Kokemuksia jäädäkö liittoon lasten takia

Elin itse perheessä, jossa vanhemmat olivat noin kuusi vuotta yhdessä lasten takia. Ei se ollut terveellinen ja mukava ilmapiiri kasvaa ja opetella esim. yhteen hiileen puhaltamista, hankalien asioiden käsittelyä ratkaisukeskeisesti ja muita ihmissuhdetaitoja. Kireä ilmapiiri aina taustalla, vaikka oli periaatteessa ihan hyvä lapsuus. Oli kuitenkin suuri helpotus, kun isä muutti puolen kilometrin päähän ja kireys purkautui.

No kysy siltä mieheltä haluaako erota. Jos vastaus on kyllä niin en ymmärrä mitä vielä odotatte.

Onko pariterapiassa kuinka pitkään käyty? Onko molemmilla kuitenkin motivaatiota korjata suhdetta? Jos toisella tai kummallakaan ei ole motivaatiota edes yrittää vielä korjata tilannetta, kannattaa erota.

Jos taas on, niin kannattaa vaikka kokeilla uutta pariterapeuttia, ellette ole jo käyneet useilla.

Mieti minkä kuvan lapsesi saa perhe-elämästä?

Haluatko, että lapsesi ottaa mallin elämäänsä teiltä? Surulliset vanhemmat?

joskus vanhempana sitten töräytettiin totuuden julki, olisin eronnut, mutku piti teidän takia uhrata elämä...?

Onnellinen äiti ja mahdollisesti joskus paremmin sopiva mies ja onnellinen isä ja mahdollisesti joskus uusi nainen heille?

Luuletko, että lapsesi ei huomaa Sinun tuskaasi ja suruasi?

Miten puhutte toisillenne ja toisistanne?

Kulissit on kamalia! Oma onni ja sitä myöten lastesi onni on tärkeämpää!

Miehen vanhemmat olivat lasten takia yhdessä, saivat sitten vielä vanhoilla päivillänsä erottua. Ero oli kaikille lapsille helpotus, vaikka olivat jo olleet pitkään aikuisia. Mies sanoi toivoneensa lapsena vanhempien eroa ja niin sanoivat hänen sisaruksensakin.

Jatkuvaa piikittelyä ja nälvimistä puolin ja toisin monta vuotta, eihän se ole lapsille hyvä sellaista kuunnella ja katsella.

Suosittelen viimeisenä vaihtoehtona avioliittoleiriä, niissä on kristillinen arvopohja, muttei mitenkään hihhulimeininkiä. Sieltä on muutama tietämäni pariskunta saaneet avun, eikä eroa olekaan tullut. Tosin on yksi eronnutkin pariskunta. Ne ovat kuulemma mahtavia vertaistuellisia paikkoja selvittää ja korjata omaa liittoaan.

Jos taas tiedät jo vastauksen, eli ettet tule liitossa koskaan onnellinen olemaan, eroa kannattaa vaan alkaa järjestelemään. Ei kukaan halua elää perheessä, jossa on paha olla.

Avioliitto voi olla vain ystävyyttä, pystyttekö siihen ja haluatteko sitä? Muuten ei lasten takia oikein voi olla yhdessä.

Ei ole itsekästä erota oman tunteen eli oman itsensä hyvinvoinnin vuoksi. Ei tietenkään!

Ne näkymättömät asiat sinun ja puolisosi välillä saavat sinut voimaan huonosti, joten varmasti huono tunteesi välittyy näkymättömästi myös takaisin puolisollesi ja taas häneltä tietynlainen huono fiilis sinulle. Sinun huono tunteesi siis vain kertoo sinulle, että teillä kummallakaan ei oikeasti ole hyvä olo. Ja tuo kaikki välittyy myös lapsillenne, koska ovat lähellänne paljon. Muut eivät aisti tunnelmaanne eivätkä näe niitä pieniä ilmeitä ja eleitä tai läheisyyden puutetta, jotka saavat sulle huonon olon. Siksi usein ulkopuoliset ihmettelevät "miksi ihmeessä erositte?!" ja se on ihan normaalia.

Tunteita ei tarvitse muille selittää ja todistella. Eli se mitä sinä tunnet, kertoo sulle kyllä, mistä kiikastaa. Kuuntele itseäsi ja sitten keskustele puolisosi kanssa.

Kannattaa erota jos on huono puuki.

Koska kuitenkin elämässä onnellisuus kasvaa kiihtyvällä kulmakertoimella, joten huonon puukin aiheuttavat ihmiset tulee dropata heti.

