Austistinen poikani laitokseen- en jaksa enää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää jaksaa. Muuttaa ajatusmaailmaasi ja jaksaa. Vielä 5 vuotta kunnes lapsi on 18 v. Kyllä sen jaksat.

Eihän erityislapsi muuta kotoa. Törkeä neuvo, suolaa vain haavoihin.

Eikö ne voi viedä B-mielisairaalaan kun tulevat "täysi-ikäisiksi"?

Mikä on b-mielisairaala, ja eiväthän autistiset ole mielisairaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää jaksaa. Muuttaa ajatusmaailmaasi ja jaksaa. Vielä 5 vuotta kunnes lapsi on 18 v. Kyllä sen jaksat.

Eihän erityislapsi muuta kotoa. Törkeä neuvo, suolaa vain haavoihin.

Eikö ne voi viedä B-mielisairaalaan kun tulevat "täysi-ikäisiksi"?

Mikä on b-mielisairaala, ja eiväthän autistiset ole mielisairaita?

Ennen (kun vielä oli) mielisairaalat jaoteltiin A ja B-sairaaloihin . Akuutti- ja pitkäaikaishoito. Tästä on vuosikymmeniä. Eivät mitenkään liity tähän aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää jaksaa. Muuttaa ajatusmaailmaasi ja jaksaa. Vielä 5 vuotta kunnes lapsi on 18 v. Kyllä sen jaksat.

Eihän erityislapsi muuta kotoa. Törkeä neuvo, suolaa vain haavoihin.

Eikö ne voi viedä B-mielisairaalaan kun tulevat "täysi-ikäisiksi"?

Mikä on b-mielisairaala, ja eiväthän autistiset ole mielisairaita?

No eivät ne terveitäkään ole jos minulta kysytään.

Vierailija kirjoitti:

Nuori itsenäistyy samalla ja saa uusia ystäviä. Teini-ikä on raskas varsinkin kuin kyseessä on erityislapsi. Minusta tärkeintä on ajatella perheen jaksamista ja tämä voi olla paras vaihtoehto.

Ei kai autistinen nuori ystäviä hanki tai mitään itsenäisty? Käsittääkseni ovat melko vaikeasti kehitysvammaisia ja aivan omissa maailmoissaan elävät? Eivät välttämättä opi puhumaan, toisaalta voi jokin asperger- nuori olla hyvin älykäskin.  Voivat olla ajoittaain esim. aggressiivisia ja siirtymätilanteet heille ovat vaikeita. Kommunikoivat lähinnä kuvakorteilla, mutta kaikki eivät välttämättä opi tai keskity niihin. Olen työskennellyt autististen lasten parissa ja täysin sympatiat tuon äidin puolella. Itse vaihtamassa alaa ja en jaksaisi minäkään. Ihan täysin ymmärrän, jos saa raivareita, huutaa, on peräänkatsottava 24/7, eivät välttämättä keskity käytännössä juuri mihinkään ja lähinnä vaeltelevat.  Autistiset lapset ovat todella haastavia, kehitysvammaisista oon kokenut haastavammiksi kuin esim. selkäydinvammaiset tai downin syndroomalapset yms.

Mä itse olen diagnosoimaton autistinainen. Olin 13-15-vuotiaana väkivaltainen, lintsasin koulusta ja kärsin unettomuudesta. Ihme ja kumma olin kympin tyttö, mutta ilmeisesti sen takia diagnoosi jäi saamatta, psykiatrialla rampattiin 3 vuotta. Mulla oli raivostuessani niin vahvat voimat, että pystyin 160 cm ja alle 60 kg tyttönä kampittamaan mun parimetrisen isän lattialle ja potkimaan häntä. Useimmiten joka ilta koulun jälkeen vaan itkin ja huusin lattialla. Viime vuonna jouduin masennuksen takia osastolle, diagnoosia en saanut vieläkään, vaikka oireeni sopivat lapsuusiän autismiin. Tai tulihan mulle dg: epävakaa persoonallisuushäirö johtuen huonoista vanhemmista. Miksiköhän mun vanhemmat oli "huonoja"... Mun paikka olis ollut laitoksessa ihan pikkutytöstä aikuisuuteen asti. 90-luvulla ei tiedetty, että myös tytöt voivat olla autistisia, jos olisin ollut poika niin varmasti en olisi asunut kotona päivääkään ja vanhempani olisivat olleet onnellisempia.  

Sanomattakin selvää että olen yhä 30-vuotiaana työelämän ulkopuolella. 

Kuulemma melkein kaikki lievemmin autistiset naiset saa ensin epävakaan diagnoosin. 

