Kokemuksia kuoleman hetkestä? Läheisen tai oma läheltä piti?

Kaverin lapsi. Aika rauhallisesti nukahti. Lopulta oli isänsä sylissä. Katsoimme vaan monitorista kun verenpaineet oli aina matalammat, kunnes näyttivät jo tosi oudoilta. Syke oli pitkään vaan 30. En huomannut missä vaiheessa hiipui kokonaan pois koska monitori jumitti. Sitten tuli lääkäri ja sanoi että on nyt poissa.

Päivystyksessä näin seurantahuoneessa mummon, oli ilmeisesti vasta nukkunut pois, monitoreissa ei näkynyt enää kun suoraa viivaa. Omainen silitti kädestä. Rauhalliselta ytti , tosin suu ihan auki.

Omaa kissaa pidin tassusta lopussa, rauhallisesti nukahti. Sydän toimi vielä jonkin aikaa kun olisi pitänyt jo sammua.

Sitten yhden kaverin kuolemasta kuulin vaan tosi yksityiskohtaisesti omaisilta.

Koin, että oli lähellä kun yhtä äkkiä tuntui kuin hengittäisin pussiin, happi kulki, mutta tuntui etten saa tarpeeksi sitä.

Olin varma, että silloin tuli lähtö.

Se oli pelottavin kokemus elämässäni.

Tuon jälkeen laitoin asiat kuntoon Jumalan kanssa, niinvettei minun tarvitse pelätä kun täältä on aika lähteä, olen tehnyt sen minkä voin, enkä olisi voinut tehdä mitään toisin, tällöin saa vaeltaa puhtaalla omallatunnolla ja on valmis, sitten kun lähdön aika koittaa.

Ennemin tai myöhemmin on ihmisen kuoltava, se on ainut varma asia sinunkin elämässäsi.

Suosittelen valmistautumaan lähtöön, pahinta on kun ei ole yhtään valmis, pakokauhu iskee, mutta pakoon ei välttämättä pääse.

Äitini kuoli teknisesti. Sydän pysähtyi. Hän sanoi että kaikki meni vain sumeaksi, ei valoa, ei kirkkautta (vaikka on vahvasti uskossa korkeimpaan). Sitten havahtui kun 10 päätä kropan päällä ja rintakehää rynkytettiin. 

Selvisi siis siitä.

Sitten tuli toinen sydänpysähdys, liukui vain pois. Sykkeet ja paineet pois. Havahtui taas samaan kaaokseen. Ei mitään näkyjä vaikka teknisesti kuollut kummallakin kerralla. Sairaalassa ihmeteltiin miten voi olla elossa. Mutta äiti on <3

Vanhemman kuoleman hetki oli rauhallinen. Oli jo tajuton ja yhden hengenvedon jälkeen ei vain enää tullut seuraavaa. Surullinen mutta rauhallinen hetki, jota muistelen vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuoli teknisesti. Sydän pysähtyi. Hän sanoi että kaikki meni vain sumeaksi, ei valoa, ei kirkkautta (vaikka on vahvasti uskossa korkeimpaan). Sitten havahtui kun 10 päätä kropan päällä ja rintakehää rynkytettiin. 

Selvisi siis siitä.

Sitten tuli toinen sydänpysähdys, liukui vain pois. Sykkeet ja paineet pois. Havahtui taas samaan kaaokseen. Ei mitään näkyjä vaikka teknisesti kuollut kummallakin kerralla. Sairaalassa ihmeteltiin miten voi olla elossa. Mutta äiti on <3

Moni on sanonut, että kaikki on ollut vain mustaa/pimeää, Raamattu puhuu tästä:

Hänet sysätään valosta PIMEYTEEN ja karkoitetaan maan piiristä.

Job 18:18

Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt PIMEYDEN portit?

Job 38:17

Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos PIMEYTEEN; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.'

Matteus 25:30

rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään, harhailevia tähtiä, joille PIMEYDEN SYNKEYS IKUISIKSI AJOIKSI ON VARATTU.

Juudaksen kirje 1:13

Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät SYVYYTEEN, PIMEYDEN KUILUIHIN, ja hylkäsi heidät TUOMIOTA VARTEN SÄILYTETTÄVIKSI.

2. Pietarin kirje 2:4

Mutta tämä pimeys kohtaa niitä, jotka ei oikeasti ole uudesti syntyneet ja tulleet valkeuden lapsiksi.

Se pimeys odottaa kaikkia kunnes Jeesus tulee myöhemmin herättämään häneen uskovat ja ottaa heidät mukaansa. Jeesus ei ole tullut toista kertaa maan päälle joten miten jotkut voivat väittää kuolleiden omaisten olevan taivaassa Jumalan luona.

Isäni kuolema oli rauhallinen. Olin äitini kanssa hänen vierellään, isäni pystyi vielä puhumaan. Hän sanoi meille, että "he ovat tulleet nyt hakemaan minua, lähden heidän mukaansa, pääsen pois kärsimästä. Minua ei pelota, koska he ovat kanssani". En tiedä ketä hän tarkoitti, sillä tuon sanottuaan hän jäi vain tuijottamaan kohti tyhjää seinää, eikä puhunut enää mitään. Sitten hän sulki silmänsä ja luulimme ensin, että hän nukahti. Isän hengitys alkoi kuitenkin harventua ja arvasimme, että lähtö on lähellä. Noin puolen tunnin  kuluttua hän veti viime henkäyksen. Sen jälkeen hänen kehonsa jotenkin nytkähteli, näytti kuin siitä olisi purkautunut jotain sähköistä tms. Oli outo, mutta levollinen olo. 

