Uuden miehen vaikea ruokarytmi
Kivaa viettää päivää yhdessä, kun toinen ei syö aamupalaa, ei lounasta, ei välipalaa, ei päivällistä vaan sitten iltapalalla vetää hirveän satsin leipiä ja ehkä herkkuja. Ei mitään yhteisiä ihania ruoanlaittohetkiä, ei hitaita aamupaloja, ei hienoja ravintolaruokailuja. Mies ei siis arvosta syömistä yhtään. Hänelle on ihan sama millä sen mahansa täyttää kerran päivässä. Sitten se minulle v**tuilee, että mässytän muka koko ajan kuin kakarat. Ärsyttää. Miten tuollaisen kummajaisen kanssa voisi arkea elää?
Kommentit (8)
Meillä on ajan ajauduttu osittain miehen vuorotyön takia siihen, että mies hoitaa omat syömisensä itsenäisesti. Samoin minä hoidan omat syömiseni. Lapsille pidetään normaalia ruokarytmiä, paitsi poika ei yleensä syö aamupalaa ennen kouluun lähtöä.
En jaksa tuollaisen asian takia stressata. Tietenkin tuo, että mies valittaa sinulle, ei ole kovin fiksua. Minä en suostuisi kuuntelemaan yhtään tuollaista turhaa kitinää.
Ongelma ei ole miehen ruokarytmi vaan se, että ette tunnu hyväksyvän toistenne ruokarytmiä. Jos tykkäätte toisistanne riittävästi, teette jonkinlaisen kompromissin (tai olette piittaamatta toistenne syömisistä).
Tuollaista sitten aina. Ei kuulosta hyvältä. Ei muuta.
Sä kyllä ap laidunnat jos syöt noin monesti päivässä.
Aloituksesta huokuu sellainen henki, että on tainnut todella vakka löytää kantensa.
Kaksi urpoa löytäneet toisensa.
No ei kovin hyvin, jos kielenkäyttökin on puolin ja toisin toisistanne tuollaista.