Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla mennyt satoja euroja rahaa jouluun ( lahjat, ruuat) ja itselle jäi " luu käteen"
26.12.2017 |
Itse olen juuri sellaisessa tilanteessa. Ei saisi olla marttyyri ja tottakai lapset haluaa lahjoja, ovat niin pieniä etteivät itse osaa ajatella ostaa lahjoja muille. Mutta olis se ollut kiva saada jotakin itsekin, mutta ei. Appivanhemmat ei edes joulukukkaa tuoneet ja koko porukka odotti täällä sohvalla, kun itse olin kaiken kukkuraksi joulun vielä duunissa. Sen jälkeen sitten alat palvelemaan sukulaisia. Olen niin loppu tästä, itku pääsee. Ja mainittakoon, että mies oli pyytänyt vanhempansa tänne edellisenä iltana, vaikka oltiin sovittu ettei ketään pyydetä aikataulujeni takia. Mutta sitten kuitenkin pyysi, kun "eihän heistä haittaa ole kun ruokaa kyllä riittää"..... Tottakai mies maksaa meillä isommat kulut, mutta kun itse huolehdin ruuat ja lahjat, niin jotenkin nyt tilanne korostui.
Kommentit (35)
Vinkki ensi vuodelle jos käy samoin: Kun tuut töistä, valitettelet kuinka raskas päivä oli ja jalkoja/päätä särkee. Istahdat sohvalle (tai poistut makuuhuoneeseen makoilemaan hetkeksi) ja kerrot, että muut voivat sillä välin kattaa pöydän valmiiksi, kun sinä palaudut raskaasta työpäivästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattas ensi jouluna ostaa luuton kinkku
Minullakin vähän samankaltaisia tunteita. Olin viime perjantaihin asti töissä. Lauantaina ruokien laittaminen ja muu valmistelu. Aattona porukoiden kestitsemistä. Onneksi mies on ollut aktiivinen ja tehnyt paljon joulumme eteen kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Älä jaksa marista. Itse tein sitä ruokaa mitä halusin syödä, teineille rahaa kirjekuoriin ja kummatkin ostimme omat lahjamme itse. Miten helvetin vaikeaa se on että pitää vinkua vielä monta päivää mokoman joulun takia?!?
Hyvää Joulun aikaa sinullekin!
Oletko sattumalta nainen?
On varmaan kurjaa olla luonteeltaan tuollainen kynnysmatto. Itse en koskaan järjestä sellaisia juhlia, joita en itse halua järjestää, ja siitä ei ole ollut koskaan mitään haittaa! Terve omanarvontunto ja itsekkyys ovat kyllä äärimmäisen hyödyllisiä ominaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän sua täysin. Jo toinen joulu meillä vähän tuohon tyyliin. Ensimmäisellä kertaa kukaan ei auttanut/osallistunut mitenkään. Toisella kertaa meille esitettiin et kaikki on mukana. No eipä olleetkaan. Ei enää kiitos.
Ilman muuta meni muutamia satoja euroja suvun lasten lahjoihin. Olen antanut jo vuosia ymmärtää, että me emme tarvitse mitään, ja nyt alkaa jo viesti mennä perille, Tosin yksi sukulainen keksii kyllä aina mieluisen pienen lahjan ja kukkiakin sain. Mitään tarjoiluita en myöskään järjestänyt, kahvilla pistäytyjiä oli, ja he toivat mukanaan omia leipomiaan torttuja ja joulupullia, koska tietävät että meillä ei niitä ole.
Oli oikein ihana ja rauhallinen joulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vinkki ensi vuodelle jos käy samoin: Kun tuut töistä, valitettelet kuinka raskas päivä oli ja jalkoja/päätä särkee. Istahdat sohvalle (tai poistut makuuhuoneeseen makoilemaan hetkeksi) ja kerrot, että muut voivat sillä välin kattaa pöydän valmiiksi, kun sinä palaudut raskaasta työpäivästä.
