Lue keskustelun säännöt.
Vieläkö 48-vuotiaana on toivoa löytää rakkaus?
20.12.2017 |
Olen 48v kun eroan miehestäni. Olisiko järkevämpää vain pysyä yhdessä, kun toimeen tullaan keskenämme, niin ei tarvisi sitten vanhana yksin olla, vai vieläkö 48-vuotias voisi löytää oikean ja hyvän rakkauden?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi naista, jonka vaihdevuodet ovat alkaneet. Seksi on kuitenkin tärkeä osa parisuhdetta.
Mutta onhan niitä kilttejä papparaisia, joiden kanssa voi halita ja käydä Bingossa.
Elät jossain viime vuosisadalla. Vaihdevuodet hoidetaan nykyään hormoneilla, ei ne vaikuta seksielämään yhtään millään tavalla. 50+ naiset on parhaita sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi naista, jonka vaihdevuodet ovat alkaneet. Seksi on kuitenkin tärkeä osa parisuhdetta.
Mutta onhan niitä kilttejä papparaisia, joiden kanssa voi halita ja käydä Bingossa.
Mites ne vaihdevuodet siihen seksielämään vaikuttaa sitten?
Sen joudut itse selvittämään, minulla on vielä oma empiirinen tutkimus kesken.
Ainahan poikkeuksia löytyy, esimerkkinä Aira Samulin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesuksen rakkaus ei katso ikää.
Jeesus onkin yli 2000-vuotias.
AP etsii romanttista rakkautta...
Vierailija kirjoitti:
Riippuu aika pitkälti siitä, että mikä on rasvaprosenttisi.
Tämä on vähän negatiivinen kommentti, mutta valitettavasti se myös vaikuttaa eli on totta+ pienet lapset ovat erittäin pitkä miinus tai lapset ylipäätään.
Rasvaprosentti on ainakin vielä tällä hetkellä alhainen, mutta lapsia on ja heidän takia pitkitänkin sitä eroa sinne, että olen sen 48v. Vielä on joitakin vuosia... En halua erota vielä, kun lapset asuvat kotona. Nyt kaikki sujuu niin helposti, kun lapsilla ei ole kahta kotia.
Tulee vain välillä mieleen, että kannattaako siinä vaiheessa enää edes erota. Ei tässä suhteessa kyllä mitään järkeä enää ole, kun ollaan ihan vain kämppiksiä, mutta kuitenkin me toimeen tullaan ja eläkepäivinä olisi joku turvana ja kaverina. Olkoonkin se sitten mies, jota ei rakasta...
Toisinaan kadehdin ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä elämässään isoja ja ei niin kivoja ratkaisuja.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rasvaprosentti on ainakin vielä tällä hetkellä alhainen, mutta lapsia on ja heidän takia pitkitänkin sitä eroa sinne, että olen sen 48v. Vielä on joitakin vuosia... En halua erota vielä, kun lapset asuvat kotona. Nyt kaikki sujuu niin helposti, kun lapsilla ei ole kahta kotia.
Tulee vain välillä mieleen, että kannattaako siinä vaiheessa enää edes erota. Ei tässä suhteessa kyllä mitään järkeä enää ole, kun ollaan ihan vain kämppiksiä, mutta kuitenkin me toimeen tullaan ja eläkepäivinä olisi joku turvana ja kaverina. Olkoonkin se sitten mies, jota ei rakasta...
Toisinaan kadehdin ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä elämässään isoja ja ei niin kivoja ratkaisuja.
ap.
Ei missään tapauksessa kannata erota, haittoja tulisi huomattavasti enemmän kuin hyötyä ja varsinkin kun on lapsia ja ikää jo aika paljon eli se (parasta ennen) on mennyt jo aikoja sitten.
Ei ole mitenkään epätavallista että liitto laimenee, se on itseasiassa yllättävän yleistä mutta toiset yrittävät peitellä asiaa muilta.
