Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Sinä jonka kotiovea kävi aukomassa punatukkainen ja -takkinen nainen juuri kun miehesi oli lähtenyt reissuun. Tuliko mieleesi että saattoi olla miehesi epämääräinen poka, joka jotenkin saattanut saada asuntonne avaimesta kopion ja ajatteli että asunto on tyhjillään jos on saanut mieheltäsi infoa että on sinkkumies. Että se siitä hyvästä asuinalueesta ja ilmeisen hyvistä ihmisistä joita niillä seuduin TIETENKIN ainoastaan asuu.😅

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa niinkin jännä asia, että työhakemuksiini ei vastata. Olen valmistuva opiskelija, ja hakenut nyt ahkerasti töitä. Kuukausi sitten päivitin työhakemuspohjani ja CV:ni, tein niistä oikein upeat InDesignilla ja mietin tekstit todella tarkkaan. Olen lähettänyt ne todella moniin paikkoihin nyt alkuvuonna, eikä vastauksia mistään! Ei haastattelupyyntöjä tai edes hylkäyksiä. Ja hakemukset ovat kyllä menneet perille, monesta on tullut sähköpostivahvistus.

Vanhat, todella simppelit ja jopa tylsästi muotoillut hakemukseni saivat runsaasti vastauksia, ja sain niillä väliaikaisia työpaikkojakin. On se kumma, että nyt kun panostin noihin oikein kunnolla, niin ketään ei kiinnosta. Eikä ole kyse siitä, että olisin hakenut vaativampiin paikkoihin, vaan ihan saman tasoisiin kuin ennenkin. Olisi kiva tietää missä vika on, ja hylkäyksetkin olisivat parempi juttu kuin vastaamatta jättäminen. Turhauttavaa!

Ootko tarkistanut roskaposteista. Itselläni meni vastaus automaattisesti roskaposteihin ja aikani ihmeteltyäni kun vastausta ei ollut kuulunut tarkistin roskapostikansion ja sieltä löytyi kielteinen vastaus. Sikäli oikeassa paikassa.

En lukenut ketjua, joten tämä voi olla jotain ihan muuta kuin mitä tässä on haettu. Mutta mua vaivaa välillä se miten 15-vuotiaana sisältäni tuli sellainen "pallura" kuukautisten aikaan, ehkä pikkusormen kynnen kokoinen kiinteä juttu, jonka repäisin ja siinä oli kuin jotain "juuria"/säikeitä D:

Sittemmin on tullut käytyä gynellä, on ultrattu jne eikä mitään vikaa ole ollut, että en tiedä mikä tuo oli. Nuorena olin niin ahdistunut, että halusin vaan painaa koko jutun mielestäni.

Oltiin kotona, itsekseni istui keittiössä, koira vieressä, muu perhe muualla talossa. Ulko-ovi loksahti ja kuului kahinaa kuin sieltä olisi tullut joku sisälle, koira hätkähti ja tuijotti terhakkana ulko-ovelle, kurkkasin mutta ei ketään siinä. Näitä ääniä toistui aina ja olin jo varma, että talossamme kummittelee.

Kerran lapsemme ja minä näimme jonkun varjon joka meni nopeaa ohitsemme kun olimme makuuhuoneessa ja lapseni kysyi minulta kuka siinä juoksi.

Samaisessa talossa eräänä aamuna kun muut olivat jo heränneet, olin ainoana nukkumassa, aloin heräillä tunteeseen että joku lähestyy sänkyäni nopeasti (olin selkä lähestyjään päin) ja aavistin että se jokin herättää minut työntämällä sormensa kylkiluideni väliin ja näin tapahtui. Heräsin heti ja tunsin ne sormet hetken aikaa kylkiluideni väleissä. Nousin salamana ylös, ei tehnyt mieli jäädä venyttelemään. Lasten patterilelut mekasti öisin, tosin tuo voi olla pattereista johtuvaa häiriötä.

Erittäin puistattava talo( uusi). Tunne, ettei minua haluttu sinne, ja näin kävikin, erosimme erittäin riitaisina.

