Mä avaudun mun lapsuudesta (voi olla sekavaa)
Mun vanhemmat on ollu väkivaltasii, ei kumminkaan oo enää (varmaan osittain mun huostaanoton takii). Esim. kun olin pieni (n. 5v) ja kiukuttelin aina välillä lattialla, niin mun isä vaan sitte tuli siihe ja otti mua hiuksista kiinni. Se repi mun päätä nii kauan et mä liikuin siitä lattialta jonnekki. Mun äiti vaa yhestikki katto siitä vierestä ku mua raahattiin hiuksista ja sano mun iskälle, että se varois ettei mun päänahka irtoo. Mua loukkas sillo ku mun äiti ei puolustanu mua, vaikka halusin et se ois käskeny mun isän lopettaa sen. Sillon ku menin ekaa kertaa yksin kerhoon ja mun äiti lähti sieltä pois niin vauhkoonnuin täysin ja raivosin. Mutta sitten semmonen kiva ohjaaja otti mut syliin, ja siinä rauhotuin sitte kummasti ku sain samalla räplätä sen kelloa ja olla sylissä. Muistan tuon hiuksista repimisen seurauksena sen, et mulla oli useesti jäätävän kipee päänahka.
Mut myös pienenä (kun raivosin) laitettiin lukkojen taakse "rauhottuu" ja varmaan sen takia mulla oli pienenä lukittujen paikkojen kammo.
Isä myös löi silleen aika kevyesti meitä lapsia paljaalle pepulle kämmenellä. Se ei sattunu mutta oli hirveen nöyryyttävää. Varsinki sillo ku mun isosiskon kaverit oli kattomassa.
Mun äiti työnsi mut hiuksista ekan kerran seinään kun olin 6. Sen takia kun "häiritsin" mun pikkuveljen ruokarauhaa ottamalla joulukalenterista suklaan. Se pyys kumminkin anteeks ekan, mutta myös vikan kerran.
Kun olin vähän vanhempi (12-14v) niin mun äiti raivos mulle ja mun siskolle tosi pienistäkin asioista ja sano et se on käyny meiän takii juttelee jollekki ammattiauttajalle. Se sai aina "kilareita" iha tyhjästäki.
On mun äiti myös työntäny mun veljen naaman puuroon, koska se ei syöny ja pessy mun toiselta veljeltä saippualla suun koska se kiroili.
Niin ja ku olin seikalla ja mun äitin ois pitäny lainata mun puhelinta herätykseen, ku sen oma oli hukassa. Se puhelin (oma siis) oli mulla käsissä ja ku en suostunut antaa sitä, nii mun äiti löi mua käsille nii kauan et oli pakko antaa. Ja mun isä vaan oli siel takana kattomassa ja sano et mun pitää totella :D
Nykyään en välitä mun vanhemmista kovinkaan paljoa, vaikka esitän toista. Ja tunnen ällötystä välillä niitä kohtaan. Mut siinä oli jotai esimerkkejä. Osas ne tuosta huolimatta olla huolehtivia vanhempia.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea tuollaista tekstiä. Kaipaan kirjakieltä, kiitos
Kyllä siitä jotenki selvää saa :D
On suhun selkeästi jotain huolta menneisyydestä jäänyt.
Varaa aika esim. terveysaseman mielenterveyshoitajalle. Noi asiat on hyvä käydä juttelemassa jollekin ammattilaiselle, siten saat asiat käsiteltyä ja eivät jää mieleen painamaan loppuiäksi.
Väärä palsta. Puhu sosiaalityöntekijällesi. Halaus.
Käyttäjä20 kirjoitti:
On suhun selkeästi jotain huolta menneisyydestä jäänyt.
Varaa aika esim. terveysaseman mielenterveyshoitajalle. Noi asiat on hyvä käydä juttelemassa jollekin ammattilaiselle, siten saat asiat käsiteltyä ja eivät jää mieleen painamaan loppuiäksi.
Käyn osittain tuon takii juttelee viikottain sairaanhoitajalle ja psykologille (lastenkoti järjesti), mut en oikeen saa puhuttuu siellä mistään tämmösestä. :/
Vierailija kirjoitti:
Väärä palsta. Puhu sosiaalityöntekijällesi. Halaus.
Sossu tietää jo tästä, muttei mitään yksityiskohtia. Enkä haluais jäähä laitokseen asumaan kovin pitkäksi aikaa.
Olen pahoillani, että perheessäsi ei ollut kahta turvallista ja osaavaa vanhempaa. Oliko isäsi väkivaltainen myös äitiäsi kohtaan? Se on monesti selityksenä sille miksi äiti ei puolusta lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani, että perheessäsi ei ollut kahta turvallista ja osaavaa vanhempaa. Oliko isäsi väkivaltainen myös äitiäsi kohtaan? Se on monesti selityksenä sille miksi äiti ei puolusta lapsia.
Ei ne ikinä (tietääkseni) käyny toistensa kimppuun fyysisesti.
Oon todella pahoillani puolestasi.Mulla samantyyppinen lapsuus ja lastikatausta.Toivon sulle tsemppiä ja parempaa tulevaisuutta,älä anna vanhempiesi sanella miten elämäsi tästä eteenpäin menee.Olet vahva,ja olet tärkeä.