Oikeastaan sun kannattaa ilmoittaa jo etukäteen aikataulu, eli muut tekevät valmistelut sun ollessasi töissä ja ruokapöytään käydään saman tien kun sinä tulet töihin. Jos eivät ole valmiita tullessasi, voit mennä lepäilemään, kunnes on valmista.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sattumalta nainen?
On varmaan kurjaa olla luonteeltaan tuollainen kynnysmatto. Itse en koskaan järjestä sellaisia juhlia, joita en itse halua järjestää, ja siitä ei ole ollut koskaan mitään haittaa! Terve omanarvontunto ja itsekkyys ovat kyllä äärimmäisen hyödyllisiä ominaisuuksia.
Juuri näin! Sosiaalisilla pakoilla saa uuvuttaa itsensä, jos tahtoo, niitä riittää joka lähtöön. Niistä voi myös irtisanoutua, tai noudattaa niitä vain soveltuvin osin. T: kohta aikuisen lapsen äiti (joka ei ole myöskään kuskannut harrastuksiin eikä leiponut myyjäisiin, lapsi ei silti mennyt pilalle.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sattumalta nainen?
On varmaan kurjaa olla luonteeltaan tuollainen kynnysmatto. Itse en koskaan järjestä sellaisia juhlia, joita en itse halua järjestää, ja siitä ei ole ollut koskaan mitään haittaa! Terve omanarvontunto ja itsekkyys ovat kyllä äärimmäisen hyödyllisiä ominaisuuksia.
Juuri näin! Sosiaalisilla pakoilla saa uuvuttaa itsensä, jos tahtoo, niitä riittää joka lähtöön. Niistä voi myös irtisanoutua, tai noudattaa niitä vain soveltuvin osin. T: kohta aikuisen lapsen äiti (joka ei ole myöskään kuskannut harrastuksiin eikä leiponut myyjäisiin, lapsi ei silti mennyt pilalle.)
Joo, jostain syystä useimmiten nää "minä en tee mitään muiden eteen koskaan" ei vaikuta yhtään sen onnellisimmilta tai levänneimmiltä kuitenkaan...
Ei. Tein just semmoisen joulun josta itse tykkäsin. Jäi hyvä mieli. Siihen mahtui myös pari itsetehtyä teiniä ja sinkkukaveri.
Rahaa meni, mutta se meni elämiseen tai elämyksiin, ei oikeastaan tavaraan.
Joulu tulee taas ensi vuonna. Toivottavasti se on jo parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sun murhe kun otat sellasen. Lista miehen käteen, hommaa nuo lahjat. Ruuat valmiiksi ja teette yhdessä, ohje miehelle et laittakaapa nämä uuniin ja nämä pöytään niin saan lämmintä ruokaa kun tuun töistä. Suoraan töistä suihkuun, hei kiva nähdä, laittakaapa ruuat pöytään niin minä käyn suihkussa, ihan hikinen työpäivän jälkeen ettei pöytään kehtaa tulla ilman suihkua. Ja aah, lämmin suihku ja hetken hiljaisuus, ovi lukkoon ja mitään ei kuulu oven läpi huuteluita eikä kysymyksiä.
Nro 6 ois voinut kertoa viestinsä nätimminkin vaikka tietyllä tapaa on oikeassa.
Tottakai kaikki odottaa että sinä teet kaiken kun aiemminkin olet tehnyt. Kannattaa opetella sitä itsekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ei voi aina etukäteen kaikkea tietää ja jotkut tykkää seurasta kuitenkin. Ei voi aina aavistaa miten muut käyttäytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sattumalta nainen?
On varmaan kurjaa olla luonteeltaan tuollainen kynnysmatto. Itse en koskaan järjestä sellaisia juhlia, joita en itse halua järjestää, ja siitä ei ole ollut koskaan mitään haittaa! Terve omanarvontunto ja itsekkyys ovat kyllä äärimmäisen hyödyllisiä ominaisuuksia.
Ap kyllä kirjoitti avausviestiinsä, että olivat miehensä kanssa sopineet, ettei ketään kutsuta, mutta mies vain kutsui.
Törkeyden huippu oli, etteivät vieraat tuoneet mitään tullessaan.