Minä en maksa yhtään mitään,nuoreni vietiin syyttä ja hän itse vastusti. Haista paska yhteiskunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en laittaisi omaa lastani jonnekin hirveään laitokseen, en koskaan edes harkitsisi mitään tuollaista. Ota kaikki muut keinot käyttöön. Lapsen ei ole hyvä olla erossa äidistään.

Et tiedä mistä puhut. Eikä kyse ole lapsen hylkäämisestä. Laitoksissa voi vierailla vaikka päivittäin mutta on kyllä kohtuuton työ yhdelle ihmiselle vuodesta toiseen huolehtia yksin täysin autistisesta henkilöstä oli sitten lapsi tai aikuinen. Eikä välttämättä ihan turvallistakaan. Autistille laitos voi olla ihan hyväkin paikka kunhan on oikeanlainen paikka jossa ammattitaitoa toimia autistisen kanssa. Siellä on helppo pitää rutiineista kiinni ja kun hoitajia on useita ei taakka käy ylivoimaiseksi kenellekään. Ihmissuhteet eivät ole autistille samalla tavalla tärkeitä kuin "tavallisille" ihmisille. Tietysti äiti on aina tärkeä lapselle, autistisellekin. Mutta hän ei samalla tavalla ymmärrao

Ihan kuin jostain lähihoitajan opuksesta kopioitua tiivistettyä tekstiä?? Kaiken tunnut niin olevinaan tietävän...

Kyllä erityisiä lapsia itseasiassa on kotona hyvinkin paljon ja käyvät eha-/ vammaisluokkaa tai ovat yksityiskoulussa tai jopa ammatillisissa jatko- opinnoissa, eivätkä päälle käy. Ja kyllä kyyneleet tulee silmiin heilläkin, jos tulee paha mieli, koska tunteet on kuten muillakin! Laitoshoito on aivan eri asia jo koulustakin!  Toi on pskapuhetta, että Aspergerin syndroomaiset ei tarvitse ihmissuhteita tai ei sure niiden puuttumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en laittaisi omaa lastani jonnekin hirveään laitokseen, en koskaan edes harkitsisi mitään tuollaista. Ota kaikki muut keinot käyttöön. Lapsen ei ole hyvä olla erossa äidistään.

Et tiedä mistä puhut. Eikä kyse ole lapsen hylkäämisestä. Laitoksissa voi vierailla vaikka päivittäin mutta on kyllä kohtuuton työ yhdelle ihmiselle vuodesta toiseen huolehtia yksin täysin autistisesta henkilöstä oli sitten lapsi tai aikuinen. Eikä välttämättä ihan turvallistakaan. Autistille laitos voi olla ihan hyväkin paikka kunhan on oikeanlainen paikka jossa ammattitaitoa toimia autistisen kanssa. Siellä on helppo pitää rutiineista kiinni ja kun hoitajia on useita ei taakka käy ylivoimaiseksi kenellekään. Ihmissuhteet eivät ole autistille samalla tavalla tärkeitä kuin "tavallisille" ihmisille. Tietysti äiti on aina tärkeä lapselle,

han kuin jostain lähihoitajan opuksesta kopioitua tiivistettyä tekstiä?? Kaiken tunnut niin olevinaan tietävän...

Kyllä erityisiä lapsia itseasiassa on kotona hyvinkin paljon ja käyvät eha-/ vammaisluokkaa tai ovat yksityiskoulussa tai jopa ammatillisissa jatko- opinnoissa, eivätkä päälle käy. Ja kyllä kyyneleet tulee silmiin heilläkin, jos tulee paha mieli, koska tunteet on kuten muillakin! Laitoshoito on aivan eri asia jo koulustakin!  Toi on pskapuhetta, että Aspergerin syndroomaiset ei tarvitse ihmissuhteita tai ei sure niiden puuttumista. 

Samaa mieltä. On se autismin taso mikä vain, jokainen kaipaa jollain lailla kontaktia muihin ihmisiin. Jotain kontaktia. Autistinen ei vain osaa osoittaa sitä kuten muut. Se, että ei osaa ilmaista nauttivansa ystävyyssuhteista tai kaipaavansa ystäviä, ei tarkoita etteikö ystäviä kaipaisi. Itsensä ilmaisu on eri asia, kuin mitä tuntee. Autistin sulkeminen laitokseen sillä perusteella "ettei se kuitenkaan kaipaa ketään" on ihan vi-nmoisen väärin ja hirveä tapa nollata autistisen henkilön oma kokemus. Millä perusteella ei kaipaa? Hyvin usein autistinen taantuu huomattavasti kun joutuu eroon tutuista kuvioista, tutuista ihmisistä. Silläkö perusteella ei kaipaa ihmissuhteita, kun ei osaa sitä sanoittaa, tai osoittaa selkeästi? Miten ihmeessä ne sanat ovat tunteiden ainoa mitta? Kyllä vauvankin sentään nykyään tiedetään kaipaavan ja tarvitsevan ihmissuhteita, vaikka ei osaa sanoittaa tai pyytää selkeästi. 

