Teillä joilla ystävät menee parisuhteen edelle

Eikä edes kuolema erota jos mennään samaan hautaan, puolisoista toisistaan sillä tosirakkaudessa pysytään aina yhdessä.

Perheen perustajat ainakin lakkaavat tapaamasta perheettömiä ystäviään. Luulin ennen että he halveksivat perheettömiä, mutta osasyy taitaakin olla se että puoliso kieltää kavereiden tapaamisen

En ole ikinä ymmärtänyt näitä joko tai-ihmisiä. Miksi olisi mahdotonta, eettä on sekä rakkaita ystäviä että rakas puoliso? Ei se toinen ole heti toiselta pois. Molemmat voivat olla yhtä tärkeitä, mutta täysin eri tavalla.

No yksi ystävä on tärkeämpi kuin puoliso. Ei voi mitään. Ollaan tämän ystävän kanssa käyty lapsena ja nuorena läpi helvettien ja toinen on osoittanut että voin tiukassakin paikassa häneen luottaa. Puoliso on tärkeä ja tahtoisin että joskus olisi yhtä tärkeä kuin ystävä. .. mutta kun ei olla yhdessä eletty läpi samanlaisia aikoja ja asioita, yhtä vahvaa tunneyhteyttä ei vain saavuta.

Typerää. Aikuiset ihmiset ymmärtää ettei nämä ole mitään kilpailua. Ystävät ymmärtää parisuhteen merkityksen toiselle ja kumppani ymmärtää ystävien merkityksen kumppanille

Mun paras ystävä on tärkeämpi kuin puoliso, mutta toisaalta puoliso on tärkeämpi kuin paras kaveri. Mitäs nyt sitten tehdään? 

Kyse on siitä mitä pyydetään. Jos puoliso sanoisi etten saa olla ystävän kanssa tekemisissä, valitsisin ystävän, jos taas ystävä sanoisi etten saa olla puolisoni kanssa, valitsisin puolison. 

Kun kumpikaan ei vaadi tollaisia, niin ovat molemmat yhtä tärkeitä <3

Koska ihmisen erilaisia tarpeita ei tyydytetä vain yhden ihmisen kanssa, eikä kaikkea voi hakea elämään sen perheen kautta. En aseta ihmisiä arvojärjestykseen vaan heistä jokainen omalta osaltaan tyydyttää niitä minun erilaisia tarpeita. Tärkein rakastamisen taito on taito rakastaa itseään. Minä olen elämäni tärkein ihminen!

Miesystäväni on paras ystäväni. Syyt: 1.Sama huumori ja tapa katsoa maailmaa 2. Voin kertoa hänelle kaiken 3. Voin olla varma, ettei välillemme tule kilpailua tai kateutta, kuten kävi eräässä ystävyyssuhteessani

Vierailija kirjoitti:

Typerää. Aikuiset ihmiset ymmärtää ettei nämä ole mitään kilpailua. Ystävät ymmärtää parisuhteen merkityksen toiselle ja kumppani ymmärtää ystävien merkityksen kumppanille

Tosiaankin. Miksi pitää laittaa jotenkin toinen toisen edelle, kun hyvässä ja normaalissa tilanteessa kaikki ihmiset ympärillä tasapainottaa tilannetta. Ei kumppania ole tehty sitä varten, että hän olisi koko elämän sisältö.

Jos taas tasapaino keikkuu siihen suuntaan, että ystävät oikeasti ovat tärkeämpiä kuin puoliso, niin voi miettiä mitä sillä puolisolla sitten tekee. Onko se rakkautta?

Tasapaino. Se ei ole rakkautta, että ei voi päästää toista koskaan mihinkään, se on riippuvuus. Se, ettei voi koskaan itse lähteä mihinkään, koska ei voi jättää toista, on kieroutunutta sekin.

Elämä on muutakin kuin yhteen ihmiseen tai yhteen aatteeseen ripustautumista.

Ystävyyden mittari ei ole se miten usein ystävää näkee vaan se tietoisuus, että ystävä on saatavilla kun eniten sitä tarvitsee, kun esim. puoliso jättää.

Vierailija kirjoitti:

No yksi ystävä on tärkeämpi kuin puoliso. Ei voi mitään. Ollaan tämän ystävän kanssa käyty lapsena ja nuorena läpi helvettien ja toinen on osoittanut että voin tiukassakin paikassa häneen luottaa. Puoliso on tärkeä ja tahtoisin että joskus olisi yhtä tärkeä kuin ystävä. .. mutta kun ei olla yhdessä eletty läpi samanlaisia aikoja ja asioita, yhtä vahvaa tunneyhteyttä ei vain saavuta.

Sinun olisi jo aika kasvaa aikuiseksi. Tuollaiset sydänystävät kuuluvat lapsuuteen.