Terkut, jos joku tunnistaa, olen kertonut muutamille näistä.

Myyli ov. kirjoitti:

Minua jäi ihmetyttämään erään naisen aviomiehen nimi. En ole enää tavannut tätä naista muutamaan vuoteen, mutta kun hän oli samassa työpaikassa kanssani, niin hän puhui usein aviomiehestään. Se siinä vain ihmetytti, että hän kutsui tätä kahdella eri nimellä, jotka tuntuivat molemmat olemaan tämän etunimiä. Toinen oli tavallinen suomalainen nimi tyyliin Pekka, toinen nimi oli joku vähän harvinaisempi, ruotsalainen tai suomenruotsalainen nimi, Åke tai joku muu vastaava nimi. Sitäkin ihmettelin, että muut työkaverit pitivät täysin luonnollisena, että kyseisen miehen nimi vaihteli aina välillä. Kuitenkin miehellä oli käsittääkseni yksiosainen etunimi, ei kaksiosaisista nimeä (Pekka-Åke tms.) eikä tällä naisella ollut kahta eri miestä.

Joo, erikoista on, mutta myös yleistä. Appiukkoni suvussa kutsutaan ihmisiä välillä ihan kummallisilla nimillä, saa kyllä nähdä vaivaa että pysyy aina perässä kenestä puhutaan. Esimerkiksi Riitta saatta välillä olla vaikka Terttu ja seuraavassa virkkeessä vielä Pirkko. Siitä sitten vielä väännetään vaikka lempinimeksi Pike. Hitto että ärsyttää! Olen kysellyt joskus että mikä tämä juttu oikein on, mutta ei ne kerro minulle. Ilmeisesti en kuulu circle of trustiin :)

Vierailija kirjoitti:

Myyli ov. kirjoitti:

Minua jäi ihmetyttämään erään naisen aviomiehen nimi. En ole enää tavannut tätä naista muutamaan vuoteen, mutta kun hän oli samassa työpaikassa kanssani, niin hän puhui usein aviomiehestään. Se siinä vain ihmetytti, että hän kutsui tätä kahdella eri nimellä, jotka tuntuivat molemmat olemaan tämän etunimiä. Toinen oli tavallinen suomalainen nimi tyyliin Pekka, toinen nimi oli joku vähän harvinaisempi, ruotsalainen tai suomenruotsalainen nimi, Åke tai joku muu vastaava nimi. Sitäkin ihmettelin, että muut työkaverit pitivät täysin luonnollisena, että kyseisen miehen nimi vaihteli aina välillä. Kuitenkin miehellä oli käsittääkseni yksiosainen etunimi, ei kaksiosaisista nimeä (Pekka-Åke tms.) eikä tällä naisella ollut kahta eri miestä.

Minun tuttavaani osa kutsuu ensimmäisellä ja osa toisella etunimellä. :) Ovat juuri samanlaiset nimet kuin kertomasi, tyyliin Pekka Åke. Lähimmät sukulaiset kutsuvat Åkeksi ja muut Pekaksi. Vaimonsa kutsuu miestään joskus Pekaksi ja joskus Åkeksi. :D Vähän kuin lempinimenä, mutta se on siis miehen toinen etunimi. Varmaan kyse on samasta jutusta.

Tuo on varmaan järkevin selitys. Minulle tuli tästä kuitenkin mieleen, miten kutsuin velipuoltani teininä. Oletetaan, että hänen oikea nimensä olisi ollut Kalle. Olimme kuitenkin niin huonoissa väleissä, että kutsuin häntä tyyliin Pölhö-Petteriksi (oikeasti nimi oli paljon pahempi!), joka lyhentyi kavereiden kesken Peteksi. Tämä Kalle/Pete herätti tietenkin hämmästystä muissa, jotka kuulivat minun puhuvan hänestä. 

