Onko John Lennonin viimeinen levy Double Fantasy yksi parhaista levyistä ikinä?
Mielestäni kuuluu aivan ehdottomasti koko pop/rockmusiikin historiaan ja nykypäivään asti yhtenä parhaista levyistä!
Siinäpä muusiikkia, joka pitää kuunnella ainakin kerran vuodessa kokonaan ja keskittyneesti läpi. Uskomatonta että musa on yli 30 vuotta vanhaa ja todellakin toimii edelleen. Se on sitä musikaalista lahjakkuutta ja näkemystä, mitä ei voi kaupasta ostaa tai tietsikalle ohjelmoida.
Katsokaa yleareenasta Lennonin viimeiset sanat .
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Eiks sitä ole hirveästi haukuttu mutta ite kyllä rakastan sitä levyä! Siinä ei tainnut olla yhtäkään huonoa kipaletta.
Missä sitä on haukuttu?? Jo silloin , kun se julkaistiin (-jonka muistan kyllä hyvin), se sai hyvät arvostelut ja sitä myytiin heti todella hyvin. Mistä olet lukenut kritiikkiä että levy olisi huono? Olen tässä elänyt sitten vuosikymmeniä täysin tietämättömänä tämmöisestä.
Ja kyllä tosiaan on mielestäni yksi merkkipaaluista popmusiikissa. Näyttää olevan jossain nettikaupoissakin edelleen kymmenien eurojen arvoinen cd:nä ja loppu jostain. Ei paljon alelaarissa näy.
Makuasia, ei se ole mielestäni mikään otsikon mukainen levy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiks sitä ole hirveästi haukuttu mutta ite kyllä rakastan sitä levyä! Siinä ei tainnut olla yhtäkään huonoa kipaletta.
Missä sitä on haukuttu?? Jo silloin , kun se julkaistiin (-jonka muistan kyllä hyvin), se sai hyvät arvostelut ja sitä myytiin heti todella hyvin. Mistä olet lukenut kritiikkiä että levy olisi huono? Olen tässä elänyt sitten vuosikymmeniä täysin tietämättömänä tämmöisestä.
Ja kyllä tosiaan on mielestäni yksi merkkipaaluista popmusiikissa. Näyttää olevan jossain nettikaupoissakin edelleen kymmenien eurojen arvoinen cd:nä ja loppu jostain. Ei paljon alelaarissa näy.
No aivan varmasti möi! Sehän julkastiin Lennonin kuoleman aikoihin.
No ehkä Beatlesin Abbey Road on yksi parhaista levyistä, ei varmaan mikään John Lennonin soololevyistä, vaikka ihan hyviä biisejä sisältävätkin.
Mielenkiintoinen tuo John Lennon noin muutenkin. Miehestä on tehty pyhimys, vaikka faktaa on että mies oli ensinnäkin väkivaltainen: pahoinpiteli vaimoaan, loukkasi ensimmäistä lastaan pilkkaamalla tätä, hakkasi jonkun merimiehen henkihieveriin Hampurissa ja onpa Stu Sutcliffen kuolemaakin (aivoverenvuoto) epäilty Lennonin tekemän pahoinpitelyn jälkioireeksi ja syyksi. Lienee sanomattakin selvää, että Lennon myös härskisti petti vaimoaan.
Toiseksi mies ei ollut mikään itsenäinen ajattelija, vaan täysin muiden ajatusten kopioija. Brian Epstein oli ensin, mutta kun hän kuoli, tuli Maharishi henkisyyksineen ja meditaatioineen. Kun Maharishi todettiin kelvottomaksi tuli Yoko - ja Beatles oli historiaa. Johnilla oli muitakin idoleita, jotka saivat iskostettua tämän päähän älyttömiä ajatuksia, mutta joiden järjettömyyttä mies ei kyennyt tajuamaan.