Uusperheet toimii aina.

Kannattaa erota, mutta huomata myös se, että eron jälkeen pitää elää yhden palkalla eli maksaa itse asuminen, vakuutukset, ruoka, harrastukset, matkat jne. Oletko valmis siihen, että lasten elintaso laskee? Toisella vanhemmalla kun ei ole mitään velvollisuutta maksaa elatustukea enempää, vaikka nyt maksaisi 70% perheen menoista.

Ajankäyttö muuttuu, kun olet ainoana aikuisena tekemässä kotitöitä. Vaikka lapset tekisivät osansa, niin aika yksin olisit.

Et välttämättä tulekaan onnelliseksi, vaikka mies on heivattu elämästäsi pois. Järkyttävän moni luulee, että ero auttaa siinen, että omassa päässä on ongelmia.

Lapset eivät välttämättä koe helpotusta vaan suunnatonta surua.

Oletko valmis kaikkeen tähän?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa erota, mutta huomata myös se, että eron jälkeen pitää elää yhden palkalla eli maksaa itse asuminen, vakuutukset, ruoka, harrastukset, matkat jne. Oletko valmis siihen, että lasten elintaso laskee?

HALOO? SUOMESSA ON SSSSOSSU?!? KAMOON WOMÄN!

Kannattaa erota. Meillä lapset voivat erinomaisesti ja exänkin kanssa paljon paremmat välit kuin ennen eroa, kun toisen erilaisen persoonan ei tartte enää olla sun puoliso väenväkisin. Talous toki tiukemmalla, mutta loppujen lopuksi ennen tuli tuhlattua rahaa liikaakin eli nyt katsoo vaan tarkemmin, mihin rahaa käyttää.

Raha ja muiden mielipiteet eivät saisi enää nykypäivän Suomessa vaikuttaa ihmisten eropäätöksiin. Eropohdinta on muutenkin tarpeeksi tuskallista, niin kannattaa tietoisesti keskittyä pohtimaan niitä asioita, jotka oikeasti ovat merkityksellisiä erossa: miten sinä itse voit parhaiten, jotta voit antaa parhaimman itsesi ja sinulla on voimia huolehtia lapsistasi. Muilla ihmisillä ja käytännön järjestelyillä ei ole merkitystä loppujen lopuksi: muut ihmiset tottuvat eroonne kyllä ja asunto- ym asiat järjestyvät helposti sitten, kun on vain päätöksensä tehnyt ja on hyvillä mielin sen kanssa.

Suoittelen eroa.Ei se ole maailmanloppu.

Lapset voivat paremmin vanhempien ollessa onnellisia ystäviä keskenään kuin onnettomia muka-rakastavaisia. Lastenne onni tulee onnellisten vanhempien esimerkistä ja heidän jaksaessaan kannatella lasta hänen huolissaan. Väsyneet tai elämäänsä kyllästyneet vanhemmat ovat lapsilleen pahinta myrkkyä.

Kannattaisi luopua omasta ylpeydestä ja ajatuksesta, että mies on se, jonka on tultava vastaan, ja miettiä, mitä voisi itse tehdä, että mies olisi tyytyväisempi ja itse keskittyisi tämän ja suhteen hyviin eikä huonoihin puoliin. Tällä asenteella kun käy terapiassa ja toimii suhteessa, suhde paranee, muttei niin paljon ja sillä tavalla, kuin olit ennen toivonut.

Kun opettelet olemaan tyytyväinen suhteeseen ja elämääsi, voit tarjota lapsillesi selvästi paremman elämän kuin jos asutte erillänne. Lapsista on myös enemmän riemua, kun voit jutella heistä kumppanin kanssa, jolle he ovat tärkeitä, kuten sinulle.

Jos pysty tuolla tavalla luopumaan ylpeydestäsi vaan säilytät onnettoman asenteen, sitten ehkä kannattaa erota. Ajatus, että toisen pitää muuttua, ei minun, on paras tapa pilata suhde.

Itse taas erosin sen takia, että lapsille on turvattu hyvinvoiva kotiympäristö. Huono parisuhde on huono malli ja luo huonoa ilmapiiriä, joka vaikuttaa jokaisen hyvinvointiin.

Millainen teidän perheen arki on? Arjen sujuvuus on minusta yksi määrittävä tekijä.

Puoliso ei ole ajatustenlukija. Aloittajan pitää nostaa kissa pöydälle ja keskustella parisuhteen tilasta. Eron hautominen omassa päässä ei ole puolisolle oikein.