Voisiko joku selittää minulle, miten tunteet voi vaikuttaa aivokemiaan. Tai siis miksi? Miten?

Minäkin olen miettinyt samaa ja odottelen myös vastausta.

On tunteet ja emootiot, ne on periaatteessa eri asioita. Ero tulee siinä, että tunne on ohimenevämpi ja emootio taas pitkäkestoisempi. Ihmisellä on aina joku ns. taustaemootio. Emootion kautta voi vaikuttaa omaan tunne-elämäänsä, tunteen kautta ei niinkään. Tunne tulee ja tunne menee. Keholliset prosessit aktivoituvat ennen varsinaista tunnekokemusta. Fysiologinen kokemus tulee siis riippumatta siitä tunnistatko tunteen vai et. Eri tunteet tuntuu eri puolilla kehoa. Esim. suru voi tuntua voimattomuutena käsissä. Mikä olikaan kysymys...? 🤔😂 Aivot tajuaa tunteen jos tajuaa.

Tässä siis kartta:

http://www.aalto.fi/fi/current/news/2013-12-31-002/

Ja nämä fyysiset muutokset edeltää omaa kokemustasi. Ne tapahtuu halusit tai et. Tiedostit tai et.

Googleta limbinen järjestelmä.

Ja kysymykseen välittäjäaineista ym. vastaus on se, että kaikki tarvittava muodostuu suolistossa ja kulkeutuu suolenseinämän läpi sinne missä niitä tarvitaan eli aivoihin. Tunne-elämä on jatkuvassa korjausliikkeessä eli elimistö pyrkii aina normalisoimaan tilanteen ja korjaamaan. Siksi voimakkainkin onni (tunne) kestää vain hetken, mutta myös pahin katastrofin omainen shokkikin lievittyy pikimmiten. Jatkuvat takaiskut, pettymykset ym. voi johtaa pysyvämpään alakuloon/suruun kyllä, jos ei pääse työstämään tunteitaan ym.

Isoaivokuori lukee jatkuvasti sosiaalista informaatiota ympäristöstä. Se on päällä oikastaan aina, silloinkin kun olemme yksin. Tällä on keskeinen vaikutus tunteisiimme ja tunnekokemuksiimme.

Vierailija kirjoitti:

Tässä siis kartta:

http://www.aalto.fi/fi/current/news/2013-12-31-002/

Ja nämä fyysiset muutokset edeltää omaa kokemustasi. Ne tapahtuu halusit tai et. Tiedostit tai et.

Sitä minäkin, että olisi aika häpeällistä herätä Spiderman-asussa.

Vierailija kirjoitti:

Isoaivokuori lukee jatkuvasti sosiaalista informaatiota ympäristöstä. Se on päällä oikastaan aina, silloinkin kun olemme yksin. Tällä on keskeinen vaikutus tunteisiimme ja tunnekokemuksiimme.

Miten isoaivokuori ymmärtää että nyt tapahtui hyvä tapahtuma-> olen iloinen. Mitä sitten? Mihin se ilo menee fyysisesti? Aivot on fyysiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoaivokuori lukee jatkuvasti sosiaalista informaatiota ympäristöstä. Se on päällä oikastaan aina, silloinkin kun olemme yksin. Tällä on keskeinen vaikutus tunteisiimme ja tunnekokemuksiimme.

Miten isoaivokuori ymmärtää että nyt tapahtui hyvä tapahtuma-> olen iloinen. Mitä sitten? Mihin se ilo menee fyysisesti? Aivot on fyysiset.

No ne kokemukset tosiaan on fysiologisia, mutta voin vain kertoa miten itse koen esim. ilon. Koen sen niin, että aistini ikään kuin terästyy. Tuossa kuvassahan pään alue on ilossa erittäin aktiivinen. Se tuntuu myös hyvin lämpimältä. Ehkä selkeimmin koen, että erotan värit tarkemmin kuin normaalissa tilassa. Pelko tuntuu kouraisuna vatsanpohjassa... Vihassa taas tuntuu kuin käsissä olisi todella runsaasti ylimääräistä voimaa ja tekee mieli tehdä jotain eli kanavoida viha johonkin vaikkapa tiskaamiseen tai kävellä reippaasti... Eikö nämä ole ihan selviä? Häpeä tuntuu päässä, etenkin kasvoilla. Tulee se "tekisi mieli vajota maan alle"... kasvot punehtuu...

Kukaan ei tiedä.

^ isoaivokuori siis lukee ja käsittelee informaatiota. Sen toimintaa määrittää evoluutio... se seikka, että ihmislajille on kehittynyt taipumus tietää tunne. Ilman tätä taipumusta tietää tunne ja siitä seurannut isonaivokuoren suhteellisen suuri koko ja itsenäinen toiminta, ei olisi ollut mahdollista keskittyä muihin vaativimpiin prosesseihin. Eli voidaan väittää, että koko ihmislajin kehitys perustuu vaan ja ainoastaan tuohon yhteen seikkaan. En jaksa selittää. Netistä löytyy tietoa.

Narsisti-psykopaatit on tunnekylmiä.

Mutta ilmeisesti oppivat esittämään tunteita matkimalla.