Välit Kalleen ovat sittemmin parantuneet, eikä "Petelle" ole enää ollut käyttöä. :-D

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa niinkin jännä asia, että työhakemuksiini ei vastata. Olen valmistuva opiskelija, ja hakenut nyt ahkerasti töitä. Kuukausi sitten päivitin työhakemuspohjani ja CV:ni, tein niistä oikein upeat InDesignilla ja mietin tekstit todella tarkkaan. Olen lähettänyt ne todella moniin paikkoihin nyt alkuvuonna, eikä vastauksia mistään! Ei haastattelupyyntöjä tai edes hylkäyksiä. Ja hakemukset ovat kyllä menneet perille, monesta on tullut sähköpostivahvistus.

Vanhat, todella simppelit ja jopa tylsästi muotoillut hakemukseni saivat runsaasti vastauksia, ja sain niillä väliaikaisia työpaikkojakin. On se kumma, että nyt kun panostin noihin oikein kunnolla, niin ketään ei kiinnosta. Eikä ole kyse siitä, että olisin hakenut vaativampiin paikkoihin, vaan ihan saman tasoisiin kuin ennenkin. Olisi kiva tietää missä vika on, ja hylkäyksetkin olisivat parempi juttu kuin vastaamatta jättäminen. Turhauttavaa!

Et kai käyttänyt jotain sellaista ohjelmaa ja tiedostomuotoa, jota noi hakemusten vastaanottajat ei saa auki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain joskus teininä kirjeen Ghanasta. Sen oli kirjoittanut nainen joka kertoi löytäneensä osoitteeni kadulta. Nimeni kuulostaa ulkomaalaiselle miehen nimeltä (o-loppuinen). Nainen piti asiaa suurena kohtalona.. En tänäkään päivänä ymmärrä mitä osoiitteni voi olla jossain Ghanan kaduilla! En ollut koskaan ollut tekemisissä kenenkään ghanalainen kanssa. Tämä tapahtui 90-luvulla.

Tulee mieleen, että tämä on varmaan ollut joku antiikinaikainen rahanhuijausyritys, mitä nykyään tulee vastaan sähköpostissa. Joku myyntikatalogi-/ lehtifirma tms. myynyt osoitteesi/perheesi osoitteen johonkin rekisteriin ja se on levinnyt ja sieltä nämä valikoivat sinun nimesi kirjeeseen.

Ennen vanhaan nimiä ja osoitteita kaiveltiin lehtiroskiksista ja kaatopaikoilta asti, sitten niitä hyödynnettiin mm. tavaran tilaamiseen ym. Sen takia yli 50-vuotiaat vielä nykyäänkin hysteerisen tarkasti repivät kirjekuorista ja lehdistä nimensä ja osoitteensa pois :D

Turhaan naureskelet. Et ymmärrä asiasta mitään.

Kyllä niitä nimitietoja kerätään vieläkin lehtiroskiksista. Juuri sinun kaltaistesi tietämättömien takia.

Tässä vain yksi uutuslinkki aiheesta vuodelta 2017.

https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/nyt-jo-todellinen-riesa-suomessa-ide…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain joskus teininä kirjeen Ghanasta. Sen oli kirjoittanut nainen joka kertoi löytäneensä osoitteeni kadulta. Nimeni kuulostaa ulkomaalaiselle miehen nimeltä (o-loppuinen). Nainen piti asiaa suurena kohtalona.. En tänäkään päivänä ymmärrä mitä osoiitteni voi olla jossain Ghanan kaduilla! En ollut koskaan ollut tekemisissä kenenkään ghanalainen kanssa. Tämä tapahtui 90-luvulla.

Tulee mieleen, että tämä on varmaan ollut joku antiikinaikainen rahanhuijausyritys, mitä nykyään tulee vastaan sähköpostissa. Joku myyntikatalogi-/ lehtifirma tms. myynyt osoitteesi/perheesi osoitteen johonkin rekisteriin ja se on levinnyt ja sieltä nämä valikoivat sinun nimesi kirjeeseen.

