hitaasti alkava suhde.. luottamuksen rakennusta, onko tyhmää vai onko toivoa?

Joo mulla samanlainen kokemus, miehellä oli pari avioliittoa takana ja aloitimme ihanan hitaasti tutustumisen, seksiä vasta parin kuukauden jälkeen, kaikki meni ihanasti, mies keksi romanttisia juttuja, toi kukkia, lahjoja, piti minua kauniina, aloin luottaa ja tykästymään kunnes hän ilman selityksiä häippäsi, yritin soittaa ja keskustella asian halki, mutta hän oli ahdistunut jne oli kyllä omituisin suhde ikinä, mutta jälkikäteen ajattelin että varmaan joku mielenterveysongelma taustalla....

Katseleppa keväällä alkava Unelmahäät - sarja TV5:lta!

voi harmi sinua, jolla suhde oli mennyt mönkään. eihän näistä koskaan tiedä miten näissä käy.. mut lopulta hyvin.. toiveikkaana..

hääohjelmat eivät kyllä ole mulla ekana listalla.. sattuneista syistä.. mutta pitäiskö sitten katsoa..

jatkan vielä, mies ei ole koskaan sanonut mitään minusta, muuta kuin että viihtyy minun kanssa ja tykkää olla seurassa. ei sano kauniiksi eikä mitään minun luonteesta. muut miehet hokee sitä kokoajan, mutta tämä ei. mutta kun nähdään, ollaan ihan ihmeissämme molemmat miten helppoa yhdessäolo on ja miltä tuntuu sillon kun ollaan yhdessä. siksi jotenkin jaksankin tätä katsella, kun tuntuu että hän voisi olla se oikea... mutta onko mies vaan niin jotenkin muissa ajatuksissa, kun ei sano minusta esim. mitään. en mäkään sitten ole häntä alkanut hehkuttaa.. koska vähän varuillaan olen.. läheisyyttä ja seksiä meillä on, vaikka alkuun se oli hankalaa, mies sanoi että on niin ihastunut minuun, että siksi on paineita.. syönkö pajunköyttä vai onko muilla herkkiä miehiä?

En sano, mitä aapeen pitäisi tai kannattaisi tehdä, mutta itse en enää ikinä, IKINÄ ala nopeasti etenevään suhteeseen. Sattuu kuitenkin.

Onko teillä kummallakaan lapsia?

Minä rakensin suhdetta nykyiseen mieheeni 5-vuotta. Nyt olemme kihloissa ja ensimmäinen lapsi tulossa .

kiitos viesteistä, helpottaa kovasti..

aapeellä ja miehellä molemmilla on lapsia. Eli työt ja lapset jne vie aikaa. Eikä lapsille tätä suhdetta tulisi mieleenkään sanoa, ennen kuin itse olemme varmoja..

Olemme tapailleet syksyn ajan, mutta jossain vaiheessa minä laitoin stopin koska tuntui, että haluan enemmän suhdetta ja miehen tapailuvaihe tuntui niin loputtomalle,  silti mies on kysellyt perään ja kysellyt näkemistä niin olemme uudelleen lämmitelleet välejä.. ehkä välillä oli enemmänkin omia tulkintoja, että puhuminenhan se on tärkeintä parisuhteessa. Itsekin olen saanut takkiini ihmissuhteissa ja jotenkaan en enää haluaisi saada takkiini, siksi haluaisin lopettaa heti jos tuntuu että ei kolahda.. tämä kyllä on kolahtanut.. Miehen katseesta koen näkeväni, että hänellä on lämpimiä tunteita minua kohtaan, mutta haluaisin kuulla sen myös ääneen, että onko se niin..

ap

Onko siis lasten kanssa tavattu puolin ja toisin? Koska luulisi että sitten olisi enemmän tosissaan?

ei olla tavattu lasten kanssa.. haluan ensin tavata ja tutustua mieheen.. sitten vasta mun kultamussukat näkee miehen ja ihan tosissaan olen hänen kanssa. miksi heti pitäisi lapset sekoittaa tilanteeseen jos jutusta ei tulekaan mitään... mies jo aiemmin puhui että kai kohta pitäisi julkisesti olla yhdessä.. minä olen halunnut tavata häntä salassa.. tutustua..

ap

Vierailija kirjoitti:

noniin, olen tavannut elämäni miehen.. hän vaan tuntuu niin oikealta, kemiaa on ja molemminpuolista kiinnostusta, mutta mies kertoi, että on niin satutettu edellisessä suhteessa, että se vaikuttaa hänellä, että tarvitsee aikaa ja katsotaan mitä tästä meidän tapailusta tulee. olen yrittänyt antaa aikaa ja tutustua pikkuhiljaa, en ole hengittänyt niskaan ja olen odottanut että mieskin ottaa yhteyttä. mutta mistä tiedän että olenko vaan varalla ja sopivasti siinä, ilman että suhteella olisi tulevaisuutta? onko ketään paikalla, kenellä olisi suhde alkanut hitaasti ja luottamusta rakentaen..?

Mulla ihan sama tilanne nyt päällä, ärsyttävää! Olen itse päättänyt vetäytyä ja hän ottakoon yhteyttä, jos haluaa. Ehkä aikaa menee kauan tai ikuisesti, mutta en mä voi jäädä toista "odottelemaan", jos hänellä henkkoht asioita työstettävinä. Paremmin se suhde alkaa sitten, kun molemmat ovat oikeasti valmiita.

