Ystäväni on laiska ja syyttää siitä sairautta

Vinkkini on tämä: hoidat ne ostokset alta pois ja annat ystäväsi olla rauhassa, hän ei halua lähteä kauppaan, tai ei halua lähteä kauppaan kanssasi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen peukuista ja kommenteista päätellen ilmeisesti väärässä, olisiko jollain sitten ihan käytännön vinkkejä miten tulisi toimia? Kannattaako enää edes pyytää? Ystäväni on ainut tällainen kenen kanssa olen tekemisissä. AP

Jos sinä pelkäisit kuollaksesi koiria ja kaverisi pyytäisi sinua vahtimaan ja hoitamaan rotweilereitaan ja loukkantuisi kun kieltäydyt. Perustelisi vielä loukkaantumistaan sillä, että kyllä hänkin ruokki kissasi vaikka onkin koiraihminen.

Olisiko siitä mitään hyötyä jos hän nyt uudestaan kysyisi sinua koiravahdiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vinkkini on tämä: hoidat ne ostokset alta pois ja annat ystäväsi olla rauhassa, hän ei halua lähteä kauppaan, tai ei halua lähteä kauppaan kanssasi. 

Okei, tämä kai on se totuus. Tuntuu vain ikävälle, miksei hän voinut kanssani lähteä, kun olen hänen tukena ollut monesti. Ilmeisesti kelpaa apu mutta apua ei kelpaa antaa..

Tilaan ruuat kotiinkuljetuksena enkä todellakaan lähde minnekään kauppaan, jos  siltä ei tunnu. 

Vierailija kirjoitti:

Olen peukuista ja kommenteista päätellen ilmeisesti väärässä, olisiko jollain sitten ihan käytännön vinkkejä miten tulisi toimia? Kannattaako enää edes pyytää? Ystäväni on ainut tällainen kenen kanssa olen tekemisissä. AP

No voithan sä ennen lähtöä vielä kysyä, että oletko varma ettet halua lähteä mukaan. Mutta tuskin lähtee. Mielesi pahoittaminen on ihan turhaa, se ei tilannetta muuta. Ja vaikka oletkin mennyt hänen seurakseen kauppaan, ei hän ole "velkaa" ja pitäisi sinne lähteä silloin, kun sinne ei muutkaan haluaisi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen peukuista ja kommenteista päätellen ilmeisesti väärässä, olisiko jollain sitten ihan käytännön vinkkejä miten tulisi toimia? Kannattaako enää edes pyytää? Ystäväni on ainut tällainen kenen kanssa olen tekemisissä. AP

Jos sinä pelkäisit kuollaksesi koiria ja kaverisi pyytäisi sinua vahtimaan ja hoitamaan rotweilereitaan ja loukkantuisi kun kieltäydyt. Perustelisi vielä loukkaantumistaan sillä, että kyllä hänkin ruokki kissasi vaikka onkin koiraihminen.

Olisiko siitä mitään hyötyä jos hän nyt uudestaan kysyisi sinua koiravahdiksi?

Joo tunnen nyt itseni hölmöksi. Tajuan paremmin häntä nyt näiden esimerkkien myötä..

Jos pitää pyytää joku tueksi mukaan kauppaan, niin kyllä silloin on jotain vikaa ihmisessä. Ruokaostosten teko on ihan perseestä, ihan sama oliko arki tai pyhä. Vielä enemmän se olisi perseestä, jos hyllyjä pitäisi kiertää jonkun toisen ihmisen tahtiin. Kun käy vakiokaupassa listan kanssa niin ostokset saa tehtyä inhimillisessä ajassa. Jos pitäis haahuilla jonkun mt-potilaan kanssa, niin ei varmaan 2 tuntiakaan riitä jossain Citymarketissa.

Vierailija kirjoitti:

Pyysin hyvää ystävääni kanssani kaupoille huomenna, kuten usein muulloinkin käymme kaupassa yhdessä. Ystäväni kieltäytyi ja vetosi siihen, että kaupassa on liikaa ihmisiä, eikä hän halua lähteä. No eipä sinne kukaan muukaan halua mennä, mutta pakko on. Hän on kertonut minulle ongelmistaan joskus, mutta varsinkin tässä tilanteessa tuntuu että hän käyttää "sairauttaan" tekosyynä. Ihan yhtälailla minua vituttaa mennä sinne ihmistungokseen, mutta eipä ole diagnoosia jonka taakse piiloutua. Olen muutenkin lukenut tuosta kyseisestä taudista ja se tuntuu niin keksityltä, miten ihminen voi muka pelätä toisia ihmisiä..? Pitäisikö minun nyt kehottaa ystävää vaan ottamaan itseään niskasta kiinni vai mitä tässä tilanteessa voi tehdä muuta kun suuttua?

Ovatkohan kaikki muutkin "hyvät ystäväsi" sellaisia joita et käsitä ollenkaan?