Yritä jaksaa ja jatkaa + löytää jotain positiivista perheestänne, ehkä vielä jotain hyvää tapahtuu joka vielä lähentää teitä ja saa lemmenliekin leimahtamaan uudelleen.
lähes kaikissa pitkissä suhteissa tulee huonoja/heikkoja ajanjaksoja mikä on täysin normaalia, ei elämä ole aina kivaa ja helppoa.
Säilytä ydinperhe äläkä väkisin yritä vääntäytyä mihinkään uusioperheen sekamelskaan vaikka sellaisia paljon onkin.
Et olisi kenellekään se ensimmäinen vaihtoehto, eikä sinun lapsesi olisi koskaan ykkösjuttu sen uuden miehen silmissä, tämän asian pitäisi olla aika helppoa ymmärtää, vai mitä arvelet ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi naista, jonka vaihdevuodet ovat alkaneet. Seksi on kuitenkin tärkeä osa parisuhdetta.
Mutta onhan niitä kilttejä papparaisia, joiden kanssa voi halita ja käydä Bingossa.
Elät jossain viime vuosisadalla. Vaihdevuodet hoidetaan nykyään hormoneilla, ei ne vaikuta seksielämään yhtään millään tavalla. 50+ naiset on parhaita sängyssä.
Hyi, kyllä ne sänkyhommat alkaa olemaan pelkästään kiusallisia ja vastenmielistä puuhaa yli nelikymppisille puolin ja toisin eikä elähtänyt mature/granny harmaine karvoineen sytytä oikeasti ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa iässä olevat miehet, ts niiden parhaimmisto, on naimisissa. Kuka nyt haluaa erota mukavasta miehestä keski-ikäisenä? Ne miehet, jotka on vapaana 50-kymppisinä, arveluttaa minua.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä olevat miehet, ts niiden parhaimmisto, on naimisissa. Kuka nyt haluaa erota mukavasta miehestä keski-ikäisenä? Ne miehet, jotka on vapaana 50-kymppisinä, arveluttaa minua.
Tuo tietysti sisältää sen vahvan olettamuksen että parhaimmat miehet käyttäytyisivät tylsän konformistisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen myöskin vaihtamaan miestä parin vuoden välein, ei ala jutut kyllästyttämään. Eikä naama.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi naista, jonka vaihdevuodet ovat alkaneet. Seksi on kuitenkin tärkeä osa parisuhdetta.
Mutta onhan niitä kilttejä papparaisia, joiden kanssa voi halita ja käydä Bingossa.
Voi muru. Nainen rentoutuu kummasti, kun ehkäisy ei enää paina mieltä, eikä tarvitse miettiä, pitääkö tänä vuonna olla thigh gap vai ei. Meillä ei pelata kuin räsypokkaa. Mieheni on hyvin onnellinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on 73 v. ja sillä on miesystävä. Välissä oli avoliitossa 10 vuotta. Se mies petti, niin erosivat. Appiukko 75 v. taas joutui muuttamaan, kun avovaimo petti. Avovaimo 78 v ja uus ukko muutti jo pirttiin.
Tässä on saanut selvitellä vanhusten lemmendraamoja kuin jossain teini-elokuvassa. Jos luulitte että vanhuus alkaa 48-vuotiaana niin...eikun kartsalle vaan...
Mun äidillä ja sen ystävillä, 70 v, on juuri tuollaista. Leskiä ja eronneita. 'Ei nyt ennätä lapsia hoitamaan, kun ollaan Liisan kanssa lähdössä juuri tansseihin'.
Puhelin aina käsillä, ja viesteillään ja miehet soittelee. 'Joo kato tämä kaveri löytyi sieltä tansseista, mutta olisi heti halunnut vällyihin, niin en huolinut. Ja tuo toinen oli sitten kovin mustasukkainen, kun näki minut torikahvilla tuon kolmannen kanssa'.
