Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen ja onneton, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin
28.12.2017 |
Mua on alkanut ahdistaa koko elämä. Tää on se sama ikuinen virsi, että mulla on periaatteessa kaikki hyvin, mutta käytännössä taidan olla onneton.
Mulla on mies ja me ollaan menossa ens kesänä naimisiin, mutta mulla on usein sellanen tunne, että oon ihan yksin tässä parisuhteessa. Hoidan lähes kaiken kodinhoidon ja koirat, olinpa vaikka kipeä. Mies usein mukahauskasti vittuilee mulle - luulee olevansa hauska, mutta mua lähinnä satuttaa ne kaikki piikit. Miehen on vaikea ikinä pyytää anteeksi tai myöntää virheitään.
Paras ystäväni on asunut työn takia jo pitkään toisella paikkakunnalla eikä ole käytännössä enää yhteydessä minuun. On laittanut viimeksi lokakuussa viestiä niin, että minä en ole laittanut ensiksi hänelle. Muita läheisiä ihmissuhteita minulla ei ole.
Sisarukseni eivät pidä minuun mitään yhteyttä.
Minulla on vakivirka, joka lienee yksi hyvistä asioista elämässäni.
Onnellisimmillani olen metsässä yksin koirien kanssa.
Välillä sitä miettii, onko tässä järkeä.
Kommentit (5)
Siksi, että on halu elää yhdessä. Perusarki on meillä mukavaa ja meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita aika paljon.
Riitatilanteet ovat jotakin, jota emme vain hallitse. Myös temperamenttieromme asioiden hoitamisen suhteen ovat hyvin erilaisia ja aiheuttavat ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet itse vastuussa onnellisuudestasi. Et voi sälyttää sitä miehellesi, ystävällesi tai sisaruksillesi. Tiedän kokemuksesta, koska olen ollut samassa jamassa, about elämäni ekat 31v. Sitten päätin erota narsistimiehestä, miehen ja kaikkien läheisteni/tuttavieni kauhistukseksi ja rupesin tekemään asioita, joista tuli mulle hyvä olo ja asioita vain ja ainostaan itseni hyväksi. Oloni parani niin paljon, että aloin vetää puoleeni ihmisiä ja minä entinen yksinäinen sain uusia ystäviä.
Toki huonoja päiviä on joskus edelleen, mutta ei sellaista jatkuvaa alakuloa, toivottomuutta ja onnetonta oloa kuin ennen.
Sanot, että kaikki on periaatteessa hyvin. Paitsi parisuhde on huono. Eli oikeasti vähän kaunistelet asioita. Ei kaikki olekaan periaatteessa hyvin.
Ja passivoiko parisuhteessa oleminen sinua muutenkin, ettet tule etsineeksi uusia kavereita, kun on jo se parisuhde. Eikä vanhoihinkaan tule pidettyä yhteyttä, kun on se parisuhde. Tai ainakin se parisuhde syö sun energiaa niin, ettet jaksa olla niin aktiivinen kaverisuhteiden hoitamisessa.
Menkää nyt ainakin pariterapiaan ennen avioliittoon astumista.
Sinun on oltava provo. Jopa minun puolinarsisti mies säälii minua kipeänä sen verran, että tekee raskaimmat jutut. Jos sinä kerran ymmärrät nostaa asian tapetille heti aloituksessa, niin tajuat myös, että sellaisen tyypin kanssa ei ehkä kannata avioitua, jonka valinnoista on katkera jo nyt.
Saat kuitenkin yhden pisteen koirametsälenkistä. Lenkitin tänään ponia metsässä, ja kyllähän siinä kuvittelee hetken päässeensä pakoon elämäänsä. Kunnes ahdistus kasvaa siihen mittaan, ettei sekään auta.
Ja mistä syystä olette menossa naimisiin?
Siksi, että haluatte lupautua vain toisillenne, elää myötä- ja vastamäessä ja kunnes kuolema erottaa?
Miksi en löytänyt mitään näistä tekstistäsi?