En mä menen kenenkää kanssa hautaan kunnes kuolema erotta. Kyllä hautaus saa odottaa että kuolee ensin :)

En ole parisuhteessa enkä ystävä ihmisen kanssa, joka laittaa mulle ehtoja. En siis sano että ystävät tulevat ensin, mutta mies joka rajoitaa ystävyyssuhteitani, joutaa mennä menojaan.

Jos ystäväni joutuisi lähtemään kodistaan, koska viimeinkin uskaltaa tunnustaa oman miehensä olevan väkivaltainen, niin silmääkään räpäyttämättä ottaisin hänet meille, vaikka se tarkoittaisi sitä että oma kumppanini joutuisi joustamaan.

Koska tuossa tilanteessa toisella on hätä ja joutuisin tekemään arvovalintoja.

Jos taas kaverillani olisi juhlat, mutta mies tarvitsee kuskia lentokentältä (joojoo taksitkin kulkis) niin ei olisi suurikaan uhraus olla juomatta ja lähteä bileistä ajoissa. Tai olla menemättä sinne ollenkaan.

Haetko sä AP nyt jotain oikeutusta sille, että sun miehen pitäisi pysyä illat kotona sun kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No yksi ystävä on tärkeämpi kuin puoliso. Ei voi mitään. Ollaan tämän ystävän kanssa käyty lapsena ja nuorena läpi helvettien ja toinen on osoittanut että voin tiukassakin paikassa häneen luottaa. Puoliso on tärkeä ja tahtoisin että joskus olisi yhtä tärkeä kuin ystävä. .. mutta kun ei olla yhdessä eletty läpi samanlaisia aikoja ja asioita, yhtä vahvaa tunneyhteyttä ei vain saavuta.

Sinun olisi jo aika kasvaa aikuiseksi. Tuollaiset sydänystävät kuuluvat lapsuuteen.

Höpsistä. Tuo sydänystävyys liittyy poikkeuksellisen rankkoihin elämässä koettuihin asioihin. Niistä aineksista on rakentunut vahva ystävyys. Käytännön valinnoissa asetan kyllä puolisoni sille paikalle mikä hänelle kuuluu. ..tunteitani en voi pakottaa.

Suoraan sanoen en luota parisuhteiden pysyvyyteen, niin harva niistä kestää läpi elämän. 

Varmaan vuosien saatossa siitä kumppanista alkaa tulla yhä tärkeämpi kun alkaa vaikuttaa siltä, että tämä juttu on kestävämpää laatua, mutta melko uudessa suhteessa ei vielä voi tietää mistään mitään. Olen sen erheen tehnyt että pidän kumppania heti tärkeimpänä ja sitten kun ero vuoden päästä tulee huomaan, että tunnen itseni todella yksinäiseksi kun olen viettänyt niin paljon vähemmän aikaa ystävien kanssa kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyyden mittari ei ole se miten usein ystävää näkee vaan se tietoisuus, että ystävä on saatavilla kun eniten sitä tarvitsee, kun esim. puoliso jättää.

Hyi mikä ajatusmaailma. Että joku on olemassa vain sitä varten että hän terapois sinua, ja kun terapointia ei enää tarvita, ei tarvita ystävääkään. Kunnes taas on terapian tarvetta kun seuraava puoliso jättää. Hyi.

Miksi tähän vastailee vaan ihmiset, joiden puoliso on yhtä tärkeä kuin kaverit.

Eikö kysymys osoitettu niille: ”miehet vaihtuu, ystävät pysyy tyypeille”?!

Tällaista puhetta on jopa vuosia kestävien liittojen osapuolilla..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyyden mittari ei ole se miten usein ystävää näkee vaan se tietoisuus, että ystävä on saatavilla kun eniten sitä tarvitsee, kun esim. puoliso jättää.

Hyi mikä ajatusmaailma. Että joku on olemassa vain sitä varten että hän terapois sinua, ja kun terapointia ei enää tarvita, ei tarvita ystävääkään. Kunnes taas on terapian tarvetta kun seuraava puoliso jättää. Hyi.

Tähän juuri tarkoitin :D Pitääkin järjestää itkupotkuraivarit ja heittää ystävä ulos, joka eron seurauksena asuu toisaiseksi meillä vaikka ei ole palvonut minua lähes toisena päivätyönään moneen kuukauteen. 

Kerronko mikä on hirveää? Se, ettei kumppanilla ole yhtään ystävää.

Olin nuorempana suhteessa miehen kanssa, joka vannoi rakkauttaan ja kertoi että olen hänen elämänsä valo jne jne. Hän ei tietenkään saattanut elää ilman minua, ja tarkoitti sitä ihan kirjaimellisesti. Hän roikkui mukana, hyvä että kädestä päästi irti että vessaan saattoi mennä.

Niin että ystävät on parisuhteen kannalta hyvä juttu. Ja joskus ne saa mennä parisuhteen edelle. Jos homma ei ole balanssissa, niin sitten sitä pitää korjata.