Hyvää musiikkia silti teki, ei siinä mitään. Mutta rikkinäinen ja ilkeä ihminen oli kyseessä ja monet kauniit asiat olivat vain pintaa. Totuus saattoi olla ihan toisenlainen.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tuo John Lennon noin muutenkin. Miehestä on tehty pyhimys, vaikka faktaa on että mies oli ensinnäkin väkivaltainen: pahoinpiteli vaimoaan, loukkasi ensimmäistä lastaan pilkkaamalla tätä, hakkasi jonkun merimiehen henkihieveriin Hampurissa ja onpa Stu Sutcliffen kuolemaakin (aivoverenvuoto) epäilty Lennonin tekemän pahoinpitelyn jälkioireeksi ja syyksi. Lienee sanomattakin selvää, että Lennon myös härskisti petti vaimoaan.
Toiseksi mies ei ollut mikään itsenäinen ajattelija, vaan täysin muiden ajatusten kopioija. Brian Epstein oli ensin, mutta kun hän kuoli, tuli Maharishi henkisyyksineen ja meditaatioineen. Kun Maharishi todettiin kelvottomaksi tuli Yoko - ja Beatles oli historiaa. Johnilla oli muitakin idoleita, jotka saivat iskostettua tämän päähän älyttömiä ajatuksia, mutta joiden järjettömyyttä mies ei kyennyt tajuamaan.
Hyvää musiikkia silti teki, ei siinä mitään. Mutta rikkinäinen ja ilkeä ihminen oli kyseessä ja monet kauniit asiat olivat vain pintaa. Totuus saattoi olla ihan toisenlainen.
John käytti Hampurissa varmaan niin paljon piriä että ei ihme vaikka olisi sen vaikutuksen alaisena ollut myös väkivaltainen. Ja myöhemmin käytti myös aika lailla päihteitä.
Musiikin tekijänä oli kyllä nerokas ja tosi luova henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tuo John Lennon noin muutenkin. Miehestä on tehty pyhimys, vaikka faktaa on että mies oli ensinnäkin väkivaltainen: pahoinpiteli vaimoaan, loukkasi ensimmäistä lastaan pilkkaamalla tätä, hakkasi jonkun merimiehen henkihieveriin Hampurissa ja onpa Stu Sutcliffen kuolemaakin (aivoverenvuoto) epäilty Lennonin tekemän pahoinpitelyn jälkioireeksi ja syyksi. Lienee sanomattakin selvää, että Lennon myös härskisti petti vaimoaan.
Toiseksi mies ei ollut mikään itsenäinen ajattelija, vaan täysin muiden ajatusten kopioija. Brian Epstein oli ensin, mutta kun hän kuoli, tuli Maharishi henkisyyksineen ja meditaatioineen. Kun Maharishi todettiin kelvottomaksi tuli Yoko - ja Beatles oli historiaa. Johnilla oli muitakin idoleita, jotka saivat iskostettua tämän päähän älyttömiä ajatuksia, mutta joiden järjettömyyttä mies ei kyennyt tajuamaan.
Hyvää musiikkia silti teki, ei siinä mitään. Mutta rikkinäinen ja ilkeä ihminen oli kyseessä ja monet kauniit asiat olivat vain pintaa. Totuus saattoi olla ihan toisenlainen.
Itse ajattelen häntä musiikintekijänä. Eli hän oli toinen niistä henkilöistä jotka perustivat- aloittivat-tekivät ja keksivät ylipäätään nykyisenlaisen pop-nuorisomusiikin. Ennen Paulin ja Johnin biisejä ei mitään yleistä nuorisomusiikkia ollut olemassakaan.
Sen lisäksi että oli tienraivaaja, oli musikaalisesti niin lahjakas että osasi tehdä kappaleita jotka kestävät kuuntelua ja toimivat edelleen.
Sen lisäksi että on jättänyt perinnöksi tuleville poptähdille oman musiikkinsa mistä nämä ammensivat.
