Voiko seurustelu alkaa ensitapaamisella

Minulle ainakin oli ihana hetki, kun mieheni ensimmäistä kertaa kysyi, saako kutsua minua tyttöystäväkseen :) Kyllä harmittaisi vaihtaa se johonkin epämääräiseen hengailuun, josta molemmat ajattelevat mielessään "no kai me nyt ollaan yhdessä". 

Pystyvätkö tuollaiset pariskunnat keskustelemaan muista asioista normaalisti ja avoimesti?

Onko tuossa jotain outoa? Noin me ainakin aikoinaan tehtiin.

Parisuhde alkaa siitä hetkestä, kun tulee tuo ajatus "mehän seurustelemme". Eikä takautuvasti niin, että "mehän seurustelemme ja olit kiva jo ensitreffeillä, niin silloinhan tämä oikeastaan alkoikin". 

Tapaileminen voi alkaa ensitapaamisesta, samoin "rakkaustarina" voi alkaa ensitapaamisesta, mutta parisuhde ei voi alkaa takautuvasti, niin että eilen ei seurusteltu mutta tänään onkin takana 2 kk. 

Tulee vähän teinifiilikset, että yhtäkkiä halutaan olla mahdollisimman pitkällä suhteessa ja voidaan näyttää muille, että meilläpäs on kaikki hyvin ja olemme tosissamme. 

Vierailija kirjoitti:

Tapaileminen voi alkaa ensitapaamisesta, samoin "rakkaustarina" voi alkaa ensitapaamisesta, mutta parisuhde ei voi alkaa takautuvasti, niin että eilen ei seurusteltu mutta tänään onkin takana 2 kk. 

Juuri näin. 

Mielestäni parisuhteen käsite on jo niin "vakava", että tuntuisi hassulta, jos joku kertoisi parisuhteen alkaneen ensitapaamisesta. Eihän silloin vielä tunne toista ollenkaan? Osoittaa epämääräistä harkintakykyä. 

No kai tuossa haetaan jotain "rakkautta ensisilmäyksellä"-hölynpölyä. Kyllä minä ja mieheni ihastuimme ensitapaamisella ja vietimme aikaa tiiviisti yhdessä sen jälkeen, mutta ei meillä nyt mikään seurustelusuhde silloin alkanut :D 

Meillä alkoi.

Meillä alkoi.

Olimme nettideitillä. Huomasimme, että tässä on se oikea. Sovimme, että haluamme olla yhdessä lisääkin, ja että poistamme profiilit. Toisella treffeillä vaihdoimme avaimia.

Ei sitä tarvinnut sanoa "alammeko seurustella" vaan aloimme vaan. Eikä ollut mitään epämääräistä hengailua, vaan heti vaan ihan selkeää seurustelua.

Miten ei voi toisesta tietää heti? Me puhuimme monta tuntia. Ei sen jälkeen ole tullut esille mitään merkittävää, mitä ei olisi jo silloin sanottu.

Ei voi alkaa. Mitä nyt taas. Parisuhde ja tapaileminen ovat vähän eri asioita kuitenkin, ja uskon että harvalla alkaa oikea parisuhde ensitapaamisella. 

Kyllä me oltiin juteltu jo aika paljon ennen sitä ensimmäistä tapaamista. Ja kestihän se tapaaminen monta tuntia, ensin kolmen ruokalajin ateria yhdessä paikassa, sitten kävelyä, sitten kahvit toisessa paikassa, ja lisää kävelyä. Kyllä sen jälkeen oli selvää, että seurustelemme.

Mutta se oli sitä aikaa, kun ei ollut tätä nykyistä tapailukulttuuria, jossa tapaillaan ja harrastetaan seksiä useamman ihmisen kanssa samaan aikaan. Silloin tutustuttiin vielä yhteen ihmiseen kerrallaan, 90-luvulla.

Oman tyttäreni seurustelu on alkanut myös ilman mitään erillistä keskustelua. Ei kylläkään ensi tapaamisella, kun ovat tutustuneet koulussa. Mutta yhdessäolo on alkanut ilman mitään sellaista "alaksä olee mun kaa" tai "tuuksä mun tyttöystäväks" -keskustelua.

Kyllä se on toki mahdollista. Mutta itse yritän edetä hetki kerrallaan ja antaa tilanteen edetä omalla painollaan. - Kyllähän tästä on vaikka Ensi treffit alttarilla loistava esimerkki: Siinä ns. alan asiantutija ja tietäjät yrittävät haarukoida lennosta heittäen kymmeistä eri vaihtoehdoista ja hyvin paljon jokaisesta etukäteen tietämällä toiseilleen ne parhaimmat parit.  Parhaimmillan kaksi sinkkua on löytänyt nin toisena ja yhteiselo on voinut alkaa mutta osa on osoittanut jo ensi-metrien jälkeen merkkejä, että mahtaakohan tästä mitään tulla.

Toisaalta paineet onnistua ovat ihan erilaiset kuin jos enempi -vähempi tutun henkilön kanssa menee treffeille erilaisin odotuksin; tai ainakin itselleni -myönnän jälkeen jäneisyyteni- on ollut hieman uutta se, että osa ei edes hae mitää vakavampaa treffeiltä, vaan enempi tai vain yksinomaankin ainoastaan hetken hupia ja iloa, kun taas osa hakee tai toivoo treffien johtavan, johonkin syvempään ja pidempiaikaiseen; tai ei ainakaan suostu tai halua ajatella, että kyse olisi ensi-sijaisesti vain hetkellisestä kohtaamisesta. (-Näin ajatellessaan kyllä saattaa tiedostamattaan asettaa turhankin suuria odotuksia treffien onnistumiselle).

Tapasimme 20 vuotta sitten ja siitä lähtien olemme yhdessä olleet. Mieheni tuli minun luokseni, juttelimme vuorokauden ympäri ja kumpikaan emme edes ajatelleet, että juttu ei onnistuisi. Molemmilla oli ollut seurustelusuhteita ennen tapaamistamme, mutta tämä oli erilaista. Emme me mitään sanallisia sopimuksia tehneet, mutta juttelimme kaikesta ja kerroimme itsestämme niin paljon, että jo ne asiat kertoivat meidän olevan tosissamme. Hyvin menee vieläkin, en edes pysty ajattelemaan erilaista elämää.

Me olemme varmaan teinejä, kun juuri muutama päivä sitten vietimme taas suhteemme kuukausipäivää. Kuukausipäivänä pidämme päivää, jolloin tapasimme ensimmäisen kerran. Emme edelleenkään ole missään vaiheessa sopineet seurustelevamme, mutta olemme molemmat kertoneet tänä aikana haaveistamme, toiveistamme, tarpeistamme, tulevaisuuden suunnitelmistamme jne, ja molemmat olemme sitoutuneet tähän suhteeseen loppuelämäksemme.

Tämän kuun kuukausipäivä oli 40.

Me ainakin ensitreffien jälkeen käytiin maistraatissa solmimassa avioliitto ja siitä sitten kämpille esikoista panemaan aluille.