Mitä tapahtuu jos kukaan ei koske moneen vuoteen

No flunssassa olin viime viikon.

Vierailija kirjoitti:

No flunssassa olin viime viikon.

Sama täällä :D Vaan oliskohan tuo parantunut tai tullut ollenkaan jos joku olis halannut? No yks mies antoi sellaisen puolihalauksen vaan ei auttanut. Mutta vakavasti puhuen, sinkkuna 20v, pää toimii ja kroppa toimii. Ei siitä sairastu, jostain muusta syystä kyllä voi sairastua.

Tarkoitatko siis ihan oikeaa fyysistä sairastumista, vai mitä?

Aivan. Laskee vastustuskykyä. Yleistä hyvinvointia.

Kosketus rauhoittaa ja rentouttaa. Jopa vauvat joita hierotaan (kosketaan) kehittyvät paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko siis ihan oikeaa fyysistä sairastumista, vai mitä?

oikeaa sairastumista minulle on paha olokin, fyysiset oireet ym. henkiset oireet, tyytymättömyys, ärtyneisyys

Läheisyydenkaipuu ja halipula kasvaa. Joillekkin tuo vaikuttaa psyykkeeseen negatiivisesti. He muuttuvat kiukkuisiksi, ärsykeherkiksi valittajiksi ja mielensäpahoittajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Läheisyydenkaipuu ja halipula kasvaa. Joillekkin tuo vaikuttaa psyykkeeseen negatiivisesti. He muuttuvat kiukkuisiksi, ärsykeherkiksi valittajiksi ja mielensäpahoittajiksi.

SoMe on noita ammattiloukkaantujia täynnä.

Riippuu ihmisestä. Joillekin se kosketus ja läheisyys on tärkeämpää kuin toisille.

Itse kyllä kaipaisin läheisyysstä, mutta en sen puutetta jää märehtimään, vaan elämä jatkuu.

Minulla ainakin on ollut selviä oireita sen jälkeen kun jäin yksin siinä mielessä, että minulla ei ole ketään lähiomaiseksi luettavia ihmisiä. Uskon siihen, että yksinäisyys on yhtä tappava kuin tupakointi, näin sanottiin juuri jossain. 

Syön 95 % aterioistani yksinäisyydessä, ellei enemmänkin. Huomaan sen vaikuttavan ruokahaluun ja ruuansulatukseen heikentävästi. 

Yksilöllistä.

Ei mitään ainakaan minulla. Toisinaan joku halaa, vaikka yritän välttää viimeiseen saakka. 

Epäreilua, koska en pidä koskettamisesta.

Oletteko nähneet dokumentin Romanian vauvoista joita kukaan ei pidä sylissä ja hoivaa.

Ääntelevät kuin elukat, eivät opi puhumaan ym.

Nautin koskemattomuudesta.

Kunnioitan myös toisten koskemattomuutta ja rajoja (te juuri siellä, himohalailijat "aaah no ihana nähdä halihali". Ei.)

Sen tiedän, mitä tapahtuu kun joku koskettaa sellaisen pitkän koskettamattomuuden jälkeen.

Liitto kylmeni, syitä en nyt luettele. Ja sitten tuli ero. Tietysti lapset koskettelivat, olivat sylissä jne, mutta eihän se ole sama asia.

Kun sitten noin vuoden kuluttua elämääni tuli uusi mies ja intiimielämä, niin hänen kosketuksensa teki suorastaan kipeää. Samalla tavalla kipeää, kuin laittaisi paleltuneet sormet lämpimään veteen, en halunnut että hän lopettaa silittämistä mutta samalla iho oli kuin vereslihalla koska ei ollut tuntenut toisen ihmisen lämmintä, hyväntahtoista, jopa haluavaa kosketusta vuosiin.

Koskettelu tämän miehen kanssa jatkuu. Ei tunnu enää yhtä voimalliselta, mutta yhä hyvältä.

Yksilöllistä juuri, mutta varmasti suurin osa ihmisistä tarvitsee jotain läheisyyttä, ja samalla mahdollisesti kosketusta. Ainakin biologisesti luulisi sen olevan jotenkin tärkeää, kun halutaan pitää laumaa ja perhettä yhdessä. Ja vauvanakin se on tärkeää. En nyt sanoisi, että kosketuksen puute sairastuttaa, mutta varmasti kosketus vaikuttaa johonkin.

Itse nukun paremmin miestä vasten, koska sen lämmin iho ja hengitys rauhoittaa mua.

Yksin pyörin ja pyörin. On siinä jotain.

Yksinäisyys ja torjunta ruokkii antisosiaalista käytöstä. Jos ei saa seksiä ihminen voi oireilla pakonomaisella masturboinnilla ja itsensä koskettelulla.

Jos olisin lääkäri niin laittaisin reseptiksi seksiä joka vaivaan.

Ei tapahdu mitään.

Ei mitään.

koita kurkulla jos sauvan patterit on loppu.

Ei sitä haluamaansa kosketusta välttämättä saa parisuhteessakaan. Ja en nyt puhu seksistä.