Ennen vanhaan nimiä ja osoitteita kaiveltiin lehtiroskiksista ja kaatopaikoilta asti, sitten niitä hyödynnettiin mm. tavaran tilaamiseen ym. Sen takia yli 50-vuotiaat vielä nykyäänkin hysteerisen tarkasti repivät kirjekuorista ja lehdistä nimensä ja osoitteensa pois :D

Identiteettivarkaat ratsaa roskiksia ja ihan postilaatikoitakin nykyäänkin. Paperisilppuri on ystävä.

Juu niin varmaan jotkut vielä kaivaa, mutta ennen vanhaan se oli oikein kunnon työtä. Nykyään huijaukset on siirtyneet nettiin ja puhelimiin. Ennen se oli ihan järjestelmällistä toimintaa kaivella laskuja kaatopaikalta.

Kyllä se on ihan järjestelmällistä toimintaa vieläkin että kaivetaan lehtiroskiksta henkilötietoja.

Itse asiassa vorojen juuri sieltä kannattaakin kaivaa kun porukka niin typerää että jättää laskuihin yms tietojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain joskus teininä kirjeen Ghanasta. Sen oli kirjoittanut nainen joka kertoi löytäneensä osoitteeni kadulta. Nimeni kuulostaa ulkomaalaiselle miehen nimeltä (o-loppuinen). Nainen piti asiaa suurena kohtalona.. En tänäkään päivänä ymmärrä mitä osoiitteni voi olla jossain Ghanan kaduilla! En ollut koskaan ollut tekemisissä kenenkään ghanalainen kanssa. Tämä tapahtui 90-luvulla.

Tulee mieleen, että tämä on varmaan ollut joku antiikinaikainen rahanhuijausyritys, mitä nykyään tulee vastaan sähköpostissa. Joku myyntikatalogi-/ lehtifirma tms. myynyt osoitteesi/perheesi osoitteen johonkin rekisteriin ja se on levinnyt ja sieltä nämä valikoivat sinun nimesi kirjeeseen.

Ennen vanhaan nimiä ja osoitteita kaiveltiin lehtiroskiksista ja kaatopaikoilta asti, sitten niitä hyödynnettiin mm. tavaran tilaamiseen ym. Sen takia yli 50-vuotiaat vielä nykyäänkin hysteerisen tarkasti repivät kirjekuorista ja lehdistä nimensä ja osoitteensa pois :D

Identiteettivarkaat ratsaa roskiksia ja ihan postilaatikoitakin nykyäänkin. Paperisilppuri on ystävä.

Juu niin varmaan jotkut vielä kaivaa, mutta ennen vanhaan se oli oikein kunnon työtä. Nykyään huijaukset on siirtyneet nettiin ja puhelimiin. Ennen se oli ihan järjestelmällistä toimintaa kaivella laskuja kaatopaikalta.

Kyllä se on ihan järjestelmällistä toimintaa vieläkin että kaivetaan lehtiroskiksta henkilötietoja.

Itse asiassa vorojen juuri sieltä kannattaakin kaivaa kun porukka niin typerää että jättää laskuihin yms tietojaan.

Roskista etsitään henkilötietoja.

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talous/identiteettivarkaus-rik…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain joskus teininä kirjeen Ghanasta. Sen oli kirjoittanut nainen joka kertoi löytäneensä osoitteeni kadulta. Nimeni kuulostaa ulkomaalaiselle miehen nimeltä (o-loppuinen). Nainen piti asiaa suurena kohtalona.. En tänäkään päivänä ymmärrä mitä osoiitteni voi olla jossain Ghanan kaduilla! En ollut koskaan ollut tekemisissä kenenkään ghanalainen kanssa. Tämä tapahtui 90-luvulla.

Tulee mieleen, että tämä on varmaan ollut joku antiikinaikainen rahanhuijausyritys, mitä nykyään tulee vastaan sähköpostissa. Joku myyntikatalogi-/ lehtifirma tms. myynyt osoitteesi/perheesi osoitteen johonkin rekisteriin ja se on levinnyt ja sieltä nämä valikoivat sinun nimesi kirjeeseen.