Isäni ei ollut mitenkään uskonnollinen, enkä ole minäkään. Mutta isän kuoleman jälkeen koin jotain todella outoa: menin kotiin, oli myöhäinen ilta ja mieheni oli nukahtanut lapsia nukuttaessaan. Istuin olohuoneessa hämärässä valaistuksessa ja mietin isääni ja itkukin tuli. Sanoin mielessäni isälleni, että jos voit, niin lohduta minua! Pian päässäni alkoi kummallinen suhina ja yhtäkkiä olin kuin jossain muualla ja isäni oli siellä kanssani. Isäni sanoi, että en ymmärrä mitä on tapahtunut ja missä oikein olen. Minulle tuli epääuskoinen olo, että ei tämä voi olla totta ja samalla olin taas takaisin nojatuolissa. En missään tapauksessa nukkunut, minua ei yhtään nukuttanut ja minulla oli kädessäni vesilasi, kello näytti koko ajan 22.33. Tuon jälkeen tapahtui monta muutakin outoa asiaa sekä minulle että äidilleni. 

Isäni menehtyi syövän uuvuttamana sairaalassa perheen ympäröimänä. Hän oli vuorokauden tajuttomana osittain verenhukasta ja osittain vahvasta lääkityksestä johtuen. Edellisenä päivänä isä oli vielä tajuissaan, kun lääkäri tuli ilmoittamaan, että aikaa on jäljellä enää joitakin tunteja, mutta ei päiviä. Muutaman tunnin kuluttua tästä isä menetti tajuntansa.

Tiesimme kuoleman hetken olevan käsillä, kun isä alkoi hengittäessään päästää ääntä, ikään kuin jonkinlaista huutoa. Tämä pelottavan kuuloinen ilmiö liittyy ilmeisesti jotenkin äänihuulten vapautumiseen hengityksen helpottamiseksi tms.. Kuuntelimme isän lempikappaleita. Pidimme kaikki isästä kiinni ja silittelimme häntä. Me lapset sanoimme vuorotellen isälle, että hän saa mennä. Mutta vasta kun äitini silitti isän poskea, sanoen että nyt saa mennä, isän hengitys alkoi hiipumaan ja lopulta hän lakkasi hengittämästä. Vuorokausi oli raskas, mutta mitään en vaihtaisi pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuoli teknisesti. Sydän pysähtyi. Hän sanoi että kaikki meni vain sumeaksi, ei valoa, ei kirkkautta (vaikka on vahvasti uskossa korkeimpaan). Sitten havahtui kun 10 päätä kropan päällä ja rintakehää rynkytettiin. 

Selvisi siis siitä.

Sitten tuli toinen sydänpysähdys, liukui vain pois. Sykkeet ja paineet pois. Havahtui taas samaan kaaokseen. Ei mitään näkyjä vaikka teknisesti kuollut kummallakin kerralla. Sairaalassa ihmeteltiin miten voi olla elossa. Mutta äiti on <3

Moni on sanonut, että kaikki on ollut vain mustaa/pimeää, Raamattu puhuu tästä:

Hänet sysätään valosta PIMEYTEEN ja karkoitetaan maan piiristä.

Job 18:18

Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt PIMEYDEN portit?

Job 38:17

Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos PIMEYTEEN; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.'

Matteus 25:30

rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään, harhailevia tähtiä, joille PIMEYDEN SYNKEYS IKUISIKSI AJOIKSI ON VARATTU.

Juudaksen kirje 1:13

Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät SYVYYTEEN, PIMEYDEN KUILUIHIN, ja hylkäsi heidät TUOMIOTA VARTEN SÄILYTETTÄVIKSI.

2. Pietarin kirje 2:4

Mutta tämä pimeys kohtaa niitä, jotka ei oikeasti ole uudesti syntyneet ja tulleet valkeuden lapsiksi.

Se pimeys odottaa kaikkia kunnes Jeesus tulee myöhemmin herättämään häneen uskovat ja ottaa heidät mukaansa. Jeesus ei ole tullut toista kertaa maan päälle joten miten jotkut voivat väittää kuolleiden omaisten olevan taivaassa Jumalan luona.

Kirjoitukset kylläkin puhuu tuonelasta ja paratiisista.

Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."

Luukas 23:42‭-‬43

Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.

Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.

Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.

Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.

Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.' Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon — sillä minulla on viisi veljeä — todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'.

Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'. Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'. Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."

Luukas 16:19‭-‬31

Oma vanha äitini makasi hoivakodin sängyssään kuolemaa tehden. Sai vuorokautta ennen kuolemaansa morfiinia. Hengitys katkeili. Ei kummempia kipuja. Välillä hereillä ja tunsi meidät. Enimmäkseen nukkui. Ykskaks avasi silmät, katsoi viistosti ylös ja kysyi "keitä nuo ovat" ja "mikä valo tuolla on".

Saattoi tarkoittaa kattolamppua tai jotain muut.

Kuoli puolen vuorokauden kuluttua rauhallisesti.

Oman äitini kuoli myöhään illalla. Koko päivän oli todella rauhallinen tunnelma. Äitini näki jossain vaiheessa kirkkaan valon, kysyi näemmekö me muut saman, emme nähneet. Vähän myöhemmin äiti sanoi että eräs nainen kävi jo hänen luonaan, me mutta voitimme että ei täällä ketään ole käynyt, äiti piti päänsä. Äiti oli todella rauhallinen ja hymyili paljon tuona päivänä, lähti rauhassa. Ikävä kyllä en ehtinyt paikalle lähdön hetkellä.

Päivästä jäi kaunis muisto, se tunnelma oli niin omituinen, rauhoittava.