Että musiikki ykköseksi ja toivoisin että olisi edelleen, eikä ulkomusikaaliset seikat ja kaikenmaailman markkinointi ja brändääminen ja mitä niitä nyt onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tuo John Lennon noin muutenkin. Miehestä on tehty pyhimys, vaikka faktaa on että mies oli ensinnäkin väkivaltainen: pahoinpiteli vaimoaan, loukkasi ensimmäistä lastaan pilkkaamalla tätä, hakkasi jonkun merimiehen henkihieveriin Hampurissa ja onpa Stu Sutcliffen kuolemaakin (aivoverenvuoto) epäilty Lennonin tekemän pahoinpitelyn jälkioireeksi ja syyksi. Lienee sanomattakin selvää, että Lennon myös härskisti petti vaimoaan.
Toiseksi mies ei ollut mikään itsenäinen ajattelija, vaan täysin muiden ajatusten kopioija. Brian Epstein oli ensin, mutta kun hän kuoli, tuli Maharishi henkisyyksineen ja meditaatioineen. Kun Maharishi todettiin kelvottomaksi tuli Yoko - ja Beatles oli historiaa. Johnilla oli muitakin idoleita, jotka saivat iskostettua tämän päähän älyttömiä ajatuksia, mutta joiden järjettömyyttä mies ei kyennyt tajuamaan.
Hyvää musiikkia silti teki, ei siinä mitään. Mutta rikkinäinen ja ilkeä ihminen oli kyseessä ja monet kauniit asiat olivat vain pintaa. Totuus saattoi olla ihan toisenlainen.
Itse ajattelen häntä musiikintekijänä. Eli hän oli toinen niistä henkilöistä jotka perustivat- aloittivat-tekivät ja keksivät ylipäätään nykyisenlaisen pop-nuorisomusiikin. Ennen Paulin ja Johnin biisejä ei mitään yleistä nuorisomusiikkia ollut olemassakaan.
Sen lisäksi että oli tienraivaaja, oli musikaalisesti niin lahjakas että osasi tehdä kappaleita jotka kestävät kuuntelua ja toimivat edelleen.
Sen lisäksi että on jättänyt perinnöksi tuleville poptähdille oman musiikkinsa mistä nämä ammensivat.
Että musiikki ykköseksi ja toivoisin että olisi edelleen, eikä ulkomusikaaliset seikat ja kaikenmaailman markkinointi ja brändääminen ja mitä niitä nyt onkaan.
Oli kai Amerikassa nuorisomusiikkia paljon jo 50-luvulla. Sitähän Beatleskin aluksi soitti ennen kuin rupesivat tekemään omaa materiaalia. Beatles oli kyllä eka "poikabändi" ja maailmanlaajuinen "ilmiö".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tuo John Lennon noin muutenkin. Miehestä on tehty pyhimys, vaikka faktaa on että mies oli ensinnäkin väkivaltainen: pahoinpiteli vaimoaan, loukkasi ensimmäistä lastaan pilkkaamalla tätä, hakkasi jonkun merimiehen henkihieveriin Hampurissa ja onpa Stu Sutcliffen kuolemaakin (aivoverenvuoto) epäilty Lennonin tekemän pahoinpitelyn jälkioireeksi ja syyksi. Lienee sanomattakin selvää, että Lennon myös härskisti petti vaimoaan.
Toiseksi mies ei ollut mikään itsenäinen ajattelija, vaan täysin muiden ajatusten kopioija. Brian Epstein oli ensin, mutta kun hän kuoli, tuli Maharishi henkisyyksineen ja meditaatioineen. Kun Maharishi todettiin kelvottomaksi tuli Yoko - ja Beatles oli historiaa. Johnilla oli muitakin idoleita, jotka saivat iskostettua tämän päähän älyttömiä ajatuksia, mutta joiden järjettömyyttä mies ei kyennyt tajuamaan.