Ennen vanhaan nimiä ja osoitteita kaiveltiin lehtiroskiksista ja kaatopaikoilta asti, sitten niitä hyödynnettiin mm. tavaran tilaamiseen ym. Sen takia yli 50-vuotiaat vielä nykyäänkin hysteerisen tarkasti repivät kirjekuorista ja lehdistä nimensä ja osoitteensa pois :D

Identiteettivarkaat ratsaa roskiksia ja ihan postilaatikoitakin nykyäänkin. Paperisilppuri on ystävä.

Juu niin varmaan jotkut vielä kaivaa, mutta ennen vanhaan se oli oikein kunnon työtä. Nykyään huijaukset on siirtyneet nettiin ja puhelimiin. Ennen se oli ihan järjestelmällistä toimintaa kaivella laskuja kaatopaikalta.

Kyllä se on ihan järjestelmällistä toimintaa vieläkin että kaivetaan lehtiroskiksta henkilötietoja.

Itse asiassa vorojen juuri sieltä kannattaakin kaivaa kun porukka niin typerää että jättää laskuihin yms tietojaan.

Roskista etsitään henkilötietoja.

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talous/identiteettivarkaus-rik…

"Mirja kertoo tapausta selvittäneen poliisin sanoneen, että jotkut rikolliset tekevät tällaista tietojen kirjaimellista kokoamista päivätyökseen. Jopa silppurin läpi ajettuja papereita on onnistuttu kokoamaan. Jos tietoja jää puuttumaan, varkaat yrittävät täydentää niitä selvittämällä esimerkiksi julkisia tulotietoja verotoimistosta."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain joskus teininä kirjeen Ghanasta. Sen oli kirjoittanut nainen joka kertoi löytäneensä osoitteeni kadulta. Nimeni kuulostaa ulkomaalaiselle miehen nimeltä (o-loppuinen). Nainen piti asiaa suurena kohtalona.. En tänäkään päivänä ymmärrä mitä osoiitteni voi olla jossain Ghanan kaduilla! En ollut koskaan ollut tekemisissä kenenkään ghanalainen kanssa. Tämä tapahtui 90-luvulla.

Tulee mieleen, että tämä on varmaan ollut joku antiikinaikainen rahanhuijausyritys, mitä nykyään tulee vastaan sähköpostissa. Joku myyntikatalogi-/ lehtifirma tms. myynyt osoitteesi/perheesi osoitteen johonkin rekisteriin ja se on levinnyt ja sieltä nämä valikoivat sinun nimesi kirjeeseen.

Ennen vanhaan nimiä ja osoitteita kaiveltiin lehtiroskiksista ja kaatopaikoilta asti, sitten niitä hyödynnettiin mm. tavaran tilaamiseen ym. Sen takia yli 50-vuotiaat vielä nykyäänkin hysteerisen tarkasti repivät kirjekuorista ja lehdistä nimensä ja osoitteensa pois :D

Identiteettivarkaat ratsaa roskiksia ja ihan postilaatikoitakin nykyäänkin. Paperisilppuri on ystävä.

Juu niin varmaan jotkut vielä kaivaa, mutta ennen vanhaan se oli oikein kunnon työtä. Nykyään huijaukset on siirtyneet nettiin ja puhelimiin. Ennen se oli ihan järjestelmällistä toimintaa kaivella laskuja kaatopaikalta.

Kyllä se on ihan järjestelmällistä toimintaa vieläkin että kaivetaan lehtiroskiksta henkilötietoja.

Itse asiassa vorojen juuri sieltä kannattaakin kaivaa kun porukka niin typerää että jättää laskuihin yms tietojaan.[/quote

Mie junttaan ne osoitetiedolliset paperit normiroskien sekaan , päälle  käytetyt suodatinpussit kahvinporoineen  ja paskavaipat niin  siinähän kaivelevat :D

Ei saaatana oikeesti, mikä lehtiroskisautisti tähän ketjuun nyt oikein saapui. Ei voi noin paha mieli tulla keskustelupalstalla jostain hymiöstä.

