Lopettakaa huonot suhteet NYT! Ja aloittakaa uusi vuosi paremman kumppanin kanssa :)

Vai pitäiskö miettiä myös että onkohan niinpäin että itse onkin se "huono"? Varsinkin jos aina vaan päätyy "huonoihin suhteisiin". Jos aloittaisi sillä että keskustelisi kumppanin kanssa siitä mitä hyvä suhde kummankin osapuolen mielestä pitää sisällään, mitä toivoo toiselta ja mikä on sellaista mitä ei voi missään nimessä hyväksyä. Kukaan kun ei ole ajatustenlukija ja moni suhde päättyy ihan siksi kun asioista ei keskustella eikä myöskään ymmärretä että toisen odotukset eivät automaattisesti ole samat kuin omat. Hyvän keskustelun jälkeen molemmat tietävät missä mennään ja voivat myös pyrkiä muuttamaan itsessään jotain sen sijaan että aina olisivat sitä toista osapuolta moittimassa. Tietysti on ihan asia erikseen jos puhutaan päihdeongelmista, väkivallasta tms mikä ainakin itselle on ehdoton ei parisuhteessa. Näillekin ongelmille varmasti joissain tapauksissa on jotain tehtävissä mutta se taitaa kyllä jo vaatia enemmän kuin syvällisen keskustelun.

Just niin! Onneksi tajusin sen jo tehdä :)

Huono suhde ei ole yhden ihmisen yksin tekemä.

Vain omaan toimintaan voi vaikuttaa.

Auttaako toiminnan muuttamista sellainen ajatus että itse on se huono jonka vikaa kaikki on, vai toimisiko sittenkin paremmin se että itse on ihan ok, ja puoliso nyös, mutta että se vuorovaikutus on toimimatonta ja kaipaa muutosta?

Yksin ei voi suhdetta pelastaa, mutta yksikin ihminen riittää aloittamaan sen pelastamisen.

Vierailija kirjoitti:

Huono suhde ei ole yhden ihmisen yksin tekemä.

Vain omaan toimintaan voi vaikuttaa.

Auttaako toiminnan muuttamista sellainen ajatus että itse on se huono jonka vikaa kaikki on, vai toimisiko sittenkin paremmin se että itse on ihan ok, ja puoliso nyös, mutta että se vuorovaikutus on toimimatonta ja kaipaa muutosta?

Yksin ei voi suhdetta pelastaa, mutta yksikin ihminen riittää aloittamaan sen pelastamisen.

Juuri näin. Siksi "huono" sitaateissa. Kukaan ei ole huono oikeasti, on vain erilaisia tapoja ajatella ja toimia eivätkä ne aina käy yksiin mutta moni asia voi muuttua kun asioista puhutaan ääneen. T.21

Minun pitää löytää jostain voimaa lempata mies lopullisesti huomenna, jos hänelle jäi se vielä jotenkin epäselväksi (olen sanonut pariin otteeseen, alkaa hämmentää ja sotku jatkuu). Hän haluaa sinkun vapauden ja parisuhteen edut. Kuvittelee pohjamme olevan niin vahva tai minun niin epätoivoinen, että tyytyisin moiseen.

Saa kannustaa, jos jollakin jotain sanottavaa. Itse olen ihan hajalla ja tiedostan kyllä, että yksinkin parempi. Uusi suhde löytyy tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Huono suhde ei ole yhden ihmisen yksin tekemä.

Vain omaan toimintaan voi vaikuttaa.

Auttaako toiminnan muuttamista sellainen ajatus että itse on se huono jonka vikaa kaikki on, vai toimisiko sittenkin paremmin se että itse on ihan ok, ja puoliso nyös, mutta että se vuorovaikutus on toimimatonta ja kaipaa muutosta?

Yksin ei voi suhdetta pelastaa, mutta yksikin ihminen riittää aloittamaan sen pelastamisen.

Mutta toisen on lähdettävä mukaan. Meillä mies anoo uusia mahdollisuuksia ja toimintaohjeita ja mokaa kerta toisensa jälkeen ne. Olen burn outin partaalla tästä kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut miettimään tätä asiaa paljon viimeaikoina.

Meillä on ollut poikaystävän kanssa tavallista enemmän pikkuriitoja, kireä ilmapiiri. Rakastamme kuitenkin toisiamme, ja kun kysyn häneltä, onko hän onnellinen, niin sanoo että on. Välillä kuitenkin mietin, että onko oikeasti ja että tuhlaanko vain aikaani väärässä suhteessa. Joskus tuntuu, että olemme liiankin erilaisia. Hän on huono keskustelemaan ja vakavammista asioista keskustelu on joskus vaikeaa. 

Olen toipumassa syömishäiriöstä joka takuulla välillä on raskasta hänellekin. Hän oli tietoinen asiasta kun aloimme seurustella, ja tein selväksi että hankalampiakin hetkiä tulee. Hän sanoi, että haluaa olla kanssani ja tukee tässä prosessissa. Välillä kuitenkin kuulen epäsuoria syytöksiä siitä, miten tämä vaikuttaa suhteeseemme, ja pelkään ettei hän oikeasti ole onnellinen. En tiedä, miksei lähde jos ei ole. On kuitenkin lähtenyt entisistä suhteista melko pian kun asiat menivät huonoksi. 

