Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei koskaan osta mitä pyydän
20.12.2017 |
Miten voi olla mahdollista, että olen jo monena jouluna sanonut, etten halua mitään sälää vaan yhteistä tekemistä. Joka vuosi sama juttu! :(
Taas on tulossa:
*kynsilakkoja (käytän kerran kuukaudessa ja mulla niitä riittää), viime jouluna saatujakin korkkaamatta
*hiusharja (mulla on jo 2, en tarvitse enempää)
*luomivärejä (en juuri käytä)
*dödöä (just ostin puolen vuoden tarpeiks)
*muotovaahtoa (en oo koskaan käyttänyt, käytän lakkaa ja sitä 6 pulloa täl hetkel!)
*topseja, vanuja (just oon tankannut kaapit täyteen)
Olen ehkä kiittämätön paska, mutta pistää vihaks. Olen painottanut: ei mitään sälää! Olis sit edes kysynyt, mitä tarvitsen. Olisin tarvinnut esim. puuteria, meikkivoidetta, kampaamokäynnin tai vaik lahjakortin meikkien ostamiseen, kun niitä tarvitsen.
Ja en tiedä miten nämä tavarat on yhteistä tekemistä. Katsooko hän vieressä, ku lakkaan kynsiä. Wohoo! Olis perkele ostanut vaik leffalippuja, vienyt syömään tai ostanut seksilelun, josta olen puhunut.
Kuin kuuroille korville puhuis...
Kommentit (26)
aloittaja kirjoitti:
Tiedän, koska ne on näkösällä vaatehuoneen hyllyssä. Oli pakko käydä kurkkimassa, jotta osaan taas varautua siihen, että pakko vetää tekohymyllä tämäkin joulu. "Voi kiitos, näitä juuri toivoinkin." Not.
Jos ne on siellä vaatehuoneen hyllyssä käyt ostamassa vastaavantyyppisiä sinulle mieluisia juttuja ja korvaat ne niillä, kyllä sen mies ne pakettiin laittaa jos ei muuta ole. Sitten voit rehellisesti olla iloinen jutuista ja todennäköisyys saada mieluisampia lahjoja jatkossa kasvaa. Se nimittäin pitää paikkansa mitä tuo yksi aiempi kirjoittaja kirjoitti: jos 'olet iloinen' jostain lahjasta niin sitähän sä jatkossa sitten saat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hahaa,täytetty sorsa!!! kiitos nauruista!
Vierailija kirjoitti:
Oltiin juuri menty naimisiin ja vietettiin ensimmäistä yhteistä joulua yhteisessä kodissa.
Olin silloin ihastunut sisustuksessa englantilaistyyppiseen maalaisromantiikkaan, erityisesti keittiössä. Sukulaisvierailuilla Lontoossa ja Tukholmassa olin kolunnut alan liikkeitä ja löytänyt kaikenlaisia pikkujuttuja jotka sopivat nuoren parin kukkaroon, sellaisia hassuja ja naiivistisia maatilan eläinten kuvilla somistettuja peltinaulakoita käsipyyhkeelle, lautasliinatelineitä, teekannuja ja sitä rataa. Oli lehmiä, possuja, kanoja ja - hanhia.
Näitä "hanhitavaroita" meillä sitten oli siellä oman kodin keittiössä ja mieskin tyylisuunnan ilmeisesti hyväksyi koska usein iltaisin kulki ympäri asuntoa huokaillen miten kaunista ja kodikasta onkaan.. Ainakin luulin hänen myös havainnoivan ympäristönsä - no, olin väärässä.
Elettiin ysärin puoliväliä ja sama english countrystyle oli rantautunut jo tännekin ja pienet sisustusliikkeet pursuilivat "hanhitavaroita" ja minä olin onnessani kun joululahjatoive oli niin helppo - tietenkin joku pieni hanhijuttu.
(mallia oli miehen helppo katsoa ruokapöydässä joka päivä, varmisteluna olin ripotellut sinne tänne paikallisten sisustusputiikkien esitteitä ja sopivasti auki jätettyjä sisustuslehtiä...)
Jouluaatto koitti ja kuusen alle kertyi paketteja.... yksi suuri ja kummallisen muotoinen oli sitten se (nyk ex mutta ei tästä syystä ;>) miehen "päälahja" minulle.
(pahat aavistukset alkoivat pikkuhiljaa hiipiä mieleeni kun tajusin että tuoreelta ukkomieheltä oli totaalisesti homma karannut käsistä - niitä muhkuraisia ja omituisen mallisia paketteja nimittäin riitti...)
Juu.
No, oli se jotain kuunnellut; toiveesta oli rekisteröity osa: "joku lintu se tais olla..?"
Sain valtavan kokoisen, nukkavierun, pölyisen ja ankarasta sulkasadosta jo ennen traagista kuolemaansa (vanhuuteen?) kärsineen - täytetyn sorsan.
mitä niissä muissa paketeissa oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin juuri menty naimisiin ja vietettiin ensimmäistä yhteistä joulua yhteisessä kodissa.