Vierailija kirjoitti:

Ei saaatana oikeesti, mikä lehtiroskisautisti tähän ketjuun nyt oikein saapui. Ei voi noin paha mieli tulla keskustelupalstalla jostain hymiöstä.

Ei hymiöstä, mutta tyhmyydestä.

Taidat olla tuo, joka naureskelee (~50v) omat tietonsa tuhoajille. Siis naureskelet niille, jotka fiksusti hävittää tietonsa - OK! 🤔

Ulkopuolinen kirjoitti:

Myyli ov. kirjoitti:

Minua jäi ihmetyttämään erään naisen aviomiehen nimi. En ole enää tavannut tätä naista muutamaan vuoteen, mutta kun hän oli samassa työpaikassa kanssani, niin hän puhui usein aviomiehestään. Se siinä vain ihmetytti, että hän kutsui tätä kahdella eri nimellä, jotka tuntuivat molemmat olemaan tämän etunimiä. Toinen oli tavallinen suomalainen nimi tyyliin Pekka, toinen nimi oli joku vähän harvinaisempi, ruotsalainen tai suomenruotsalainen nimi, Åke tai joku muu vastaava nimi. Sitäkin ihmettelin, että muut työkaverit pitivät täysin luonnollisena, että kyseisen miehen nimi vaihteli aina välillä. Kuitenkin miehellä oli käsittääkseni yksiosainen etunimi, ei kaksiosaisista nimeä (Pekka-Åke tms.) eikä tällä naisella ollut kahta eri miestä.

Joo, erikoista on, mutta myös yleistä. Appiukkoni suvussa kutsutaan ihmisiä välillä ihan kummallisilla nimillä, saa kyllä nähdä vaivaa että pysyy aina perässä kenestä puhutaan. Esimerkiksi Riitta saatta välillä olla vaikka Terttu ja seuraavassa virkkeessä vielä Pirkko. Siitä sitten vielä väännetään vaikka lempinimeksi Pike. Hitto että ärsyttää! Olen kysellyt joskus että mikä tämä juttu oikein on, mutta ei ne kerro minulle. Ilmeisesti en kuulu circle of trustiin :)

Riitta ja hänen sivupersoonansa. Tai jospa Riitta on muodonmuuttaja.

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolinen kirjoitti:

Myyli ov. kirjoitti:

Minua jäi ihmetyttämään erään naisen aviomiehen nimi. En ole enää tavannut tätä naista muutamaan vuoteen, mutta kun hän oli samassa työpaikassa kanssani, niin hän puhui usein aviomiehestään. Se siinä vain ihmetytti, että hän kutsui tätä kahdella eri nimellä, jotka tuntuivat molemmat olemaan tämän etunimiä. Toinen oli tavallinen suomalainen nimi tyyliin Pekka, toinen nimi oli joku vähän harvinaisempi, ruotsalainen tai suomenruotsalainen nimi, Åke tai joku muu vastaava nimi. Sitäkin ihmettelin, että muut työkaverit pitivät täysin luonnollisena, että kyseisen miehen nimi vaihteli aina välillä. Kuitenkin miehellä oli käsittääkseni yksiosainen etunimi, ei kaksiosaisista nimeä (Pekka-Åke tms.) eikä tällä naisella ollut kahta eri miestä.

Joo, erikoista on, mutta myös yleistä. Appiukkoni suvussa kutsutaan ihmisiä välillä ihan kummallisilla nimillä, saa kyllä nähdä vaivaa että pysyy aina perässä kenestä puhutaan. Esimerkiksi Riitta saatta välillä olla vaikka Terttu ja seuraavassa virkkeessä vielä Pirkko. Siitä sitten vielä väännetään vaikka lempinimeksi Pike. Hitto että ärsyttää! Olen kysellyt joskus että mikä tämä juttu oikein on, mutta ei ne kerro minulle. Ilmeisesti en kuulu circle of trustiin :)

Riitta ja hänen sivupersoonansa. Tai jospa Riitta on muodonmuuttaja.