Välillä vain tuntuu, että ehkä tämä ei toimi. On kuitenkin paljon enemmän hyviä hetkiä kuin huonoja, ja pelkään että jos lähden, en löydä enää toista yhtä hyvää. Hänessä on vikansa mutta niin paljon hyvääkin. Sairauteni takia olen myös ajoittain todella epävarma itsestäni, ja vieläkin välillä hiljaa mielessäni mietin, miten on mahdollista että hän edes haluaa olla kanssani. Pelkään, että jos hän lähtee, kukaan ei enää koskaan rakastu minuun. En oikein tiedä mitä ajatella tai mitä tehdä. 

Sympatiat sulle! Kosketti itteeni sun teksti, koska itsekin syömishäiriöstä kärsineenä tunnen nuo ajatukset. Itse en kyennyt sairaudestani kertomaan suhteessa ja yritin sitä salata. Lopulta ajauduin jonkinlaiseen burnoutiin vaikka kävin terapiassa. No se suhde päättyi ja ymmärrän nyt miten paljon syömishäiriö vaikutti siihen suhteeseen kun olin niin epävarma ja inhosin itseäni. Sen on täytynyt olla toiselle raskasta. Vaikka ei se suhde pelkäsrään mun syömishäiriöön kaatunut. Siitä puuttui kaikkein tärkein; luottamus ja sen myötä avoimuus. Suhdetta lopettaessa kerroin eksälleni kaiken sairaudestani ja olin helpottunut. Vieläkin syömishäiriö oireilee juurikin hetkittäisinä epävarmuusajatuksina, mutta nyt ollaan kyllä jo vahvasti voiton puolella. Minulla on tukena tällähetkellä maailman ihanin ja ymmärtäväisin mies, jolle voin avautua kaikesta. Se tunne rakastetuksi tulemisesta juuri tällaisena kuin olen, on jotain niin parantavaa ja olen niin onnekas, kun olen löytänyt oman sielunkumppanini :) Toivon, että sinä saat selvyyden suhteeseesi ja siihen kannattaako sitä jatkaa. Hyvää uuttavuotta!:)

Ikävä kyllä en voi tuosta noin vain lempata miestä, vaikka emme ole enää pitkiin aikoihin olleet muuta kuin kämppiksiä, vanhempia ja riitakumppaneita. Mutta lupaan tehdä ensivuonna paljon eron eteen, järjestellä asiani siihen malliin että voin vain muuttaa pois lapsen kanssa. Samalla annan lahjan anopille, joka on viiden vuoden aikana tehnyt kaikkensa poikansa liiton rikkomiseksi, ja samalla vaatinut minusta itselleen omaishoitajaa vanhoille päivilleen. Syököön pskaa.

Uutta miestä en aio enää ikinä ottaa mihinkään kovin vakavaan. Minun kotini on minun, enkä ole kenenkään piika. Treffailu, seksi, hauskanpito yhdessä, molemminpuoleinen rakkauden antaminen - siinä kaikki mitä tekisin suhteella. Oikeastaan loppuvuodesta takataskuun tarttuikin tällainen potentiaalinen kaveri ja ekat treffit sovittu ensivuodelle.

Itse vähän mietin, josko katsoisin vielä tämän tulevan vuoden, ja jos vuoden päästä on yhtä paska olo, annan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitko mielummin huonossa suhteessa kuin sinkku???!

Sinkku tietenkin! Huono suhde pilaa elämän.

Niin pilaa sinkkuuskin. Miksi ihmeessä hyvä suhde on niin harvojen herkkua?

Jos itsessä vaikuttavat traumat yms pilaa ja näkyy joka suhteessa, sitten voi olla syytä tosiaan katsoa enemmänkin peiliin. Mutta jos tiedät ja olet pystynyt hyviin, toimiviin suhteisiin muiden kanssa niin tuskinpa olet muuttunut ykskaks mahdottomaksi itse. Jos toinen saa itsestä kaikki huonoimmat mahdolliset piirteet ja reaktiot esille ja on esim oikeasti kyvytön joustamaan missään asiassa eikä näe itsessään vikaa, niin kyllä se dynamiikka JUURI TÄMÄN ihmisen kanssa on ongelma. Ja aivan varmasti voi tossa tilanteessa vaihtamalla parantua.

Vierailija kirjoitti:

Jos itsessä vaikuttavat traumat yms pilaa ja näkyy joka suhteessa, sitten voi olla syytä tosiaan katsoa enemmänkin peiliin. Mutta jos tiedät ja olet pystynyt hyviin, toimiviin suhteisiin muiden kanssa niin tuskinpa olet muuttunut ykskaks mahdottomaksi itse. Jos toinen saa itsestä kaikki huonoimmat mahdolliset piirteet ja reaktiot esille ja on esim oikeasti kyvytön joustamaan missään asiassa eikä näe itsessään vikaa, niin kyllä se dynamiikka JUURI TÄMÄN ihmisen kanssa on ongelma. Ja aivan varmasti voi tossa tilanteessa vaihtamalla parantua.

Tutkitusti etenkin naiset pystyvät traumastaan huolimatta hyviin ihmissuhteisiin, jos mies on turvallinen ja tasapainoinen. Huomaan tämän itsessäni myös eli tiedän oman handicappini, mutta tiedän myös pystyväni hyvään ja pitkään suhteeseen.

:( kirjoitti:

Itse vähän mietin, josko katsoisin vielä tämän tulevan vuoden, ja jos vuoden päästä on yhtä paska olo, annan olla.

Jos katsot niin sama paska jatkuu.

Elämä ei muutu toivomalla vaan muuttamalla.