Minun puolesta hienoa että elämä maistuu vielä, ja veri kiertää.
Olisiko ehkä näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasvaprosentti on ainakin vielä tällä hetkellä alhainen, mutta lapsia on ja heidän takia pitkitänkin sitä eroa sinne, että olen sen 48v. Vielä on joitakin vuosia... En halua erota vielä, kun lapset asuvat kotona. Nyt kaikki sujuu niin helposti, kun lapsilla ei ole kahta kotia.
Tulee vain välillä mieleen, että kannattaako siinä vaiheessa enää edes erota. Ei tässä suhteessa kyllä mitään järkeä enää ole, kun ollaan ihan vain kämppiksiä, mutta kuitenkin me toimeen tullaan ja eläkepäivinä olisi joku turvana ja kaverina. Olkoonkin se sitten mies, jota ei rakasta...
Toisinaan kadehdin ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä elämässään isoja ja ei niin kivoja ratkaisuja.
ap.
Ei missään tapauksessa kannata erota, haittoja tulisi huomattavasti enemmän kuin hyötyä ja varsinkin kun on lapsia ja ikää jo aika paljon eli se (parasta ennen) on mennyt jo aikoja sitten.
Ei ole mitenkään epätavallista että liitto laimenee, se on itseasiassa yllättävän yleistä mutta toiset yrittävät peitellä asiaa muilta.
Yritä jaksaa ja jatkaa + löytää jotain positiivista perheestänne, ehkä vielä jotain hyvää tapahtuu joka vielä lähentää teitä ja saa lemmenliekin leimahtamaan uudelleen.
lähes kaikissa pitkissä suhteissa tulee huonoja/heikkoja ajanjaksoja mikä on täysin normaalia, ei elämä ole aina kivaa ja helppoa.
Säilytä ydinperhe äläkä väkisin yritä vääntäytyä mihinkään uusioperheen sekamelskaan vaikka sellaisia paljon onkin.
Et olisi kenellekään se ensimmäinen vaihtoehto, eikä sinun lapsesi olisi koskaan ykkösjuttu sen uuden miehen silmissä, tämän asian pitäisi olla aika helppoa ymmärtää, vai mitä arvelet ?
En ikinä suosittelisi eroamaan, jos ongelmat eivät ole tuon suuremmat. Suru lasten puolesta on niin suuri. Itse erosin koska mies alkoholisti ja käytti henkistä väkivaltaa. Silti suren vielä viiden vuoden jälkeenkin lasten puolesta, ja sitä että heidän elämään tämä vaikuttaa lopun ikää.
Kaikki hajoaa. Ystävät valitsevat puolensa, samoin sukulaiset. Mitkään lomat ja juhlat ei enää ole entisensä.
Jos löydät uuden miehen, ei ole mitään takeita että hän pitää lapsistasi tai he hänestä. Lapset eivät viitsi viettää enää aikaa kodissasi, kun siellä on se mies. Mies ei halua ottaa lapsenlapsia hoitoon riesaksi. Tai ei halua asua niin että opiskelijapoika voisi olla lomilla kotona.
Ei se uusi mies niin autuaaksi tekevä ole. Yhtä lailla hänen kanssa seksi väljähtyy, asetutte uriin, lökötätte verkkareissa ja hän katsoo urheilua kalja kädessä.
Hän lähtee kanssasi tanssimaan niin kauan kuin teillä on kuherruskuukausi, sitten vanhoihin harrastuksiin.
Näin se vaan on. Älä lähde siksi että ajattelet että jossain olisi joku parempi mies. Lähde siinä tapauksessa, jossa yksinkin on sata kertaa parempi kuin kamalassa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ehkä näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasvaprosentti on ainakin vielä tällä hetkellä alhainen, mutta lapsia on ja heidän takia pitkitänkin sitä eroa sinne, että olen sen 48v. Vielä on joitakin vuosia... En halua erota vielä, kun lapset asuvat kotona. Nyt kaikki sujuu niin helposti, kun lapsilla ei ole kahta kotia.
