Mies ei koskaan osta mitä pyydän

Kuinka voit nyt jo tietää, mitä saat joululahjaksi?

Vanupuikkoja joululahjaksi?

Hei mä kerroin eksälle joskus miten vihaan yhden tyyppisiä kenkiä, eksä osti ne mulle joululahjaksi. Kuulemma muisti että jotain olin niistä puhunut.

Tiedän, koska ne on näkösällä vaatehuoneen hyllyssä. Oli pakko käydä kurkkimassa, jotta osaan taas varautua siihen, että pakko vetää tekohymyllä tämäkin joulu. "Voi kiitos, näitä juuri toivoinkin." Not.

Älkää vaihtako lahjoja! Ei se ole pakollista.

Ei olekaan. Mä sanoin, että jos jotain haluaa hankkia, niin kivaa yhteistä tekemistä.

Sanoin myös, että mitään ei ole pakko ostaa. Mä en itse pysty hankkimaan mitään, joten annan aineettomia lahjoja (ruuanlaittoa, hierontaa ym YHTEISTÄ TEKEMISTÄ.).

Jos sinulle on tärkeää saada jouluna jotain itsellesi mieluista, niin osta se itse. Osta teille lahjakortti ravintolaan tai kylpylään, jos sellaista haluat.

Noo, ärsyttäähän tuo, mutta se on vain maallista :) Seuraavana jouluna vielä tarkemmat ohjeet kehiin. "Kulta, ostaisitko minulle leffalippuja lahjaksi."

aloittaja kirjoitti:

Ei olekaan. Mä sanoin, että jos jotain haluaa hankkia, niin kivaa yhteistä tekemistä.

Sanoin myös, että mitään ei ole pakko ostaa. Mä en itse pysty hankkimaan mitään, joten annan aineettomia lahjoja (ruuanlaittoa, hierontaa ym YHTEISTÄ TEKEMISTÄ.).

Eli sinä annat miehelle sellaisia lahjoja, joita haluaisit itsellesi. Ehkä mies tekee sulle samaa kun toivoo saavansa sulta lahjaksi partavaahtoa ja boksereita eikä mitään AINEETTOMIA epälahjoja.

Nuo lahjat on tavaroita joita pystyy varastamaan kaupoista helposti. Onko mies tosi pihi a ei taida sinua arvostaa tarpeeksi, jotta suunnittelisi yhteistä tekemistä.

Ihana mies sulla!:DDD

Meillä vanupuikot ja molempien dödöt kuuluu ihan päivittäin käytettäviin ja kaapista löytyviin  kodin perusjuttuihin, sama kuin saisi vessapaperia lahjaksi.

Meikit, kynsilakat ja muotovaahdot on jokaisen naisen oma juttu, mieskö teillä ne värit ja muotovaahdon ominaisuudet tietää?

Onko miehesi muuten terve?

Joo, pakko kai se on ku ei mee jakeluun. Tosi inhottavaa taas vaan yrittää esittää superiloista, vaikka lahja on pettymys eikä yhtään sitä taaskaan mitä pyysin. En halua toista loukatakaan sanomalla, etten olis näitä oikeesti tarvinnut. Että ostan kyllä hygieniatuotteeni itse ja kynsilakan, kun tarvitsen. Tai uuden harjan, kun vanha hajoaa. Tai niitä vitun luomivärejä, jos haluan, että meikkiboksini täyttyy turhista meikeistä. Yhden aineellisen lahjan pyysin: mun lempisuklaata. Sitä olis parempi tulla! :D

Hauska kuvitella ap:n miestä shoppailemassa luomivärejä ja kynsilakkoja.

On tuhat tapaa näyttää, että tykkää ;)

Mies haluaa itsekin yhteistä tekemistä. Ei kuulemma tarvitse mitään sukkia ja boksereita, eikä oikeastaan muutakaan.

Mitään kalliita kelloja ja tuoksuja en viitsi enää ostaa, kun ei käytä niitä (ovat kaapin pohjalla makoilleet käyttämättöminä).