Joo. Meillä miehen suvussa sama mies on Hannu ja Pekka. Tosi rasittavaa. Semminkin kun oikeasti Pekkoja on suvussa muita, muttei hannuja. Ei ole koskaan mennyt jakeluun kenestä puhutaan, varsinkin kun välimatkaa näihin pekkoihin ja hannuihin on 400km...

Vierailija kirjoitti:

Oltiin kotona, itsekseni istui keittiössä, koira vieressä, muu perhe muualla talossa. Ulko-ovi loksahti ja kuului kahinaa kuin sieltä olisi tullut joku sisälle, koira hätkähti ja tuijotti terhakkana ulko-ovelle, kurkkasin mutta ei ketään siinä. Näitä ääniä toistui aina ja olin jo varma, että talossamme kummittelee.

Kerran lapsemme ja minä näimme jonkun varjon joka meni nopeaa ohitsemme kun olimme makuuhuoneessa ja lapseni kysyi minulta kuka siinä juoksi.

Samaisessa talossa eräänä aamuna kun muut olivat jo heränneet, olin ainoana nukkumassa, aloin heräillä tunteeseen että joku lähestyy sänkyäni nopeasti (olin selkä lähestyjään päin) ja aavistin että se jokin herättää minut työntämällä sormensa kylkiluideni väliin ja näin tapahtui. Heräsin heti ja tunsin ne sormet hetken aikaa kylkiluideni väleissä. Nousin salamana ylös, ei tehnyt mieli jäädä venyttelemään. Lasten patterilelut mekasti öisin, tosin tuo voi olla pattereista johtuvaa häiriötä.

Erittäin puistattava talo( uusi). Tunne, ettei minua haluttu sinne, ja näin kävikin, erosimme erittäin riitaisina.

Terkut, jos joku tunnistaa, olen kertonut muutamille näistä.

Et kerro enää, mää oon yksin isossa vanhassa puutalossa ihan syvällä ja pakkanen paukkuu tai joku paukkuu välillä. Ja kissat juoksee kerroksissa niin että ihan ku joku kävelis. Ja hiton pimeetä täällä!!

Asuin 70-luvulla vanhassa omakotitalossa silloisen mieheni kanssa. Usein iltaisin, kun istuttiin kaikessa rauhassa olohuoneessa telkkaria katsellen, kuultiin kuinka joku nousi ulkorappuset -  jotain 5 kpl - kuistille ja nykäisi ulko-ovea. Ovikelloa ei meillä ollut eikä ovi ollut lukossa. Jäimme odottamaan, kuka meille tulee, mutta ketään ei tullut. Alkuun kävimme katsomassa, onko ovella joku, mutta ei. Talvella ei myöskään lumessa näkynyt jalnajälkiä. Tätä toistui useamman kerran.

Kerran eräs sukulainen oli yökylässä ja ihmetteli aamulla, kuka ovella oli yöllä käynyt? Hän oli herännyt ja noussut ikkunasta katsomaan. Tie ovelle meni ikkunan alta. Oli kesä ja valoisaa. Ei ollut nähnyt ketään, vaikka oli kuinka yrittänyt kurkkia ja  katsoa. Mihin se kulkija hävisi? hän ihmetteli.

Se kulkija jäi ikuiseksi arvoitukseksi.