Hyvää musiikkia silti teki, ei siinä mitään. Mutta rikkinäinen ja ilkeä ihminen oli kyseessä ja monet kauniit asiat olivat vain pintaa. Totuus saattoi olla ihan toisenlainen.
John käytti Hampurissa varmaan niin paljon piriä että ei ihme vaikka olisi sen vaikutuksen alaisena ollut myös väkivaltainen. Ja myöhemmin käytti myös aika lailla päihteitä.
Musiikin tekijänä oli kyllä nerokas ja tosi luova henkilö.
Jep, itseasiassa piri oli ensimmäinen huume jota vetivät. Ei sitä pidetty edes huumeena vaan jonakin, joka auttoi jaksamaan toistuvat keikat Hampurissa. Niitähän pojat tekivät paljon. Väkivalta toki kuului ja kuulunee edelleen Hampurin yöhön, että siinä suhteessa ei mikään ihme jos John on mukana ollut.
Bob Dylan esitteli pilven USAn kiertueella, olikohan 1964 tai 1965. Sen jälkeen alkoi psykedeelisempi kausi, jota LSD-tripit syvensivät. Sgt Pepper on huumelevy, kuten Paul on todennut. Ja aika helvetin hyvä levy onkin.
Loputa John jäi vielä heroiinikoukkuun, mutta räpisteli irti Yokon avulla - eli jotakin hyvää hänessäkin. Pieniä lipsahduksia tapahtui vielä 70-luvulla, esimerkiksi Phil Spectorin tuottaessa levyä ja Johnin heilastellessa nuoremman naisen kanssa "kadonneen viikonlopun".
John oli todella terävä kaveri. Youtubessa on haastattelu 70-luvulta, juuri kun hänen maassaoloedellytyksiään tutkittiin. En muista kuka haastatteli, mutta tupakka kärysi haastattelijalla koko ajan. Joka tapauksessa John oli todella skarppi haastattelussa ja kertoili siinä vanhoja ja nykyisiä täysin selväpäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tuo John Lennon noin muutenkin. Miehestä on tehty pyhimys, vaikka faktaa on että mies oli ensinnäkin väkivaltainen: pahoinpiteli vaimoaan, loukkasi ensimmäistä lastaan pilkkaamalla tätä, hakkasi jonkun merimiehen henkihieveriin Hampurissa ja onpa Stu Sutcliffen kuolemaakin (aivoverenvuoto) epäilty Lennonin tekemän pahoinpitelyn jälkioireeksi ja syyksi. Lienee sanomattakin selvää, että Lennon myös härskisti petti vaimoaan.
Toiseksi mies ei ollut mikään itsenäinen ajattelija, vaan täysin muiden ajatusten kopioija. Brian Epstein oli ensin, mutta kun hän kuoli, tuli Maharishi henkisyyksineen ja meditaatioineen. Kun Maharishi todettiin kelvottomaksi tuli Yoko - ja Beatles oli historiaa. Johnilla oli muitakin idoleita, jotka saivat iskostettua tämän päähän älyttömiä ajatuksia, mutta joiden järjettömyyttä mies ei kyennyt tajuamaan.
Hyvää musiikkia silti teki, ei siinä mitään. Mutta rikkinäinen ja ilkeä ihminen oli kyseessä ja monet kauniit asiat olivat vain pintaa. Totuus saattoi olla ihan toisenlainen.
John käytti Hampurissa varmaan niin paljon piriä että ei ihme vaikka olisi sen vaikutuksen alaisena ollut myös väkivaltainen. Ja myöhemmin käytti myös aika lailla päihteitä.
Musiikin tekijänä oli kyllä nerokas ja tosi luova henkilö.
Jep, itseasiassa piri oli ensimmäinen huume jota vetivät. Ei sitä pidetty edes huumeena vaan jonakin, joka auttoi jaksamaan toistuvat keikat Hampurissa. Niitähän pojat tekivät paljon. Väkivalta toki kuului ja kuulunee edelleen Hampurin yöhön, että siinä suhteessa ei mikään ihme jos John on mukana ollut.
