Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
äidiksi 47v
01.01.2018 |
Tapasin miehen jonka kanssa (ainakin itselläni) tunteet tulivat mukaan peliin. Kummallista mutta rupesi ensimmäistä kertaa eläissäni tuntumaan että voisin mennä jonkun (=hänen) kanssa naimisiin ja minusta rupesi tuntumaan loogiselta hankkimaan lapsia (tai edes yhden) juurikin hänen kanssaan. Mies ei ole vastaavilla aaltopituuksilla. Noin hypoteettisesti ja yleissivistyksen kannalta mietin:
a. Miten munikäisenä (47v) tai vanhempanakin äidiksi tulleet ensisynnyttäjät ovat onnistuneet tekemään biologisen lapsen?
b. Mistä voin saada kokemusta lasten kasvattamisesta? Tuntuu että lapsiperheet elävät aina omaa elämää. Onhan se nyt epäreilua etten minä saa koskaan kokea äiytyttä tai edes olla lapsenvahti.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mene noin. Valinta on huono sana jos vasta nyt löytää miehen elämäänsä. Ilmeisesti aiemmat suhteet olleet mahdottomia perheen perustamisen kannalta? Sikäli tietysti väärä valinta.
Kyllä se haaveeksi jää mitä todennäköisimmin.
Vain viisi prossaa 42-vuotiasta tulee spontaanisti raskaaksi vuoden sisään näin halutessaan. Jos joku väittää vastaan, niin ihan itse googlaa tieteellisistä artikkeileista muuta.
En tiedä lukuja 47-vuotiaiden kohdalla, mutta täytyyhän se olla vain murto-osa tästäkin.
Provo tietysti, mutta vastasin nyt kuitenkin.
Alue: Aihe vapaa
Minulla tuulimunaraskaus lähes 46-vuotiaana. Raskaaksi tulemisen mahdollisuus luonnon menetelmillä on valitettavan pieni.
Toisaalta oma jaksaminen alkaa asettaa rajoja vaikka lapsi syntyisikin.
Ymmärrän sinua että haluat lapsen.
Vaikea tilanne.