Täällä miehellä meni noin 9kk ennen kuin oli valmis "julkisesti seurustelemaan". Välillä meinasi itsellä jo usko loppua, kun aikuinen ihminen oli niin sitoutumiskammoinen. Taustalla hänellä oli sotkuinen ero.

Nyt kuitenkin asutaan yhdessä ja ensimmäinen (ihan toivottu ja suunnitteltu) lapsikin on tulossa.

Siis jos vasta puoli vuotta olette tapailleet ja lapsia kuvioissa mukana niin ei todellakaan ole mitään hidasta etenemistä. Ei lapsia pidäkään sotkea suhteisiin ennen kuin on varmuutta ja pohjaa. Sitähän ei pelkkä seksi tuo, vaan se kaipuu, luottamus ja rakkaus mikä syntyy kuukausien, vuosien aikana.

Mä olen tuollaisessa tilanteessa (kun itse halunnut oikeasti parisuhdetta ja mies epäroinyt ja halunnut edetä tuskastuttavan hitaasti) päättänyt jutun. Ei mulla itsekään ole kiire mihinkään konkreettiseen, asioiden julkistamiseen, avoliittoon tms., mutta haluan jonkunlaisen henkisen varmuuden että suhde on etenemässä molempien mielessä samaan suuntaan. Jos toinen ei tiedä edes sitä, niin ei mulla ole lusikoita roikkua loputtomiin, puhutaan siis kuukausista, toivomassa parasta. Tarvitsen jotain, että voin antaa itseni ihastua/rakastua, ja jos en voi päästää edes sitä tapahtumaan, niin en vaan voi hyvin sellaisessa. Toinen vaan jankkasi että hän ei tiedä, hän ei tiedä, niin vastasin, että joku päivä sä tulet tapaamaan naisen, jonka kanssa sä vaan tiedät. Silloin tiedät, mitä tarkoitan. Harmittaa edelleen, mutta parempi näin. 

Nää vaan aika monesti on sellasia useamman naisen pyörityksiä. Mies pelkää sitä, että teidän suhde julkistuu ja sitten toiset naiset sen tietävät.

On reilun vuoden takaa samaa kokemusta. Mies halusi edetä hitaasti ja ettei puhuta vielä julkisesti. Ei tuosta lopulta mitään tullut. Silti mies edelleen ottaa yhteyksiä, mutta mulle suhteen lopetus tarkoittaa lopullisuutta.

Toinen mies oli herrasmies, toi lahjoja, oli kovin mukavaa yhdessä 2kk. Seksiä ei ollut. Suhde lopetettiin, kun ei oikeita tunteita herännyt. Reilua sanoa sekin, eikä roikottaa toista mukana muuten vain ajankuluksi.

Jos vielä löytyy kiinnostava mies, odotan puhekykyä tunteista ja menneen elämän käsittelyä. Ei siinä uuden suhteen aikana voi käydä aiempaa suhdetta läpi ja samalla olla kiintymässä toiseen. Se vanha loka pitää olla loppu ennen uuden alkua. Jossain vaiheessa puskee kuitenkin padotut tunteet läpi. Ja seksi saa kyllä odottaa.

Ap, mieti, mitä sinä itse haluat ja tarvitset. Ellei mies vastaa toiveitasi, vaan odotuttaa olemalla epäselvä, niin onko se hyvää olemista.

Ap täällä.

Joo, tämä selvensi hyvin tilannetta. Olemme tapailleet parisen kuukautta, sitten oli parin viikon tauko ja taas tapailua jatkunut. Tämä tilanne jäytää mielessä, että mikä olen miehelle. Olen nyt tehnyt mielessäni taas stopin että antaa olla, en ota häneen yhteyttä. Tuo kysymys on hyvä, että onko se hyvää olemista. EI ole. Minusta hyvää olemista on se, että molemmat haluaa sitoutua toisen elämään ja jakaa ilot ja varsinkin sen haavoittuvuuden. En minä tee mitään miehellä, joka ei tätä itse hokaa. En minä voi saada ketään välittämään itsestäni, jos se ei häneltä tule sydämestä. Tekisi mieli jotenkin sanoa, että tämä oli tässä, mutta sekin olisi vaan huomion kerjäämistä. Inhottaa tämä löysässä hirressä oleminen, odottaa että kuuluuko miehestä tänään, koska itse haluaisin kaikki pienimmätkin asiat hänelle ilmoittaa. Hän ei siis pidä minua tärkeänä jos kerran voi olla ottamatta yhteyttä. On siis aika taas itkeä itkut..

On tämä jotenkin niin ärsyttävän kivuliasta tämä deittailu. Kiitos vastauksista ne helpottavat ja antavat hyvää näkökulmaa. Ehkäpä minullekkin löytyy joku joka sitten lopulta kolahtaa yhdessä..  :S

Ap

Kuulostaa siltä että hälle riittää pelkkä seksi eikä sen vakavampaa.

Tinderistä löytyi kivannäköinen tyyppi.. pitäiskö kokeilla kepillä jäätä.. mitä näitä jannuja jää  itkeskelemään.. eikös niin samalla mitalla takaisin..???

Ap

ap täällä kyselee juttukaveria vielä..

Mulla alkoi hitaasti juuri lasten takia, Ja että olisin varma. Minä jarruttelin , mies olisi ollut innokkaampi etenemään nopeasti. Hyvin siinä kävi, luottamus kasvoi ajan kanssa. Mun kohdalla ei ollut kyse mistään peleistä, siitä vaan että kun on lapsia mukana, ei ole varaa törttöillä.