosessin ihan tieteelliseltä pohjalta ja en usko että lääkäri voi minulle paremmin kertoa prosessista kuin joku toinen ihminen joka on sen käynyt itse läpi. Lääketieteellinen puoli on tiedossa faktoineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on ensin psykologin haastattelu. Tuo geenien siirtäminen on aivan väärä syy etkä todennäköisesti kelpaa luovuttajaksi tuolla perusteella. Lisäksi kartoitetaan omat ja lähisuvun sellaiset sairaudet joilla on merkitystä sille saako luovuttaa. Myös mielenterveysongelmista esim. skitsofrenia lukeutuvat näihin.
Siinä täytyy tosiaan piikittää itseään säännöllisesti ja olla huolellinen annostusten kanssa. En nyt muista kauanko siihen koko prosessiin meni.
Itse operaatio sattui jonkin verran kivunlievityksessäkin.
Viestissäni sanoin kyllä että pääasiassa haluaisin auttaa kun olen läheltä nähnyt kuinka paljon lapsettomuus aiheuttaa tuskaa. Munasoluista on pulaa mutta terveiden ihmisten munasoluja ei oteta vastaan sillä perusteella että haluaa laittaa geeninsä auttamisen ohella kiertoon? Kuulostaa todella oudolta.
Minulla ei ole mitään sairauksia, meidän suvussakaan ei ole mitään perinnöllisiä sairauksia. Kenelläkään isovanhemmallani ei ole esimerkiksi diabetesta, sepelvaltimotautia, aneurysmiä eikä kukaan ole kuollut syöpään. Lähimmät syövät löytyy mummon siskon rintasyöpä ja sen lisäksi ei muita olekaan. Ei ole myöskään skitsofreniaa eikä muitakaan mielenterveyssairauksia.
Olen luovuttanut mnasoluja kolme kertaa. Psykologin haastattelussa ilmoitin yhdeksi syyksi halun siirtää ihan kelpoja geenejäni eteenpäin. Se ei ollut minkäänlainen ongelma. Kirjoitin kokemuksistani blogiin nimeltä Munasolun luovutus (kyseessä on blogspot - blogi, pitäisi löytyä googlaamalla).
En ole luovuttanut, mutta minulta on poimittu munasoluja omaan käyttöön. Ei se ollut mitenkään kovin rankkaa, hormonipistokset eivät satu ja niitä on helppo tehdä itselleen, eikä minulla mieliala heitellyt. Pomintaoperaatio sattui hiukan ja alavatsa oli piukea ja arka muutaman päivän, mutta operaatio oli ohi muutamassa tunnissa.
Sen sanoisin, että jos ajattelet tuota geeniesi siirtämistä eteenpäin päällimmäisenä motiivina, niiin ÄLÄ ryhdy hommaan. Et voi valita, keille munasolusi siirretään, etkä koskaan voi ottaa yhteyttä hoitoja saaneeseen pariskuntaan. Joka tapauksessa lapsi ei ole sinun kopiosi, vaan hänellä on puolet geeneistä isältään, ja osassa geeneistä tapahtuu mutaatioita.
Saattaisit siten ahdistua aika lailla, myöhemmin.