Bob Dylan esitteli pilven USAn kiertueella, olikohan 1964 tai 1965. Sen jälkeen alkoi psykedeelisempi kausi, jota LSD-tripit syvensivät. Sgt Pepper on huumelevy, kuten Paul on todennut. Ja aika helvetin hyvä levy onkin.
Loputa John jäi vielä heroiinikoukkuun, mutta räpisteli irti Yokon avulla - eli jotakin hyvää hänessäkin. Pieniä lipsahduksia tapahtui vielä 70-luvulla, esimerkiksi Phil Spectorin tuottaessa levyä ja Johnin heilastellessa nuoremman naisen kanssa "kadonneen viikonlopun".
John oli todella terävä kaveri. Youtubessa on haastattelu 70-luvulta, juuri kun hänen maassaoloedellytyksiään tutkittiin. En muista kuka haastatteli, mutta tupakka kärysi haastattelijalla koko ajan. Joka tapauksessa John oli todella skarppi haastattelussa ja kertoili siinä vanhoja ja nykyisiä täysin selväpäisenä.
John Lennon ja Keith Richards vetivät yhdessä New Yorkissa kaikkea mahdollista kamaa. Useimmiten Lennonilla lähti taju näissä "sessioissa" ja Yoko Ono oli vihainen.
Hyviä dokkareita aiheesta tuli tänään Teemalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tuo John Lennon noin muutenkin. Miehestä on tehty pyhimys, vaikka faktaa on että mies oli ensinnäkin väkivaltainen: pahoinpiteli vaimoaan, loukkasi ensimmäistä lastaan pilkkaamalla tätä, hakkasi jonkun merimiehen henkihieveriin Hampurissa ja onpa Stu Sutcliffen kuolemaakin (aivoverenvuoto) epäilty Lennonin tekemän pahoinpitelyn jälkioireeksi ja syyksi. Lienee sanomattakin selvää, että Lennon myös härskisti petti vaimoaan.
Toiseksi mies ei ollut mikään itsenäinen ajattelija, vaan täysin muiden ajatusten kopioija. Brian Epstein oli ensin, mutta kun hän kuoli, tuli Maharishi henkisyyksineen ja meditaatioineen. Kun Maharishi todettiin kelvottomaksi tuli Yoko - ja Beatles oli historiaa. Johnilla oli muitakin idoleita, jotka saivat iskostettua tämän päähän älyttömiä ajatuksia, mutta joiden järjettömyyttä mies ei kyennyt tajuamaan.
Hyvää musiikkia silti teki, ei siinä mitään. Mutta rikkinäinen ja ilkeä ihminen oli kyseessä ja monet kauniit asiat olivat vain pintaa. Totuus saattoi olla ihan toisenlainen.
Itse ajattelen häntä musiikintekijänä. Eli hän oli toinen niistä henkilöistä jotka perustivat- aloittivat-tekivät ja keksivät ylipäätään nykyisenlaisen pop-nuorisomusiikin. Ennen Paulin ja Johnin biisejä ei mitään yleistä nuorisomusiikkia ollut olemassakaan.
Sen lisäksi että oli tienraivaaja, oli musikaalisesti niin lahjakas että osasi tehdä kappaleita jotka kestävät kuuntelua ja toimivat edelleen.
Sen lisäksi että on jättänyt perinnöksi tuleville poptähdille oman musiikkinsa mistä nämä ammensivat.
Että musiikki ykköseksi ja toivoisin että olisi edelleen, eikä ulkomusikaaliset seikat ja kaikenmaailman markkinointi ja brändääminen ja mitä niitä nyt onkaan.
Oli kai Amerikassa nuorisomusiikkia paljon jo 50-luvulla. Sitähän Beatleskin aluksi soitti ennen kuin rupesivat tekemään omaa materiaalia. Beatles oli kyllä eka "poikabändi" ja maailmanlaajuinen "ilmiö".