Tulee vain välillä mieleen, että kannattaako siinä vaiheessa enää edes erota. Ei tässä suhteessa kyllä mitään järkeä enää ole, kun ollaan ihan vain kämppiksiä, mutta kuitenkin me toimeen tullaan ja eläkepäivinä olisi joku turvana ja kaverina. Olkoonkin se sitten mies, jota ei rakasta...
Toisinaan kadehdin ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä elämässään isoja ja ei niin kivoja ratkaisuja.
ap.
Ei missään tapauksessa kannata erota, haittoja tulisi huomattavasti enemmän kuin hyötyä ja varsinkin kun on lapsia ja ikää jo aika paljon eli se (parasta ennen) on mennyt jo aikoja sitten.
Ei ole mitenkään epätavallista että liitto laimenee, se on itseasiassa yllättävän yleistä mutta toiset yrittävät peitellä asiaa muilta.
Yritä jaksaa ja jatkaa + löytää jotain positiivista perheestänne, ehkä vielä jotain hyvää tapahtuu joka vielä lähentää teitä ja saa lemmenliekin leimahtamaan uudelleen.
lähes kaikissa pitkissä suhteissa tulee huonoja/heikkoja ajanjaksoja mikä on täysin normaalia, ei elämä ole aina kivaa ja helppoa.
Säilytä ydinperhe äläkä väkisin yritä vääntäytyä mihinkään uusioperheen sekamelskaan vaikka sellaisia paljon onkin.
Et olisi kenellekään se ensimmäinen vaihtoehto, eikä sinun lapsesi olisi koskaan ykkösjuttu sen uuden miehen silmissä, tämän asian pitäisi olla aika helppoa ymmärtää, vai mitä arvelet ?
En ikinä suosittelisi eroamaan, jos ongelmat eivät ole tuon suuremmat. Suru lasten puolesta on niin suuri. Itse erosin koska mies alkoholisti ja käytti henkistä väkivaltaa. Silti suren vielä viiden vuoden jälkeenkin lasten puolesta, ja sitä että heidän elämään tämä vaikuttaa lopun ikää.
Kaikki hajoaa. Ystävät valitsevat puolensa, samoin sukulaiset. Mitkään lomat ja juhlat ei enää ole entisensä.
Jos löydät uuden miehen, ei ole mitään takeita että hän pitää lapsistasi tai he hänestä. Lapset eivät viitsi viettää enää aikaa kodissasi, kun siellä on se mies. Mies ei halua ottaa lapsenlapsia hoitoon riesaksi. Tai ei halua asua niin että opiskelijapoika voisi olla lomilla kotona.
Ei se uusi mies niin autuaaksi tekevä ole. Yhtä lailla hänen kanssa seksi väljähtyy, asetutte uriin, lökötätte verkkareissa ja hän katsoo urheilua kalja kädessä.
Hän lähtee kanssasi tanssimaan niin kauan kuin teillä on kuherruskuukausi, sitten vanhoihin harrastuksiin.
Näin se vaan on. Älä lähde siksi että ajattelet että jossain olisi joku parempi mies. Lähde siinä tapauksessa, jossa yksinkin on sata kertaa parempi kuin kamalassa suhteessa.
Löytyi ainakin yksi järkevä nainen.
Anoppi on 73 v. ja sillä on miesystävä. Välissä oli avoliitossa 10 vuotta. Se mies petti, niin erosivat. Appiukko 75 v. taas joutui muuttamaan, kun avovaimo petti. Avovaimo 78 v ja uus ukko muutti jo pirttiin.
Tässä on saanut selvitellä vanhusten lemmendraamoja kuin jossain teini-elokuvassa. Jos luulitte että vanhuus alkaa 48-vuotiaana niin...eikun kartsalle vaan...