Olin silloin ihastunut sisustuksessa englantilaistyyppiseen maalaisromantiikkaan, erityisesti keittiössä. Sukulaisvierailuilla Lontoossa ja Tukholmassa olin kolunnut alan liikkeitä ja löytänyt kaikenlaisia pikkujuttuja jotka sopivat nuoren parin kukkaroon, sellaisia hassuja ja naiivistisia maatilan eläinten kuvilla somistettuja peltinaulakoita käsipyyhkeelle, lautasliinatelineitä, teekannuja ja sitä rataa. Oli lehmiä, possuja, kanoja ja - hanhia.
Näitä "hanhitavaroita" meillä sitten oli siellä oman kodin keittiössä ja mieskin tyylisuunnan ilmeisesti hyväksyi koska usein iltaisin kulki ympäri asuntoa huokaillen miten kaunista ja kodikasta onkaan.. Ainakin luulin hänen myös havainnoivan ympäristönsä - no, olin väärässä.
Elettiin ysärin puoliväliä ja sama english countrystyle oli rantautunut jo tännekin ja pienet sisustusliikkeet pursuilivat "hanhitavaroita" ja minä olin onnessani kun joululahjatoive oli niin helppo - tietenkin joku pieni hanhijuttu.
(mallia oli miehen helppo katsoa ruokapöydässä joka päivä, varmisteluna olin ripotellut sinne tänne paikallisten sisustusputiikkien esitteitä ja sopivasti auki jätettyjä sisustuslehtiä...)
Jouluaatto koitti ja kuusen alle kertyi paketteja.... yksi suuri ja kummallisen muotoinen oli sitten se (nyk ex mutta ei tästä syystä ;>) miehen "päälahja" minulle.
(pahat aavistukset alkoivat pikkuhiljaa hiipiä mieleeni kun tajusin että tuoreelta ukkomieheltä oli totaalisesti homma karannut käsistä - niitä muhkuraisia ja omituisen mallisia paketteja nimittäin riitti...)
Juu.
No, oli se jotain kuunnellut; toiveesta oli rekisteröity osa: "joku lintu se tais olla..?"
Sain valtavan kokoisen, nukkavierun, pölyisen ja ankarasta sulkasadosta jo ennen traagista kuolemaansa (vanhuuteen?) kärsineen - täytetyn sorsan.
mitä niissä muissa paketeissa oli?
Piti oikein miettiä.
Sen verran aikaa kulunut ja toi sorsa oli kyllä niin..... mieleenpainuva että muut jutut jäivät ikäänkuin paitsioon.
Mutta joo, muutaman muistan koska niidenkin kohdalla tuli sellainen pikkasen hämmentynyt olo että olenko mennyt naimisiin miehen kanssa jolta puuttuvat kaikki normaaliin havaintokykyyn kuuluvat aistitoiminnot?
Sen vielä ymmärrän että miehen aivot kuulevat ja tulkitsevat naisen puheen hyvin erisisältöisenä kuin nainen sen mielestään on julki lausunut - mutta hahmotuskyvyn totaalipuutos? Voiko näköaistikin toimia tyystin eri tavoin, mieltäen kohteen suorastaan eri mitta-asteikolla? Eikö tuntoaistikaan kompensoi?
(ns "kopelointi" on sallittua ja toivottuakin useimmissa parisuhteissa - tiedoksi ja selitykseksi sille joka tätä problematiikkaa täällä lähes päivittäin vatvoo)
Ilmeisesti näin oli näreet.
Olin aina mieltänyt itseni lähinnä petite-osastoa edustavaksi, pieneksi ja ohuenpuoleiseksi naisenrääpäleeksi, mutta mieheni silmissä kohosinkin kertalaakista suurikokoisten ja massiivisten valkyrioiden ja amatsonien näyttävään joukkoon.
Sain nimittäin kaksikin erilaista aamutakkia - molemmat XXL eli naisten kokoa 44-46.
Muistan myös hetkellisesti aprikoineeni yhteistä nimittäjää kombinaatiolle (olivat samassa paketissa) nallekuvioinen flanellipyjama (kokoa 160cm - yllättäen sopiva!) ja minimaalinen... hmm, asuste (?) joka koostui vinyylikankaanpalasesta, parista venyvästä narunpätkästä sekä - reiästä.
Siinä pikkuruisessa vinyylikolmiossa.
(ko mysteeriasusteen käyttötarkoitus ratkesi myöhemmin yöllä; se edusti ns aikuisviihdeosastoa kuten minua fiksummat ja kokeneemmat olisivat heti tienneet).
Häkellyttäviä ja antajan ajatusmaailmaa kovin nihkeästi avaavia lahjoja oli lisääkin mutta muisto niistä on - luojan kiitos - painunut unohduksen suohon.
Hyvissä ajoin ennen seuraavaa joulua ehdotin että lahjoja annettaisiin vain suvun lapsille.
Alue: Aihe vapaa
En myöskään tajua, miksi ap ampuu itseään nilkkaa esittämällä iloista. Toki kohtelias aattona, mutta voisi sitten kahdenkesken ottaa puheeksi.
N44