Ap:n virhe oli alkaa kestitä heitä. Olisin keittänyt itselleni kupin teetä ja sanonut että lepään puoli tuntia makkarissa ja pyytänyt ystävällisesti miestä laittamaan pöydän valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sattumalta nainen?
On varmaan kurjaa olla luonteeltaan tuollainen kynnysmatto. Itse en koskaan järjestä sellaisia juhlia, joita en itse halua järjestää, ja siitä ei ole ollut koskaan mitään haittaa! Terve omanarvontunto ja itsekkyys ovat kyllä äärimmäisen hyödyllisiä ominaisuuksia.
Juuri näin! Sosiaalisilla pakoilla saa uuvuttaa itsensä, jos tahtoo, niitä riittää joka lähtöön. Niistä voi myös irtisanoutua, tai noudattaa niitä vain soveltuvin osin. T: kohta aikuisen lapsen äiti (joka ei ole myöskään kuskannut harrastuksiin eikä leiponut myyjäisiin, lapsi ei silti mennyt pilalle.)
Joo, jostain syystä useimmiten nää "minä en tee mitään muiden eteen koskaan" ei vaikuta yhtään sen onnellisimmilta tai levänneimmiltä kuitenkaan...
En tunne yhtään sellaista ihmistä, joka ei tee mitään muiden eteen koskaan. En myöskään itse kuulu heihin, ja olen silti onnellinen ja hyvin levännyt. Ehkä juuri siksi - en olisi, jos olisin yrittänyt revetä joka paikkaan, johon olisi "pitänyt". -ed.
Palsta on täynnä näitä joulumarttyyreja. Kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat. Miten te aikuiset ihmiset viitsittekin valittaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sattumalta nainen?
On varmaan kurjaa olla luonteeltaan tuollainen kynnysmatto. Itse en koskaan järjestä sellaisia juhlia, joita en itse halua järjestää, ja siitä ei ole ollut koskaan mitään haittaa! Terve omanarvontunto ja itsekkyys ovat kyllä äärimmäisen hyödyllisiä ominaisuuksia.
Juuri näin! Sosiaalisilla pakoilla saa uuvuttaa itsensä, jos tahtoo, niitä riittää joka lähtöön. Niistä voi myös irtisanoutua, tai noudattaa niitä vain soveltuvin osin. T: kohta aikuisen lapsen äiti (joka ei ole myöskään kuskannut harrastuksiin eikä leiponut myyjäisiin, lapsi ei silti mennyt pilalle.)
Joo, jostain syystä useimmiten nää "minä en tee mitään muiden eteen koskaan" ei vaikuta yhtään sen onnellisimmilta tai levänneimmiltä kuitenkaan...
En tunne yhtään sellaista ihmistä, joka ei tee mitään muiden eteen koskaan. En myöskään itse kuulu heihin, ja olen silti onnellinen ja hyvin levännyt. Ehkä juuri siksi - en olisi, jos olisin yrittänyt revetä joka paikkaan, johon olisi "pitänyt". -ed.
Musta on ihan sairaan surullista, ettet ole suostunut kuskaamaan sun lasta harrastuksiin tms. Meidän porukat oli just tuollaisia ja joo eihän me "pilalle menty" (ihan ku se nyt olis se lasten kasvatuksen ykköstavoite sitten), mutta kyllä sen eron huomaa perheisiin nähden, joissa oltiin valmiita tekemään jotain toisten eteen... Itse jouduin hirveesti opettelemaan auttamaan edes joskus muita ja asettumaan toisen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Palsta on täynnä näitä joulumarttyyreja. Kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat. Miten te aikuiset ihmiset viitsittekin valittaa!
Vertaa hieman kielenkäyttöä kommenteissa... Ketkä täällä kaikkein eniten valittaa ja mihin tyyliin. "Joulumarttyrit" vai niistä valittavat...
Älä jaksa marista. Itse tein sitä ruokaa mitä halusin syödä, teineille rahaa kirjekuoriin ja kummatkin ostimme omat lahjamme itse. Miten helvetin vaikeaa se on että pitää vinkua vielä monta päivää mokoman joulun takia?!?