Oliko se yleistä kaikkien nuorien nuorisomusiikkia? Minä olen luullut että se oli mustien musiikkia, jota merimiehet toivat amerikasta Liverpooliin ja josta pojat saivat niitä kuullakseen. Siihen aikaan mitään valkoisille tai yleensä kaikille nuorille musiikkia ollut ainakaan euroopassa yhtään, ja englanti oli siinä edelläkävijä. Ja juurikin siis Beatlesin ominaisuudessa. Korjatkaa popmusiikin historian ja synnyn tuntijat jos tiedätte paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tuo John Lennon noin muutenkin. Miehestä on tehty pyhimys, vaikka faktaa on että mies oli ensinnäkin väkivaltainen: pahoinpiteli vaimoaan, loukkasi ensimmäistä lastaan pilkkaamalla tätä, hakkasi jonkun merimiehen henkihieveriin Hampurissa ja onpa Stu Sutcliffen kuolemaakin (aivoverenvuoto) epäilty Lennonin tekemän pahoinpitelyn jälkioireeksi ja syyksi. Lienee sanomattakin selvää, että Lennon myös härskisti petti vaimoaan.
Toiseksi mies ei ollut mikään itsenäinen ajattelija, vaan täysin muiden ajatusten kopioija. Brian Epstein oli ensin, mutta kun hän kuoli, tuli Maharishi henkisyyksineen ja meditaatioineen. Kun Maharishi todettiin kelvottomaksi tuli Yoko - ja Beatles oli historiaa. Johnilla oli muitakin idoleita, jotka saivat iskostettua tämän päähän älyttömiä ajatuksia, mutta joiden järjettömyyttä mies ei kyennyt tajuamaan.
Hyvää musiikkia silti teki, ei siinä mitään. Mutta rikkinäinen ja ilkeä ihminen oli kyseessä ja monet kauniit asiat olivat vain pintaa. Totuus saattoi olla ihan toisenlainen.
John käytti Hampurissa varmaan niin paljon piriä että ei ihme vaikka olisi sen vaikutuksen alaisena ollut myös väkivaltainen. Ja myöhemmin käytti myös aika lailla päihteitä.
Musiikin tekijänä oli kyllä nerokas ja tosi luova henkilö.
Jep, itseasiassa piri oli ensimmäinen huume jota vetivät. Ei sitä pidetty edes huumeena vaan jonakin, joka auttoi jaksamaan toistuvat keikat Hampurissa. Niitähän pojat tekivät paljon. Väkivalta toki kuului ja kuulunee edelleen Hampurin yöhön, että siinä suhteessa ei mikään ihme jos John on mukana ollut.
Bob Dylan esitteli pilven USAn kiertueella, olikohan 1964 tai 1965. Sen jälkeen alkoi psykedeelisempi kausi, jota LSD-tripit syvensivät. Sgt Pepper on huumelevy, kuten Paul on todennut. Ja aika helvetin hyvä levy onkin.
Loputa John jäi vielä heroiinikoukkuun, mutta räpisteli irti Yokon avulla - eli jotakin hyvää hänessäkin. Pieniä lipsahduksia tapahtui vielä 70-luvulla, esimerkiksi Phil Spectorin tuottaessa levyä ja Johnin heilastellessa nuoremman naisen kanssa "kadonneen viikonlopun".
John oli todella terävä kaveri. Youtubessa on haastattelu 70-luvulta, juuri kun hänen maassaoloedellytyksiään tutkittiin. En muista kuka haastatteli, mutta tupakka kärysi haastattelijalla koko ajan. Joka tapauksessa John oli todella skarppi haastattelussa ja kertoili siinä vanhoja ja nykyisiä täysin selväpäisenä.
John Lennon ja Keith Richards vetivät yhdessä New Yorkissa kaikkea mahdollista kamaa. Useimmiten Lennonilla lähti taju näissä "sessioissa" ja Yoko Ono oli vihainen.