Lisäksi mies ei käytä mitään partavaahtoja. Ostin taannoin hänelle partaöljyä ihan muuten vaan, kun valittelee, että parta on joskus niin "kova". Ei ymmärtänyt ollenkaan, että miks joku öljy auttais asiaa ja jäi sekin käyttämättä.

Olen joka vuosi kuulostellut mitä hän haluais ja ostanut sen mukaan hyvinkin onnistuneita ja toivottuja lahjoja. Onnistunein lahjaostos lienee ollut partakone, keikkaliput, hierontalahjakortti (minä hieroin) ja nahkakäsineet.

Oltiin juuri menty naimisiin ja vietettiin ensimmäistä yhteistä joulua yhteisessä kodissa.

Olin silloin ihastunut sisustuksessa englantilaistyyppiseen maalaisromantiikkaan, erityisesti keittiössä. Sukulaisvierailuilla Lontoossa ja Tukholmassa olin kolunnut alan liikkeitä ja löytänyt kaikenlaisia pikkujuttuja jotka sopivat nuoren parin kukkaroon, sellaisia hassuja ja naiivistisia maatilan eläinten kuvilla somistettuja peltinaulakoita käsipyyhkeelle, lautasliinatelineitä, teekannuja ja sitä rataa. Oli lehmiä, possuja, kanoja ja - hanhia.

Näitä "hanhitavaroita" meillä sitten oli siellä oman kodin keittiössä ja mieskin tyylisuunnan ilmeisesti hyväksyi koska usein iltaisin kulki ympäri asuntoa huokaillen miten kaunista ja kodikasta onkaan.. Ainakin luulin hänen myös havainnoivan ympäristönsä - no, olin väärässä.

Elettiin ysärin puoliväliä ja sama english countrystyle oli rantautunut jo tännekin ja pienet sisustusliikkeet pursuilivat "hanhitavaroita" ja minä olin onnessani kun joululahjatoive oli niin helppo - tietenkin joku pieni hanhijuttu.

(mallia oli miehen helppo katsoa ruokapöydässä joka päivä, varmisteluna olin ripotellut sinne tänne paikallisten sisustusputiikkien esitteitä ja sopivasti auki jätettyjä sisustuslehtiä...)

Jouluaatto koitti ja kuusen alle kertyi paketteja.... yksi suuri ja kummallisen muotoinen oli sitten se (nyk ex mutta ei tästä syystä ;>) miehen "päälahja" minulle.

(pahat aavistukset alkoivat pikkuhiljaa hiipiä mieleeni kun tajusin että tuoreelta ukkomieheltä oli totaalisesti homma karannut käsistä - niitä muhkuraisia ja omituisen mallisia paketteja nimittäin riitti...)

Juu.

No, oli se jotain kuunnellut; toiveesta oli rekisteröity osa: "joku lintu se tais olla..?"

Sain valtavan kokoisen, nukkavierun, pölyisen ja ankarasta sulkasadosta jo ennen traagista kuolemaansa (vanhuuteen?) kärsineen - täytetyn sorsan.

Voi luoja että nauroin tuolle sulkasadosta kärsineelle hanhelle. :D Voin sieluni silmin kuvitella tilanteen.

Odotas nyt.

Sanot ettet halua sälää -> saat sälää -> esität onnellista ja kiitollista.

Mitähän se mies muistaa kun ensi vuonna miettii lahjaa? 'Näistä meikeistähän se tuli viime vuonna tosi onnelliseksi, samoja hankkimalla ei voi mennä pieleen!'

Ap, sinä et vaan ymmärrä miehiä.

T. Mies

Jos tuo onkin vinkki, että hän haluaisi yhdessä meikkailla ja laitella kynsilakkoja. XD

Aikaisempienkin vuosien lahjakeskusteluja seuranneena voin paljastaa teille suuren totuuden. Aikuisille ei pidä milloinkaan antaa mitään lahjoja. Lahjoja annetaan vain lapsille.