Sinä joka kadut lasten hankkimista, miksi teit toisen tai jopa kolmannen?

Mä olen kyllä matkan varrella aina välillä katunut lasten "hankkimista".  Tai sitä, etten tosissaan missään vaiheessa ehkäissyt, vaan luotin "varmoihin päiviin" ja siihen, että kyllä niistä lapsista selviytyy, jotka on tullakseen. Tuli viisi. Olen aika introvertti enkä jaksa sosiaalisia suhteita paljon, joten rankkaa on välillä ollut. Mutta olen perheen kasvaessa sitten vaan ottanut sitä omaa tilaa, kun ihmissuhteita on muitakin kuin minä. Enää ei kaduta pätkääkään kun 3/5 on jo täysi-ikäisiä. Elämääkin vielä rutkasti edessä.

Minulla ei ole kuin kolme, enkä ole katunut yhtään, koskaan. Jokainen lapsi on toivottu ja ikäeroa esikoisen ja nuorimmaisten välissä on 14 vuotta ja kahden nuorimman välissä muutama minuutti. Lapsia ei ole pakko tehdä, ja jos edes vähänkin epäilee että voi katua omia lapsiaan, ei missään nimessä kannata tehdä yhtäkään.

Eniten ihminen yleensä katuu sitä puolisoa. Lapset on omista geeneistä ja omalla kasvatuksella aikaansaatuja, joten aika typerää alkaa sitten katumaan, ei ne lapset siihen ole syyllisiä minkälaista vanhempien elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole kuin kolme, enkä ole katunut yhtään, koskaan. Jokainen lapsi on toivottu ja ikäeroa esikoisen ja nuorimmaisten välissä on 14 vuotta ja kahden nuorimman välissä muutama minuutti. Lapsia ei ole pakko tehdä, ja jos edes vähänkin epäilee että voi katua omia lapsiaan, ei missään nimessä kannata tehdä yhtäkään.

Eniten ihminen yleensä katuu sitä puolisoa. Lapset on omista geeneistä ja omalla kasvatuksella aikaansaatuja, joten aika typerää alkaa sitten katumaan, ei ne lapset siihen ole syyllisiä minkälaista vanhempien elämä on.

Miksi kukaan katuisi puolisoaan? Sehän on itse valittu.

Aloin katumaan lasten hankintaa vasta toisen lapsen jälkeen. Esikoisen vauva-aika oli ihanaa. Synnytyksen jälkeinen masennus ja lasten pieni ikäero. Enempää ei tule ja eronnutkin olen lasten isästä. Kaksi lasta riittää, kolmas eläköön omaa talouttaan.

Näissä aloituksissa minua ärsyttää se että oletetaan että etukäteen pitäisi tietää miten elämä menee ja jaksaako tai kaduttaako ja aina leimataan ja haukutaan jos sanoo että kadun tai ei jaksa. Sitä ei voi tietää millaista se elämä on ennen kuin sitä elää. Ei voi tietää tuleeko vammainen tai muuten erityislapsi ym.