Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku selittää minulle, miten tunteet voi vaikuttaa aivokemiaan. Tai siis miksi? Miten?
25.12.2017 |
Mitä siinä oikeasti käytännössä tapahtuu? Siis jos on iloinen tai vaikka ahdistunut, alkaa jotain hormoneja sitten erittyä. Mutta MITEN? Miten aivot tajuavat sen tunteen?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löydät googlettelemalla lehtijuttuja, tutkimuksia, kuvia ja videoita pilvin pimein.
Tää on itseasiassa aika vaikea (ja kylläkin myös epäselvä) kysymys vastata pähkinänkuoressa.
Sinä et edes yrittänyt.
Miksi selittää epätarkkoja muistikuvia tutkimuksista kun ne löytää alkuperäisinä netistä?
Siksi että käsitys asioista rakentuu omaa muistia ja mieltä käyttämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se menee niin, että mielen ja aivojen välillä on yhteys, ja kun mielessä tapahtuu joku muutos eli mieli tulee iloiseksi, niin sen seurauksena aivoissa tapahtuu tämän mielentilan mukainen fyysinen reaktio.
Tiiätkö mitä?
Aivokuvannuksella voidaan havaita syntyvä ajatus ennen kuin se tulee sun tietoisen mielesi pinnalle.
Ei ole olemassa mitään ihmiskehosta erillistä mieltä: sun tietoisuus on aivokemiaa ja sähköisiä tapahtumia aivojen hermosoluissa.
Jos sinulla ei ole aivoista erillistä mieltä, se tarkoittaa, ettei sinulla ole vapaata tahtoa, etkä voi myöskään luottaa järkeesi, koska sinun ajatukset muodostuvat aivojen satunnaisista kemiallisista reaktioista. Filosofiassasi järki ei ole ensisijaista, siksi se on self-defeating -näkemys.
Niin?
Oletko havainnut paljonkin ihmiselämää ja -toimintaa jossa järki olisi ensisijaista?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys.
Tunteet perustuvat joko ulkoisiin ärsykkeisiin, omiin tulkintoihin niistä tai sitten syntyvät puhtaasti omien ajatusten pohjalta ilman senhetkistä ulkosta ärsykettä.
Nopeasti ohimenevät tuntemukset ovat verrattavissa kipuaistimukseen: pistät veitsellä sormeen, hermosolut havaitsevat vaurion ja lähettävät signaaleja aivoihisi joka tulkitsee signaalit kivuksi, jolloin pyrit vastedes vaurioittamasta itseäsi.
Samalla lailla vaikka säikähdät läheltä ajavaa autoa: havaitset auton kun se on epämukavan lähellä, hermostosi viesti mahdollisesta vaarasta menee "alajärjestelmiin" jotka eivät ole kovin analyyttisiä mutta saavat sinut vaikka sätkähtämään pois auton tieltä ennen kuin välttämättä tietoisen tajunnan tasolla tajuat mitä tapahtuukaan.
Tästä yksi askel ylöspäin on vaikkapa ohiajava auto jonka mentyä alat kuvitella miten olisit kuollut jos olisit kaatunut sen alle: hermostolle kelpaa oma kuvitelmasikin vaaratilanteesta, saattaa olla että kämmenesi hikoavat, hengitys tihentyy jne.
Tällainen onnistuu ihan kotisohvallakin: ajattelu on tavallaan tietynlainen kuivaharjoittelujärjestelmä monille eri asioille. Miellyttävistä asioista unelmointi herättää sellaisia tunteita joita ne miellyttävät asiat itsessäänkin herättävät, pelottavien asioiden ajattelu taas saa pelkäämään ja hermostumaan.
Käsittääkseni kyse on sisäisestä havainnointijärjestelmästä samalla tavalla kuin tuntohermot havainnoivat ulkoista todellisuutta: pelkkä ameebamainen reagointi tuntohermojen viesteihin ei mitään Gizan pyramidia rakentaisi, mutta ne aivojen omat tulkinnat näistä hermosolujen viesteistä mahdollistavat kaikenlaista pitkäkestoista tavoitteellistä toimintaa jolla taas ihmisapina on sitten onnistunut jokusen sukupolven pärjäämään.
