Teini ja marina "kaikkien muiden" saamista paremmista lahjoista

Ja kun kysyn että mitä vikaa lahjassa X oli, niin Jemina, Ella ja Taru saivat merkkiä sitä ja tätä ja muuten vaan parempia ja hienompia lahjoja.

ap

Nyt mä ymmärrän miksi suomalainen nainen on mikä on jos he ovat lapsena tällaisia.

Pikku ugriprinsessat.

Teinit on tuollaisia vajakkeja

Luojan kiitos meillä ei ole tuollaista.

Ehkä ap ehdotat tytölle, että voitte lahjoittaa ne "huonot" lahjat eteenpäin sellaisille nuorille jotka niistä ilahtuvat? Niitä kun varmasti riittää.

Huono, surkea itsetunto lapsellasi.Älä vaan mene tekemään karhunpalvelusta ja ostamaan uusia tuotteita. Kyllä se sen kännyn esille kaivaa ja ehkä muutakin, se on sitä elämänkoulua. 

Omat lapseni eivät ole ikinä valittaneet lahjoista. On opetettu, että lahja on lahja, kaikestä täytyy osata iloita. Omilla rahoillaan voi sitten hankkia sitä täydellistä, jos rahkeet riittää.

Anna ensi vuonna rahana. Ostakoon sitten itse, kun mieliteot tulevat vasta toisten saamista lahjoista. Ainahan se kuitenkin riippuu siitä, kuka asian esittää ja miten.

Sano että ensi vuonna ei sitten tule lahjoja ollenkaan, kun ei kerta kelpaa. 

Opettajien koulutuksessakin kerrotaan, että kaiken muun tässä maailmassa kestää, paitsi 8. luokkalaista tyttöä.. Et ole yksin, kyllä se siitä.

Teinimuijat hokee olevansa älykkäitä, vaikka oikeasti ovat tuollaisia itseään täynnä olevia tyhmiä pissaliisoja.

Nyt olisi mainio tilaisuus keskustella nuoren kanssa, että mikä pohjimmiltaan harmittaa. Peruskäytöstapoihin kuuluu kiittää saamistaan lahjoista, vaikkei ne ihan mieleisiä olisikaan. Kuitenkin ostamasi lahjat ovat juuri sellaisia mitä tuon ikäiset toivovat.

Samalla voisi tukea nuoren itsetuntoa. Jos hän kerran toivoi värityskirjaa, niin se oli hänen OMA toiveensa, ei kavereiden. Ja jos kavereista värityskirja on nolo, niin se on sitten heidän ongelmansa.

Lapset ovat perseestä.

Sen siittä saa kun ei pidä kuria. Saa riesakseen just tollasia kiittämättömiä, pilalle lellittyjä prinsessoja.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat perseestä.

Ja niistä ärsyttävimmistä kasvaa sitten noin kirjoittelevia aikuisia.

Prinsessasyndrooman ensioireet ovat selvästi ilmassa. Suosittelen hakeutumaan hoitoon välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Opettajien koulutuksessakin kerrotaan, että kaiken muun tässä maailmassa kestää, paitsi 8. luokkalaista tyttöä.. Et ole yksin, kyllä se siitä.

Olet nin oikeassa, kasiluokkalaiset ovat niitä raskaimpia!

Itselleni tuli mieleen myös, että ongelma ei ole lahjoissa vaan jossain muussa. Mutta ymmärrän kyllä väärän merkin olevan ongelma. Meillä on tarkkaa tyyylin suhteen. Siihen kuuluu merkkiorjuus. Teineille on taipumusta diivailuun ja mielestäni heillä on myös oikeus siihen. Ei heitä pidä täysin kytätä sen takia. Mutta pientä käyttäytymishiomista voisi tehdä. Eli korostaa, että vaikka on pettynyt, niin voi ottaa silti lahjanantajan tunteet huomioon.

Ei kaikilla teineillä ole mitään merkkivaatimuksia. Ei se mitenkään automaattisesti kuulu teiniyteen että pitää olla just tietyn merkkistä. Olen huomannut että joskus merkkitietoisuus ikään kuin periytyy vanhemmilta lapselle. Jos vanhemmat itse korostavat merkkejä omissa ostamissaan tuotteissa niin lapsistakin kasvaa samanlaisia. Aika paljon on myös nuoria, jotka eivät halua olla massateinejä, joilla samanmerkkiset reput yms. Minun samanikäinen ja vuotta vanhempi teinini eivät arvota tavaroita merkkien perusteella. Olemme kylläkin puhuneet aika paljon merkkituotteiden luomista mielikuvista, ja siitä että kyse on lopulta melkoisesta harhasta että jokin merkki tekisi jostakin tuotteesta paremman. Olemme selvittäneet tuotteiden valmistusmaita, puhuneet ekologiasta ostamisen suhteen jne. Tuollaista huonoa käytöstä en kyllä mukisematta katselisi. Vähän tuntuu että sinulla ei ole oikein kasvattajana homma hallussa, nyt pikaisesti jämäkämpi ote.

Jos tämä on totta, niin palauttaisin puhelimen, ja muut ottaisin omaan käyttöön. Kertoisin myös, että ensi vuonna ei tule yhtään lahjaa.

Meillä 8-luokkalainen tyttö oli oikein iloinen kaikista lahjoistaan, myös mummon kutomasta piposta ja sukulaisen ostamasta hieman väärän kokoisesta hameesta. Tytöllä on paljon ystäviä, mutta on sen verran itsenäinen ettei ole kavereiden mielipiteistä riippuvainen. APn teini tarvitsisi paremman itsetunnon ja rohkeutta tehdä omia valintoja.

Merkkitietoisuus myös korostuu niillä, jotka eivät ole tarpeeksi rohkeita tekemään itsenäisiä päätöksiä. Lapsille voi myös opettaa järkevää kuluttamista. Teinikin ymmärtää, että merkkituotteissa joutuu maksamaan paljon pelkästä merkistä ja että samalla rahalla saisi paljon enemmän ei-merkkituotteita.

Ostitko Nyxin kosmetiikkaa? Se on nyt pop.