Onko yläkoulujen pihoilla enää ollenkaan vapaita painoja, joilla oppilaat voivat välitunnilla treenata?

Itse kävin yläasteeni kultaisella 80-luvulla, ja meidän koulun pihalta löytyi levytankoja painoineen, käsipainoja, punnerruspenkkejä, leuanveto-ja dippitelineitä yms. perinteisiä välineitä.

Painojen nostelu oli tuohon aikaan hyvin suosittu aktiviteetti lähinnä poikien keskuudessa, ja painonnostopaikalle ja varsinkin punnerruspenkeille oli hyvin usein kova tunku. Treenaamiseen oli normaalimittaisina päivinä varattu 45-60 minuutin ruokatauko, sekä iltapäivällä 20 minuutin välitunti koulun pihalla.

Penkkipunnerrus oli kaikkein suosituin liike (hyvällä penkkituloksella sai eniten kunnioitusta koulussa), ja punnerruspenkeille oli aina pitkät jonot. Suurin osa treeniajasta käytettiinkin nimenomaan penkkimaksimin kasvattamiseen jopa hyvän tekniikan kustannuksella, minkä vuoksi suuri osa suorituksista tehtiin perse ylhäällä penkistä, ylileveällä otteella, pompauttamalla rinnalta jne.

Tämän lisäksi erityisesti olkavarsiin kohdistunut treeni oli suosittua. Noin puolet ajasta käytettiinkin erilaisten hauis-ja ojentajaliikkeiden tekemiseen - yleensä supersetteinä, jolloin käsivarsiin saatiin mahdollisimman kova pumppi. Se sai meidät näyttämään miehekkäämmiltä ja lisäsi tyttöjen suosiota.

Kuten arvata saattaa, jalkojen treenaaminen jäi huomattavasti vähemmälle. Muistan 3 yläasteella vietetyn vuoden aikana ehkä pari tai kolme tyyppiä, jotka treenasivat mavea tai kyykkyä. Yksi jannu, joka 8-luokalla painoi pattiarallaa 60 kg ja nosti penkistä 50 kg yhden kerran, teki ysiluokan keväällä 5 toiston sarjan 140 kg:lla penkissä kannustushuutojen saattelemana. Tätä kaveria alettiinkin pitämään painonnostopaikan kinginä, hän onnistui yhden ainoan vuoden aikana kasvattamaan 25 kg lisää massaa, hiukset lähti ja pojalle iski paha akne kasvoihin ja hartioille. Tätä jätkää epäiltiin anabolisten steroidien käytöstä.

Puntinnostomahdollisuuksilla oli paljon hyviä vaikutuksia meihin poikiin. Sillä sai ajan kulumaan paremmin koulupäivinä, se sai monet innostumaan liikunnasta, lisäsi suosiotamme tyttöjen keskuudessa ja kohensi itsetuntoamme muutenkin.

Laittomat hormonit olivat loppujenlopuksi todella mitätön ongelma koulussamme. Toki lisääntynyt lihasmassa ja voima lisäsi joissakin oppilaissa myös häiriökäyttäytymistä, osa muuttui opettajille pelottavaksi kurinpidolliseksi ongelmaksi, jotkut oppilaat olivat myös taipuvaisia käyttämään punttiennostamisella hankittua voimaa hyväkseen ristiriitatilanteissa. Tämä herättikin ennenpitkää keskustelun painojen vähentämisestä yläkouluissa.

Muistan 90-luvulla lukeneeni, että lähes kaikissa suomalaisissa yläkouluissa on punttien määrää karsittu ja vapaita painoja korvattu erilaisilla painopakallisilla laitteilla. Monesta koulusta ne kuulemma poistettiin kokonaan. Tämä on kuulemma vähentänyt oppilaiden hormonienkäyttöä ja saanut heidät ylläpitämään kuntoaan erilaisilla kehonpainoharjoitteilla. Ilmeisesti suomalaisissa yläkouluissa ei enää tänä päivänä tapaa sellaisia lihasjärkäleitä kuin vielä omassa nuoruudessani.

Mutta mites on painojen laita nykypäivänä? Onko oppilailla Suomen yläkouluissa nykyään enää ollenkaan voimailumahdollisuuksia?