Ollessani teini-ikäisenä eräässä kauppakeskuksessa näin yllättäen eräällä penkillä istuvan vanhuksen, joka muistutti minusta täysin erästä sukulaistani sellaisena kuin hänet parhaiten muistan. Asento, vaatetus, kasvot ja muutenkin kaikki näytti todella tutulta ja minusta hän katsoikin minua kasvoillaan ilme, joka tuntui sanovan, että "Siinähän sinä olet, oletpa sinä kasvanut sitten viime näkemän" eli hän vaikutti kuin hän olisi ollut ilahtunut nähdessään minuun ja todella vaikutti siltä, että hän olisi katsonut minuun. Ainoa erikoinen asia tässä oli se, että kyseinen sukulainen oli kuollut jo muutama vuosi aikaisemmin. Kovin pitkäksi aikaa en kehdannut jäädä häntä katsomaan, vaan jatkoin matkaa. Nyt jälkeenpäin ihmettelen, että ilmestyikö tämä sukulainen minulle todella kuolemansa jälkeen vai oliko hän oikeasti joku tuntematon vanhus, joka katsoi minua ihmetellen, että olenpa minä röyhkeä kun tuijotan häntä ilmeisen hämmentyneen näköisenä. Jos kyseessä oli tämän sukulaisen ilmestyminen minulle kuoleman jälkeen, niin miksi hän ilmestyi minulle eikä esim. omille lapsilleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisen vuotta sitten olin valmistumassa ja saamassa opintoihin liittyvät pitkät harjoittelut päätökseen. Loppuvaihe oli äärettömän raskasta, sekä taloudellisesti, että henkisesti, koska minulta edellytettiin varsin kovaa työtahtia. Siinä viimeisten kuukausien aikana alkoi tapahtua outoja: kaikki näissä töissä käyttämäni housut, paidat, alusvaatteet, vyö, kengät, jopa reppu hajosivat. Monet aivan yhtäkkiä, esim. repusta vain irtosi sanka kun nostin sitä, ja housut repesivät haaroista kun vedin niitä päälle. Nämä oli ostettu eri aikoihin. Ajattelin, että onpas hassua.

Valmistumisen jälkeen kuitenkin sairastuin outoihin, pahoihin oireisiin. Käytin kaikki säästöni juostessani eri lääkäreillä, mutta apua ei löytynyt. Lopulta kävi ilmi, että puolisoni oli tartuttanut minuun tarttuvan taudin. Häntä ei vain ollut kiinnostanut pätkääkään se, että tauti, joka hänellä oli lähes oireeton, oli minulle rankka. Kesti aika kauan, ennen kuin lääkitys alkoi tehoamaan oireisiini.

Päätimme kuitenkin jatkaa yhdessä. Nyt olen ollut parisen kuukautta oireettomana. Mutta: noin 2 viikkoa sitten tavarani alkoivat hajoilla, jopa samana päivänä sattui useampi tällainen tapaus.

Suvussani on jonkun verran näkijän kykyjä, sekä isän, että äidin puolella, ja olen itsekin päässyt todistamaan joitain outoja juttuja. Nyt mietin, onko tämä hajoamisepisodi joku varoitus, ja jos niin mikä. Ei kovin hyvät fiilikset tällä hetkellä.

Oliko se kenties sukupuolitauti jonka sait puolisoltasi josta hän oli tietoinen? Se on asia, josta voit tehdä rikosilmoituksen. 

Toisekseen nuo tavaroittesi hajoamiset - onko mahdollista, että puolisosi on tuhonnut niitä mutta saa ne näyttämään vahingoilta? Ei ole kenelläkään noin huonoa tuuria, että hajoaa kaikki kerralla tai pienen ajan sisään. sinuna miettisin vielä tuota puolisovalintaa uudemman kerran. 

Kiitos vastauksesta. Kyseessä ei ollut "varsinainen" sukupuolitauti, vaikka kyllä siinäkin yhteydessä tarttuva. En voi paljastaa tässä enempää yksityiskohtia.

Tutkin kyllä tavaroita, mutta en nähnyt merkkejä ratkomisista tms

Jättäisin mieheni heti, jos saisin työpaikan, nyt en voi koska en saisi asumistukea. Syksyllä olin jo saamassa paikan, mutta mies sabotoi haastattelun ja myöhästyin, mikä tietysti pilasi koko homman alkuunsa.

Monena iltana nukkumaan mennessä mietin, että jos en aamulla herää niin eipä ole iso menetys. Olen aivan lopussa.

Kyllä sä jotain keksit, asiat hoituu lopulta helposti kun vain aloittaa. Varaa aika sosiaalitoimistosta, hakeudu ammattikorvan ääreen tai vuokraa halvin mahdollinen yksiö. Oma tekosyyni oli, ettei yksin voi viikata lakanoita-ja ex-mies sairasti psykooseja.