Vetihän ne 60-luvulla briteissä sen happoviikonlopun, joka sekin meni ihan sekoiluksi. Keith kyllä arvosti Johnia, koska piti tätä kaltaisenaan. Tosin kuittaili heikosta huumepäästä, mutta Keith on Keith. Itsehän Keith oli ammattilainen siinä suhteessa: ripaus sitä, vähän tätä ja hommiin. Sävelsi käytännössä yksin Exile on Main Streetin, tukevassa heroiinipöllyssä totta kai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tuo John Lennon noin muutenkin. Miehestä on tehty pyhimys, vaikka faktaa on että mies oli ensinnäkin väkivaltainen: pahoinpiteli vaimoaan, loukkasi ensimmäistä lastaan pilkkaamalla tätä, hakkasi jonkun merimiehen henkihieveriin Hampurissa ja onpa Stu Sutcliffen kuolemaakin (aivoverenvuoto) epäilty Lennonin tekemän pahoinpitelyn jälkioireeksi ja syyksi. Lienee sanomattakin selvää, että Lennon myös härskisti petti vaimoaan.
Toiseksi mies ei ollut mikään itsenäinen ajattelija, vaan täysin muiden ajatusten kopioija. Brian Epstein oli ensin, mutta kun hän kuoli, tuli Maharishi henkisyyksineen ja meditaatioineen. Kun Maharishi todettiin kelvottomaksi tuli Yoko - ja Beatles oli historiaa. Johnilla oli muitakin idoleita, jotka saivat iskostettua tämän päähän älyttömiä ajatuksia, mutta joiden järjettömyyttä mies ei kyennyt tajuamaan.
Hyvää musiikkia silti teki, ei siinä mitään. Mutta rikkinäinen ja ilkeä ihminen oli kyseessä ja monet kauniit asiat olivat vain pintaa. Totuus saattoi olla ihan toisenlainen.
Itse ajattelen häntä musiikintekijänä. Eli hän oli toinen niistä henkilöistä jotka perustivat- aloittivat-tekivät ja keksivät ylipäätään nykyisenlaisen pop-nuorisomusiikin. Ennen Paulin ja Johnin biisejä ei mitään yleistä nuorisomusiikkia ollut olemassakaan.
Sen lisäksi että oli tienraivaaja, oli musikaalisesti niin lahjakas että osasi tehdä kappaleita jotka kestävät kuuntelua ja toimivat edelleen.
Sen lisäksi että on jättänyt perinnöksi tuleville poptähdille oman musiikkinsa mistä nämä ammensivat.
Että musiikki ykköseksi ja toivoisin että olisi edelleen, eikä ulkomusikaaliset seikat ja kaikenmaailman markkinointi ja brändääminen ja mitä niitä nyt onkaan.
Oli kai Amerikassa nuorisomusiikkia paljon jo 50-luvulla. Sitähän Beatleskin aluksi soitti ennen kuin rupesivat tekemään omaa materiaalia. Beatles oli kyllä eka "poikabändi" ja maailmanlaajuinen "ilmiö".
Oliko se yleistä kaikkien nuorien nuorisomusiikkia? Minä olen luullut että se oli mustien musiikkia, jota merimiehet toivat amerikasta Liverpooliin ja josta pojat saivat niitä kuullakseen. Siihen aikaan mitään valkoisille tai yleensä kaikille nuorille musiikkia ollut ainakaan euroopassa yhtään, ja englanti oli siinä edelläkävijä. Ja juurikin siis Beatlesin ominaisuudessa. Korjatkaa popmusiikin historian ja synnyn tuntijat jos tiedätte paremmin.
No musiikkia oli olemassa mutta levyjen saaminen käsiin oli vaikeaa/mahdotonta tai ainakin kallista Euroopassa. Radioasematkaan eivät kai Euroopassa paljon soittaneet nuorisomusiikkia vielä 60-luvun alussa.