Niin että mikä se kysymys nyt taas olikaan?
Niin, että mikä kysymys? Johan sulle jo tossa selitettiin ison aivokuoren toiminnasta. Ja viitattiin limbiseen järjestelmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löydät googlettelemalla lehtijuttuja, tutkimuksia, kuvia ja videoita pilvin pimein.
Tää on itseasiassa aika vaikea (ja kylläkin myös epäselvä) kysymys vastata pähkinänkuoressa.
Sinä et edes yrittänyt.
Miksi selittää epätarkkoja muistikuvia tutkimuksista kun ne löytää alkuperäisinä netistä?
Siksi että käsitys asioista rakentuu omaa muistia ja mieltä käyttämällä.
Minulla on käsitys asiasta. Toivon, että ap ei apinoi minun käsitystäni asiasta vaan muodostaa oman käsityksensä asiasta alkuperäisten lähteiden kautta.
Aa, ja sit toi toinen iso reikä: aivojen satunnaiset reaktiot.
Aivojen reaktiot eivät ole satunnaisia, edes syntyessä. Ihminen on keskenkasvuisenakin monimutkainen eloonjäämisjärjestelmä joka on evoluution myötä kehittynyt sellaiseksi kuin on. Sattumalla on tässä kyllä suuri rooli, mutta silloin kun ihmisyksilö reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin, niin kyse ei ole enää mistää yritys-erehdys-kaikki-vaihtoehdot-läpi sattumanvaraisuudesta, vaan tunteet esimerkiksi ohjaavat meitä säikkymään asioita jotka ovat olleet vaarallisia kehityksemme aikana: emme säiky avaraa tiöaa hyvällä näkyvyydellä, mutta pimeä sokkelo alkaa kuulostaa jo paljon huolestuttavammalta ja hyvistä syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys.
Tunteet perustuvat joko ulkoisiin ärsykkeisiin, omiin tulkintoihin niistä tai sitten syntyvät puhtaasti omien ajatusten pohjalta ilman senhetkistä ulkosta ärsykettä.
Nopeasti ohimenevät tuntemukset ovat verrattavissa kipuaistimukseen: pistät veitsellä sormeen, hermosolut havaitsevat vaurion ja lähettävät signaaleja aivoihisi joka tulkitsee signaalit kivuksi, jolloin pyrit vastedes vaurioittamasta itseäsi.
Samalla lailla vaikka säikähdät läheltä ajavaa autoa: havaitset auton kun se on epämukavan lähellä, hermostosi viesti mahdollisesta vaarasta menee "alajärjestelmiin" jotka eivät ole kovin analyyttisiä mutta saavat sinut vaikka sätkähtämään pois auton tieltä ennen kuin välttämättä tietoisen tajunnan tasolla tajuat mitä tapahtuukaan.
Tästä yksi askel ylöspäin on vaikkapa ohiajava auto jonka mentyä alat kuvitella miten olisit kuollut jos olisit kaatunut sen alle: hermostolle kelpaa oma kuvitelmasikin vaaratilanteesta, saattaa olla että kämmenesi hikoavat, hengitys tihentyy jne.
Tällainen onnistuu ihan kotisohvallakin: ajattelu on tavallaan tietynlainen kuivaharjoittelujärjestelmä monille eri asioille. Miellyttävistä asioista unelmointi herättää sellaisia tunteita joita ne miellyttävät asiat itsessäänkin herättävät, pelottavien asioiden ajattelu taas saa pelkäämään ja hermostumaan.
Käsittääkseni kyse on sisäisestä havainnointijärjestelmästä samalla tavalla kuin tuntohermot havainnoivat ulkoista todellisuutta: pelkkä ameebamainen reagointi tuntohermojen viesteihin ei mitään Gizan pyramidia rakentaisi, mutta ne aivojen omat tulkinnat näistä hermosolujen viesteistä mahdollistavat kaikenlaista pitkäkestoista tavoitteellistä toimintaa jolla taas ihmisapina on sitten onnistunut jokusen sukupolven pärjäämään.