Kai se menee niin, että mielen ja aivojen välillä on yhteys, ja kun mielessä tapahtuu joku muutos eli mieli tulee iloiseksi, niin sen seurauksena aivoissa tapahtuu tämän mielentilan mukainen fyysinen reaktio.

Hyvä kysymys.

Tunteet perustuvat joko ulkoisiin ärsykkeisiin, omiin tulkintoihin niistä tai sitten syntyvät puhtaasti omien ajatusten pohjalta ilman senhetkistä ulkosta ärsykettä.

Nopeasti ohimenevät tuntemukset ovat verrattavissa kipuaistimukseen: pistät veitsellä sormeen, hermosolut havaitsevat vaurion ja lähettävät signaaleja aivoihisi joka tulkitsee signaalit kivuksi, jolloin pyrit vastedes vaurioittamasta itseäsi.

Samalla lailla vaikka säikähdät läheltä ajavaa autoa: havaitset auton kun se on epämukavan lähellä, hermostosi viesti mahdollisesta vaarasta menee "alajärjestelmiin" jotka eivät ole kovin analyyttisiä mutta saavat sinut vaikka sätkähtämään pois auton tieltä ennen kuin välttämättä tietoisen tajunnan tasolla tajuat mitä tapahtuukaan.

Tästä yksi askel ylöspäin on vaikkapa ohiajava auto jonka mentyä alat kuvitella miten olisit kuollut jos olisit kaatunut sen alle: hermostolle kelpaa oma kuvitelmasikin vaaratilanteesta, saattaa olla että kämmenesi hikoavat, hengitys tihentyy jne.

Tällainen onnistuu ihan kotisohvallakin: ajattelu on tavallaan tietynlainen kuivaharjoittelujärjestelmä monille eri asioille. Miellyttävistä asioista unelmointi herättää sellaisia tunteita joita ne miellyttävät asiat itsessäänkin herättävät, pelottavien asioiden ajattelu taas saa pelkäämään ja hermostumaan.

Käsittääkseni kyse on sisäisestä havainnointijärjestelmästä samalla tavalla kuin tuntohermot havainnoivat ulkoista todellisuutta: pelkkä ameebamainen reagointi tuntohermojen viesteihin ei mitään Gizan pyramidia rakentaisi, mutta ne aivojen omat tulkinnat näistä hermosolujen viesteistä mahdollistavat kaikenlaista pitkäkestoista tavoitteellistä toimintaa jolla taas ihmisapina on sitten onnistunut jokusen sukupolven pärjäämään.

Niin että mikä se kysymys nyt taas olikaan?

Vierailija kirjoitti:

Kai se menee niin, että mielen ja aivojen välillä on yhteys, ja kun mielessä tapahtuu joku muutos eli mieli tulee iloiseksi, niin sen seurauksena aivoissa tapahtuu tämän mielentilan mukainen fyysinen reaktio.

"Mielessä" ei tapahdu yhtään mitään. Se on vain ikkuna liskoaivojen toimintaan.

Vierailija kirjoitti:

Kai se menee niin, että mielen ja aivojen välillä on yhteys, ja kun mielessä tapahtuu joku muutos eli mieli tulee iloiseksi, niin sen seurauksena aivoissa tapahtuu tämän mielentilan mukainen fyysinen reaktio.

Tiiätkö mitä?

Aivokuvannuksella voidaan havaita syntyvä ajatus ennen kuin se tulee sun tietoisen mielesi pinnalle.

Ei ole olemassa mitään ihmiskehosta erillistä mieltä: sun tietoisuus on aivokemiaa ja sähköisiä tapahtumia aivojen hermosoluissa.

Löydät googlettelemalla lehtijuttuja, tutkimuksia, kuvia ja videoita pilvin pimein.

Vierailija kirjoitti:

Löydät googlettelemalla lehtijuttuja, tutkimuksia, kuvia ja videoita pilvin pimein.

Tää on itseasiassa aika vaikea (ja kylläkin myös epäselvä) kysymys vastata pähkinänkuoressa.

Sinä et edes yrittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löydät googlettelemalla lehtijuttuja, tutkimuksia, kuvia ja videoita pilvin pimein.

Tää on itseasiassa aika vaikea (ja kylläkin myös epäselvä) kysymys vastata pähkinänkuoressa.

Sinä et edes yrittänyt.

Miksi selittää epätarkkoja muistikuvia tutkimuksista kun ne löytää alkuperäisinä netistä?

Vierailija kirjoitti:

Kai se menee niin, että mielen ja aivojen välillä on yhteys, ja kun mielessä tapahtuu joku muutos eli mieli tulee iloiseksi, niin sen seurauksena aivoissa tapahtuu tämän mielentilan mukainen fyysinen reaktio.

Mielen ja aivojen välillä on yhteys. Puhutaan tunneyhteydestä, joillain se on vaan enemmän tai vähemmän pielessä. Ts. tunneyhteys on puutteellinen. Tulee tunneimpulssi -> turvaudutaan pulloon. Pahimmillaan näin. Mielentilan mukaan ei tapahdu fysiologiassa mitään vaan toisin päin. Tunneyhteyden mukaan tapahtuu sitten näitä käytöksen tason juttuja.