Ei ole, vaan Janos Valmusen Bussipysäkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tuo John Lennon noin muutenkin. Miehestä on tehty pyhimys, vaikka faktaa on että mies oli ensinnäkin väkivaltainen: pahoinpiteli vaimoaan, loukkasi ensimmäistä lastaan pilkkaamalla tätä, hakkasi jonkun merimiehen henkihieveriin Hampurissa ja onpa Stu Sutcliffen kuolemaakin (aivoverenvuoto) epäilty Lennonin tekemän pahoinpitelyn jälkioireeksi ja syyksi. Lienee sanomattakin selvää, että Lennon myös härskisti petti vaimoaan.
Toiseksi mies ei ollut mikään itsenäinen ajattelija, vaan täysin muiden ajatusten kopioija. Brian Epstein oli ensin, mutta kun hän kuoli, tuli Maharishi henkisyyksineen ja meditaatioineen. Kun Maharishi todettiin kelvottomaksi tuli Yoko - ja Beatles oli historiaa. Johnilla oli muitakin idoleita, jotka saivat iskostettua tämän päähän älyttömiä ajatuksia, mutta joiden järjettömyyttä mies ei kyennyt tajuamaan.
Hyvää musiikkia silti teki, ei siinä mitään. Mutta rikkinäinen ja ilkeä ihminen oli kyseessä ja monet kauniit asiat olivat vain pintaa. Totuus saattoi olla ihan toisenlainen.
Itse ajattelen häntä musiikintekijänä. Eli hän oli toinen niistä henkilöistä jotka perustivat- aloittivat-tekivät ja keksivät ylipäätään nykyisenlaisen pop-nuorisomusiikin. Ennen Paulin ja Johnin biisejä ei mitään yleistä nuorisomusiikkia ollut olemassakaan.
Sen lisäksi että oli tienraivaaja, oli musikaalisesti niin lahjakas että osasi tehdä kappaleita jotka kestävät kuuntelua ja toimivat edelleen.
Sen lisäksi että on jättänyt perinnöksi tuleville poptähdille oman musiikkinsa mistä nämä ammensivat.
Että musiikki ykköseksi ja toivoisin että olisi edelleen, eikä ulkomusikaaliset seikat ja kaikenmaailman markkinointi ja brändääminen ja mitä niitä nyt onkaan.
Oli kai Amerikassa nuorisomusiikkia paljon jo 50-luvulla. Sitähän Beatleskin aluksi soitti ennen kuin rupesivat tekemään omaa materiaalia. Beatles oli kyllä eka "poikabändi" ja maailmanlaajuinen "ilmiö".
Oliko se yleistä kaikkien nuorien nuorisomusiikkia? Minä olen luullut että se oli mustien musiikkia, jota merimiehet toivat amerikasta Liverpooliin ja josta pojat saivat niitä kuullakseen. Siihen aikaan mitään valkoisille tai yleensä kaikille nuorille musiikkia ollut ainakaan euroopassa yhtään, ja englanti oli siinä edelläkävijä. Ja juurikin siis Beatlesin ominaisuudessa. Korjatkaa popmusiikin historian ja synnyn tuntijat jos tiedätte paremmin.
Näin se taisi mennä, mitä olen ymmärtänyt. Esimerkiksi Stones iski innolla kiinni mustaan rockiin/bluesiin ja he saivat siitä valtavasti inspiraatiota ja pohjan kaikelle. Valkoisten poikien tekemänä se sitten levisi kunnolla kaikkialle, mutta koskaan eivät unohtaneet mainita, mitkä olivat vaikutteet ja mitä rakastivat, eli jenkkiläistä mustaa musaa.
Eiks sitä ole hirveästi haukuttu mutta ite kyllä rakastan sitä levyä! Siinä ei tainnut olla yhtäkään huonoa kipaletta.