Yksinäinen ja masentunut olo

Kukaan ei kommaa täälläkään mitään. Aloitus hävisi kolmannelle sivulle ja kukaan ei varmaan edes lukenut tätä.

Kutsukaa ensi jouluna/jonain toisena pyhänä miehen perhe teidän luokse? 

Vierailija kirjoitti:

Instagrammissa ja blogeissa kuvissa onnellinen perhejoulu, sukua ja ystäviä ympärillä. Me miehen ja vauvan kans kahdestaan. Minun vanhemmat eronneet ja äiti joulunaikaan vuorotöissä, miehen vanhemmat asuu kaukana ja sinne meni miehen sisko perheineen, jotenkin anopin äänestä kuuli puhelimessa että ei jaksa ottaa enempää vieraita sinne jouluksi. Muilla joka vuotiset tapaamiset ja reissut nuoruuden ystävien kanssa. Opinnoissa ja töissä muut muodostaa nopeasti ryhmiä ja sulkee niiden rajat. En ehdi mukaan. Jo lapsena oli että ystävystyin jonkun kanssa kunnes hän löysi kiintoisamman kaverin. Luokissa kaikki oli pareittan ja mulla oli varakaverin osa kun joku oli pois koulusta. Olen tylsä ja minulla on tylsät puheenaiheet. Olen niin yksinäinen ja en jaksa yrittääkkään enää kun aina jään ulkopuoliseksi joka paikassa. Mies on ja lapsi mutta muuten olen sosiaalisesti rajoittunut vaikka en haluaisi olla.

Tiedän tunteen. Itse olen mies ja mulla avopuoliso, tytär ja tytärpuoli. Silti masentaa ja olen yksinäinen. Tilannetta tekee vielä kurjemmaksi se että menee huonosti meilläkin. Kesti aikansa että pystyin myöntämään tilanteen itselleni mutta tässä nyt ollaan.

Pitää keksiä omaa hauskaa.

Ole onnellinen ja kiitollinen lapsesta ja miehestä. Ne on lahja.

t. toinen yksinäinen

On pyydetty joka joulu ja juhannus miehen vanhempia mutta he ei jaksa lähteä näin kauas. Ja koska miehen siskon perhe menee sinne. Muutenkin on perus yksinäinen olo nyt. On pimeää ja harmaata, mies maannut sohvalla ja kiskoo kaljaa. Tuntuu että pitää löytää itse onni mutta en löydä ja en tiedä mistä etsiä. En jaksa yrittää. Kellään ei kiinnosta me.

Vaikka sinusta ei siltä tunnukaan, niin toivon, että tajuat, ettet ole kuitenkaan yksin. Että muistat olla kiitollinen perheestäsi.

Jos sosiaalinen media tuo sinulle pahan mielen, niin etkö osaa olla poissa sieltä.

Yksinäisyys on kyllä jouluna kurjaa. Meilläkin kävi yksinäinen vieras. Ja hän oli viettänyt joulun sukulaisten kanssa ja tänään meillä. Silti oli selvää, että hän tunsi yksinäisyyttä. Kun toivoo tietynlaista seuraa, niin sijaisseura ei poista yksinäisyyden tunnetta.

Juhlapäiviin kohdistuu paljon odotuksia ja myös itselläni on olo, että on pakko olla hauskaa.

Harvemmin sinne instagrammeihin julistetaan sitä elämän toista puolta, vaikka kuitenkin isolla osalla ihmisistä elämään ja niihin juhlapyhiin liittyy myös ikäviä asioita ja tunteita.

Minullakin on ollut masentunut ja yksinäinen olo nämä pyhät, mies on ulkomailla ja perhe muutenkin hajallaan.

Minulla ei ole hyviä ystäviä vaan paljon kavereita ja tuttuja. Se satuttaa ja saa minut tuntemaan itseni vaillinaisesti, mutta jotenkin en uskalla päästää ihmisiä lähelleni. Näin on ollut koko elämäni.

Vedet valuu silmistä kun tunnen että olen huono ja turha ihminen. Ja että valitan turhasta ja olen tyhjäpää marttyyri kun on mies ja vauva ja silti märisen. Ja se että te vastaatte, se tekee olon että joku välittää vaikka ette edes tunne minua. Joulun pelastus että joku kuuntelee ja kirjoittaa jotakin. Että yrittää neuvoa ja lukee minun valituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vedet valuu silmistä kun tunnen että olen huono ja turha ihminen. Ja että valitan turhasta ja olen tyhjäpää marttyyri kun on mies ja vauva ja silti märisen. Ja se että te vastaatte, se tekee olon että joku välittää vaikka ette edes tunne minua. Joulun pelastus että joku kuuntelee ja kirjoittaa jotakin. Että yrittää neuvoa ja lukee minun valituksen.

Joulu on sellaista lämmön aikaa, että silloin toivoo hyvää toisille - tutuille ja tuntemattomille.

Tuntuu se hyvältä täälläkin päässä, kun saa lukea, että on ollut edes hitusen avuksi.