Vetis 15v kirjoitti:
Käyttäjä20 kirjoitti:
On suhun selkeästi jotain huolta menneisyydestä jäänyt.
Varaa aika esim. terveysaseman mielenterveyshoitajalle. Noi asiat on hyvä käydä juttelemassa jollekin ammattilaiselle, siten saat asiat käsiteltyä ja eivät jää mieleen painamaan loppuiäksi.
Käyn osittain tuon takii juttelee viikottain sairaanhoitajalle ja psykologille (lastenkoti järjesti), mut en oikeen saa puhuttuu siellä mistään tämmösestä. :/
Jos on vaikea saada juteltua, niin voit hyvin kirjoittaa niitä paperille, vaikka ajankin kanssa. Anna se paperi sitten psykologille, niin saatte jutun alkuun.
Älä siitä huoli että joudut olla laitoksessa. Asiat lähtevät varmasti selviämään, kun saat asiat pois mielen päältä.
Muista että sinä olet elämäsi päähenkilö. Keskity siihen, että teet hyvää tulevaisuutta itsellesi, vaikka se välillä onkin vaikeaa.
Hurjasti tsemppiä ja voimia.
Vierailija kirjoitti:
Oon todella pahoillani puolestasi.Mulla samantyyppinen lapsuus ja lastikatausta.Toivon sulle tsemppiä ja parempaa tulevaisuutta,älä anna vanhempiesi sanella miten elämäsi tästä eteenpäin menee.Olet vahva,ja olet tärkeä.
Kiitos kommentistasi ja samoin sulle!
En tiennyt, että sinäkin luet AV-palstaa.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 15v kirjoitti:
Käyttäjä20 kirjoitti:
On suhun selkeästi jotain huolta menneisyydestä jäänyt.
Varaa aika esim. terveysaseman mielenterveyshoitajalle. Noi asiat on hyvä käydä juttelemassa jollekin ammattilaiselle, siten saat asiat käsiteltyä ja eivät jää mieleen painamaan loppuiäksi.
Käyn osittain tuon takii juttelee viikottain sairaanhoitajalle ja psykologille (lastenkoti järjesti), mut en oikeen saa puhuttuu siellä mistään tämmösestä. :/
Jos on vaikea saada juteltua, niin voit hyvin kirjoittaa niitä paperille, vaikka ajankin kanssa. Anna se paperi sitten psykologille, niin saatte jutun alkuun.
Älä siitä huoli että joudut olla laitoksessa. Asiat lähtevät varmasti selviämään, kun saat asiat pois mielen päältä.
Muista että sinä olet elämäsi päähenkilö. Keskity siihen, että teet hyvää tulevaisuutta itsellesi, vaikka se välillä onkin vaikeaa.
Hurjasti tsemppiä ja voimia. <3
Voisin kokeilla sitä kirjottamista. Tää laitos on oikeestaan ihan kiva. Rento ja mukavat ohjaajat. Ja kiitos tästä (:
Kova pää on, että jaksoit pidellä sitä puhelinta vaikka käsille lyötiin.
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt, että sinäkin luet AV-palstaa.
Miten niin "sinäkin"? Tunnemmeko toisemme? o_o
Vetis 15v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 15v kirjoitti:
Käyttäjä20 kirjoitti:
On suhun selkeästi jotain huolta menneisyydestä jäänyt.
Varaa aika esim. terveysaseman mielenterveyshoitajalle. Noi asiat on hyvä käydä juttelemassa jollekin ammattilaiselle, siten saat asiat käsiteltyä ja eivät jää mieleen painamaan loppuiäksi.
Käyn osittain tuon takii juttelee viikottain sairaanhoitajalle ja psykologille (lastenkoti järjesti), mut en oikeen saa puhuttuu siellä mistään tämmösestä. :/
Jos on vaikea saada juteltua, niin voit hyvin kirjoittaa niitä paperille, vaikka ajankin kanssa. Anna se paperi sitten psykologille, niin saatte jutun alkuun.
Älä siitä huoli että joudut olla laitoksessa. Asiat lähtevät varmasti selviämään, kun saat asiat pois mielen päältä.
Muista että sinä olet elämäsi päähenkilö. Keskity siihen, että teet hyvää tulevaisuutta itsellesi, vaikka se välillä onkin vaikeaa.
Hurjasti tsemppiä ja voimia. <3
Voisin kokeilla sitä kirjottamista. Tää laitos on oikeestaan ihan kiva. Rento ja mukavat ohjaajat. Ja kiitos tästä (:
Hieno asenne.
En oikein osannut tuohon ensimmäiseen viestiin sitä muotoilla. Kannattaa siis myös kertoa vaikeuksista menneisyydessä, koska se selittää paljon. Ettei jää sellaista kuvaa, että olet jotenkin hankala luonteeltasi.
Muista myös, ettet ole lapsuudestasi vastuussa. Se on aina aikuisen vastuulla, eikä lapsi voi taustaansa valita. Lapsella ei myöskään ole aikuisen kapasiteettia reagoida ja tehdä päätöksiä.
Kaikkea hyvää, ja onnea tulevalle vuodelle.
En jaksa lukea tuollaista tekstiä. Kaipaan kirjakieltä, kiitos