Oudoimpia kokemuksia
Johan sattui kohdalleni outo kokemus, joka vieläkin mietityttää.
Olin tulossa kaupungista A, kyläreissulta, ja paluumatkalla poikkesin minulle myös vieraaseen kaupunkiin B. Tämäkin outoa: en poikennut kaupunkiin tarkoituksella, vaan jotenkin jouduin sinne iltapimeällä, ja ajamaan lopulta auton trippimittarin mukaan 60 km ylimääräistä, ollen välillä ihan pihalla siitä missä olin, vaikka olin kylästä palaavinani aivan samaa suoraa, mihinkään poikkeamatonta reittiä kotiin, kuin kymmeniä kertoja aiemminkin. Olen yrittänyt miettiä pääni puhki, missä ajoin tutulta reitiltä vikaan niin, että päädyin kaupunkiin B, josta minun oli ilman navigaattoria ja karttaa aikamoista löytää reittiä kotiini. En tiedä, en keksi. Onneksi kotiin lopulta pääsin.
Noh, tuo ei ollut vielä niinkään ihmeellistä, mutta tämä oli: kaupungissa B oli auki oleva apteekki, johon menin, ja jossa oli yksi ainoa työntekijä tiskin takana. Tuota ihmistä en ollut ikinä nähnyt. Otin hyllyltä Burana-paketin, sillä pimeässä ajo ja katukylttien tihrustus olivat saaneet pääni särkeväksi. Työntekijä, ilm. farmaseutti, istui yhden lääketiskin takana, ja käsikauppatiskin takana ei ollut ketään myymässä, mutta asetuin sen eteen silti Buranoineni. Eihän minulla mitään reseptiasiaa ollut. Lääketiskin takana istunut työntekijä huikkasi sitten minulle reseptitiskinsä takaa:"Hei Sanna, sä voit tulla tähän kun me ollaan yksin täällä!".
Suoritin ostokseni.
Vasta n. 40 km ajeltuani kohti kohtia outoja, pimeitä, tyhjiä teitä, tajusin: WTF? Mistä vi*usta apteekkityöntekijä tiesi etunimeni?!
Olipa outo reissu kaikkinensa.