Miksi ajattelen että miljonääriystäväni pitää aina tarjota?

Tiedän tunteen. Meilläkin on ystäväpiirissä muutama todella rikas henkilö. Haluavat aina esim. yhteisillä ulkomaanreissuilla mennä huippuravintoloihin ja ostaa erittäin kalliita viinejä.

Ollaan sit miehen kanssa mietitty, että jos he meidät kutsuvat ja haluavat tuon tyyppisiin ravintoloihin, niin myös haluavat tarjota meille. Ollaan itse ihan hyvissä,hommissa, mutta ei ole varaa syödä monen sadan euron ruokia ja viinit saattavat hyvin myös maksaa useamman satasen/pullo.

Ollaan sitten aina välillä kutsuttu heitä meitä enemmän miellyttäviin ravintoloihin ja tarjottu niissä.

Ja mikset voi sanoa ettei ole varaa mennä niin kalliiseen? Sitten kaveri joko sanoo ettei haittaa, hän kyllä maksaa tai että ei haittaa, mennään johonkin halvempaan.

Mun rikkaat kaverit ei kyllä tuo sitä mitenkään esille. Jos alkaisivat kaupungin hienoimpaan ja kalleimpaan ravintolaan pyydellä, niin kieltäytyisin kauniisti.

Tavata voi ihan jommankumman kotona, lenkillä tai vaikka lasten kanssa puistossa. Toki jutellaan heidän matkoista ja joskus asuntosijoittamisesta mutta toisaalta yleensä ihan arjesta ja ajankohtaisista asioista, esim. politiikasta tai yhteiskunnan muutoksista.

Se, että mä en ole rikas, ei ole koskaan häirinnyt eikä missään näkynyt.