Miksi masennuksesta saikkua saavaa ei hoideta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua ainakin hoidetaan. Nyt tosin saikulla manian takia eikä masennuksen. Hoitoa saa, kun sitä pyytää.

No selvästi monia ei hoideta, kun vähän väliä on työkyvytön. Miksi ei saikun ehdoksi laiteta hoitoon sitoutumista?

Kuvitteletko että hoitoon sitoutuminen on kuin joku taikasauvan heilautus, hokkuspokkus ja kaikki hyvin?

On se kumma, kun ei paranna, vaikka kuinka paljon saikuttaa sieltä täältä.

Toivottavasti sinä tai läheisesi sairastuu masennukseen. :) Muuttus mielipiteet aika äkkiä.

Terveisin sellaista mielenterveysongelmaa sairastava josta ei voi KOSKAAN parantua pysyvästi.

Tarkennan, että työkyvylliseksi hoitaminen olisi tarpeeksi, että minä olisin hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikin niin, että se saataisiin jotenkin helposti ja yksinkertaisesti hoidettua. Valitettavasti näin ei ole. Osa ei parane koskaan.

Ja työnantaja joutuu tätä kestämään. Nyt on yhteiskunta menossa perse edellä puuhun.

Niin ja masentunut itse ei joudu kestämään paljon pahempaa? Potilastiedoissa hamaan loppuun seuraava mt-diagnoosi, lääkkeet, sairauspäivärahalla kituuttaminen ja sietämättömän paha olo on jollain lailla kevyempää kuin about kuukauden palkanmaksuvelvollisuus?

En väittänyt, ettei masentunut kärsi, mutta aika kieroutunut saa olla, että pomon häirinnästä nauttii. On kyllä ihan urbaani legenda, että mt-diagnoosin jälkeen on b-luokan kansalainen. Ei se haittaisi paljoa jos se olisi se kuukausi, mutta kun se on useita kuukausia samalta tyypiltä ja monelta tyypiltä ja veronmaksajien ne sairaspäivärahat maksaa.

Miksi masentunut nauttisi pomon häiritsemisestä? Veronmaksajat (myös muuten masennusta sairastava) maksavat paljon muutakin, ei siinä masentuneiden pienet tuet paljon tunnu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikin niin, että se saataisiin jotenkin helposti ja yksinkertaisesti hoidettua. Valitettavasti näin ei ole. Osa ei parane koskaan.

Ja työnantaja joutuu tätä kestämään. Nyt on yhteiskunta menossa perse edellä puuhun.

Niin ja masentunut itse ei joudu kestämään paljon pahempaa? Potilastiedoissa hamaan loppuun seuraava mt-diagnoosi, lääkkeet, sairauspäivärahalla kituuttaminen ja sietämättömän paha olo on jollain lailla kevyempää kuin about kuukauden palkanmaksuvelvollisuus?

En väittänyt, ettei masentunut kärsi, mutta aika kieroutunut saa olla, että pomon häirinnästä nauttii. On kyllä ihan urbaani legenda, että mt-diagnoosin jälkeen on b-luokan kansalainen. Ei se haittaisi paljoa jos se olisi se kuukausi, mutta kun se on useita kuukausia samalta tyypiltä ja monelta tyypiltä ja veronmaksajien ne sairaspäivärahat maksaa.

Miksi masentunut nauttisi pomon häiritsemisestä? Veronmaksajat (myös muuten masennusta sairastava) maksavat paljon muutakin, ei siinä masentuneiden pienet tuet paljon tunnu.

En tiedä miksi nauttisi, mutta kun nyt sanoja tungettiin suuhuni niin vastasin oikein tyhjentävästi. Onhan masentuneissa veronmaksajia, mutta muita vähemmän. Kyllä ne masentuneiden "pienet tuet" tuntuu, koska Suomessa on yli yksi masentunut.