Niin että mikä se kysymys nyt taas olikaan?
Niin, että mikä kysymys? Johan sulle jo tossa selitettiin ison aivokuoren toiminnasta. Ja viitattiin limbiseen järjestelmään.
"Aivokuori" ja "limbinen järjestelmä" eivät termeinä käsittääkseni vastaa ap:n kysymykseen, mutta kysymys ei ollut kovin selkeä, ja ovathan nuo ihan hyviä googlehakutermejä toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se menee niin, että mielen ja aivojen välillä on yhteys, ja kun mielessä tapahtuu joku muutos eli mieli tulee iloiseksi, niin sen seurauksena aivoissa tapahtuu tämän mielentilan mukainen fyysinen reaktio.
Tiiätkö mitä?
Aivokuvannuksella voidaan havaita syntyvä ajatus ennen kuin se tulee sun tietoisen mielesi pinnalle.
Ei ole olemassa mitään ihmiskehosta erillistä mieltä: sun tietoisuus on aivokemiaa ja sähköisiä tapahtumia aivojen hermosoluissa.
Jos sinulla ei ole aivoista erillistä mieltä, se tarkoittaa, ettei sinulla ole vapaata tahtoa, etkä voi myöskään luottaa järkeesi, koska sinun ajatukset muodostuvat aivojen satunnaisista kemiallisista reaktioista. Filosofiassasi järki ei ole ensisijaista, siksi se on self-defeating -näkemys.
Niin?
Oletko havainnut paljonkin ihmiselämää ja -toimintaa jossa järki olisi ensisijaista?
En ole havainnut. Ihmiset ovat omasta vapaasta tahdostaan järjettömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen tietoisuudessa on kaksi tasoa, ydinitsen kokemus ja laajennettu tietoisuus. Näiden varaan rakentuu kaikki ihmisen tietoisuuden näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se menee niin, että mielen ja aivojen välillä on yhteys, ja kun mielessä tapahtuu joku muutos eli mieli tulee iloiseksi, niin sen seurauksena aivoissa tapahtuu tämän mielentilan mukainen fyysinen reaktio.
Tiiätkö mitä?
Aivokuvannuksella voidaan havaita syntyvä ajatus ennen kuin se tulee sun tietoisen mielesi pinnalle.
Ei ole olemassa mitään ihmiskehosta erillistä mieltä: sun tietoisuus on aivokemiaa ja sähköisiä tapahtumia aivojen hermosoluissa.
Jos sinulla ei ole aivoista erillistä mieltä, se tarkoittaa, ettei sinulla ole vapaata tahtoa, etkä voi myöskään luottaa järkeesi, koska sinun ajatukset muodostuvat aivojen satunnaisista kemiallisista reaktioista. Filosofiassasi järki ei ole ensisijaista, siksi se on self-defeating -näkemys.
Niin?
Oletko havainnut paljonkin ihmiselämää ja -toimintaa jossa järki olisi ensisijaista?
En ole havainnut. Ihmiset ovat omasta vapaasta tahdostaan järjettömiä.
Mun käsityksen mukaan tunteissa on järki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen tietoisuudessa on kaksi tasoa, ydinitsen kokemus ja laajennettu tietoisuus. Näiden varaan rakentuu kaikki ihmisen tietoisuuden näkökulmasta.
...tietoisuuden ruumiillisuuden näkökulmasta siis.
Osaako joku selittää miten hormonitoiminta vaikuttaa tunteisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku selittää miten hormonitoiminta vaikuttaa tunteisiin?
Minuakin kiinnostaa. Veikkaan, että hormonit vaikuttaisi myös näihin välittäjäaineisiin.
Jos sinulla ei ole aivoista erillistä mieltä, se tarkoittaa, ettei sinulla ole vapaata tahtoa, etkä voi myöskään luottaa järkeesi, koska sinun ajatukset muodostuvat aivojen satunnaisista kemiallisista reaktioista. Filosofiassasi järki ei ole ensisijaista, siksi se on self-defeating -näkemys.