En usko, että minussa on vikaa, haluaisin vain mennä ihmisten täyttämään kauppaan jonkun muun kanssa, yksin se tuntuu ikävälle. Ehkä nyt tämän myötä ymmärrän että kyse on sairaudesta, mutta ei se silti käy kaikkeen tekosyyksi. Että nyt on liikaa ihmisiä minä menen pois...

Mä luulen että jos ap olis mun läheinen ystävä, niin jonkun ajan päästä olisin diagnoosin tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos pitää pyytää joku tueksi mukaan kauppaan, niin kyllä silloin on jotain vikaa ihmisessä. Ruokaostosten teko on ihan perseestä, ihan sama oliko arki tai pyhä. Vielä enemmän se olisi perseestä, jos hyllyjä pitäisi kiertää jonkun toisen ihmisen tahtiin. Kun käy vakiokaupassa listan kanssa niin ostokset saa tehtyä inhimillisessä ajassa. Jos pitäis haahuilla jonkun mt-potilaan kanssa, niin ei varmaan 2 tuntiakaan riitä jossain Citymarketissa.

Avohoitopotilaana rasauttaa. Ihan normaali masentunut kaveri olen ja viikottain käyn terapiassa. Meitä on paljon. Melkeen suututtaa toi "avohoitopotilaat sekoaa" kun ollaan vaan ihan normaaleita ihmisiä masennus-diagnoosilla....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pitää pyytää joku tueksi mukaan kauppaan, niin kyllä silloin on jotain vikaa ihmisessä. Ruokaostosten teko on ihan perseestä, ihan sama oliko arki tai pyhä. Vielä enemmän se olisi perseestä, jos hyllyjä pitäisi kiertää jonkun toisen ihmisen tahtiin. Kun käy vakiokaupassa listan kanssa niin ostokset saa tehtyä inhimillisessä ajassa. Jos pitäis haahuilla jonkun mt-potilaan kanssa, niin ei varmaan 2 tuntiakaan riitä jossain Citymarketissa.

Avohoitopotilaana rasauttaa. Ihan normaali masentunut kaveri olen ja viikottain käyn terapiassa. Meitä on paljon. Melkeen suututtaa toi "avohoitopotilaat sekoaa" kun ollaan vaan ihan normaaleita ihmisiä masennus-diagnoosilla....

Anteeksi kovasti teille. Minun kokemukseni on huonompi

-

Etkö osaa tehdä mitään omillasi?

Vierailija kirjoitti:

Ja se mitä en nyt ymmärrä on se, että luin sairaudesta kärsivän pelkäävän nolaavan itsensä, miten voit kaupassa nolata itsesi jos vain teet normi ostoksia? Siksi tuntuu tekosyylle, ja ikävää kun ei halua kanssani lähteä kun aina olen hänen mukaan mennyt.. AP

Niin kummalla tässä nyt on ongelma? Jos haluat mennä kauppaan sen kuin menet. Jos sinulla ei ole sairautta niin et tarvitse kädestä pitäjää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pitää pyytää joku tueksi mukaan kauppaan, niin kyllä silloin on jotain vikaa ihmisessä. Ruokaostosten teko on ihan perseestä, ihan sama oliko arki tai pyhä. Vielä enemmän se olisi perseestä, jos hyllyjä pitäisi kiertää jonkun toisen ihmisen tahtiin. Kun käy vakiokaupassa listan kanssa niin ostokset saa tehtyä inhimillisessä ajassa. Jos pitäis haahuilla jonkun mt-potilaan kanssa, niin ei varmaan 2 tuntiakaan riitä jossain Citymarketissa.

Avohoitopotilaana rasauttaa. Ihan normaali masentunut kaveri olen ja viikottain käyn terapiassa. Meitä on paljon. Melkeen suututtaa toi "avohoitopotilaat sekoaa" kun ollaan vaan ihan normaaleita ihmisiä masennus-diagnoosilla....

Anteeksi kovasti teille. Minun kokemukseni on huonompi

Kerro vaan kokemuksesi, me olemme täällä

No nyt tajuan, miksi kaupoissa on tungosta. Kaikkien on _pakko_ mennä sinne ja ottaa kaveri mukaan.

Toivottavasti se kaveri on hankkinut ap:lle joululahjaksi empatiataitokurssin tai itselleen parempia kavereita.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että minussa on vikaa, haluaisin vain mennä ihmisten täyttämään kauppaan jonkun muun kanssa, yksin se tuntuu ikävälle. Ehkä nyt tämän myötä ymmärrän että kyse on sairaudesta, mutta ei se silti käy kaikkeen tekosyyksi. Että nyt on liikaa ihmisiä minä menen pois...

Kyllä teitä taitaa olla kaksi sairasta. Sinä käytät tuota "ikävä käydä yksin"-juttua ihan samalla tavalla tekosyynä. 

Se että ei ymmärrä toisen sairautta, ei välttämättä tarkoita laiskuutta

Aa, eli jos ei itse ymmärrä/koe jotain ongelmaa, se lakkaa olemasta?

Päätin juuri, että pienistä rinnoista johtuva heikko itsetunto, allergiat, vauvakuume ja hämähäkkipelko eivät ole todellisia :))))