Kun autistia sanotaan tunteettomaksi, ei voisi olla kauempana totuudesta. Päinvastoin. Melttaritkin sen osoittaa että autistinen henkilö tuntee hyvin voimakkaasti. Hän ei vaan osoita niitä tunteitaan ulkopuolelle kuten me ollaan totuttu. Vuorovaikutus on tosi erilaista. Ja ympäristö tulkitsee hyvin usein väärin. Ei pysähdytä miettimään, mitä henkilö tarkoittaa, mitä hän tarvitsee, kun tekee näin. 

Autismia avaa ihan eri tavoin facessa / tiktokissa Diary of a mom, autistisen tytön äiti. Tyttö on jo aikuinen. Mutta autismi ei ollut lievää, hänelle sanottiin ettei tule puhumaan, kommunikoimaan, mitään. Mutta kyllä kommunikoi, vain eri tavoin kuin muut. Tämä "mom" kirjoittaa jotenkin niin tosi kuvaavasti ja hyvin, olisi jokaiselle autistin läheiselle hyvä lukea, tavoitaa autistisen sielunmaiseman ihan eri tavoin mitä useimmat - luulen etteivät muut jaksaisi edes perehtyä niin syvällisesti. Mutta ainakin autistien läheisille ja heidän kanssa työskenteleville hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori itsenäistyy samalla ja saa uusia ystäviä. Teini-ikä on raskas varsinkin kuin kyseessä on erityislapsi. Minusta tärkeintä on ajatella perheen jaksamista ja tämä voi olla paras vaihtoehto.

 

Ei kai autistinen nuori ystäviä hanki tai mitään itsenäisty? Käsittääkseni ovat melko vaikeasti kehitysvammaisia ja aivan omissa maailmoissaan elävät? Eivät välttämättä opi puhumaan, toisaalta voi jokin asperger- nuori olla hyvin älykäskin.  Voivat olla ajoittaain esim. aggressiivisia ja siirtymätilanteet heille ovat vaikeita. Kommunikoivat lähinnä kuvakorteilla, mutta kaikki eivät välttämättä opi tai keskity niihin. Olen työskennellyt autististen lasten parissa ja täysin sympatiat tuon äidin puolella. Itse vaihtamassa alaa ja en jaksaisi minäkään. Ihan täysin ymmärrän, jos saa raivareita, huutaa, on peräänkatsottava 24/7, eivät välttämättä keskity käytännös

No käsität ihan väärin. Autismia kun on montaa tasoa. Enää ei ole luokkaa "asperger" vaan on vain autismi. Meidän autistinen käy tiedeluokkaa ja hänellä on ystäviä. Olettaisin että on älykkäämpi kuin sinä siellä, joka et piiruakaan itseäsi sivistä ja tulet kuitenkin niputtamaan kaikki autistiset kehitysvammaisiksi. 

Kehitysvamma on ihan oma diagnoosinsa eikä kulje automaattisesti käsi kädessä autismin kanssa. Aika hurjaa että olet työskennellyt autististen lasten kanssa. Vaikea uskoa. 

Erityislapsenkon tarvisee kunnioittaa vanhempia ja rajat ovat rakkautta. Jos lasta on lahjottu käyttäytymään ja saamaan mitä haluaa nin se on yhä vaikeampaa korjata myöhemmin. Ensin ennen mitään laitossijoitusta täytyy miettiä onko kotona jotain mikä ylläpitää vääränlaisia käyttäytymismalleja. Pelilaitteet ja puhelimet aiheuttaa terveillekkin lapsille rauhattomuutta ja käytös ongelmia. Liikunnan ja harrastusten puute, tarkoittaa sellaista harrastusta mikä ei välltämättä tarvitse maksaa vaan esim opettaa kirjaston käyttöä, kalastusta jne... on monesti jopa parempia harrastuksia kuin monet muut kalliit harrastukset. Uskallan väittää että vain pieni osa ei sopeudu sen takia toisiin ihmisiin eikä ympäristöön kun eivät ymmärrä tai voi hallita itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää jaksaa. Muuttaa ajatusmaailmaasi ja jaksaa. Vielä 5 vuotta kunnes lapsi on 18 v. Kyllä sen jaksat.

 

Eihän erityislapsi muuta kotoa. Törkeä neuvo, suolaa vain haavoihin.

Voi kuulostaa törkeältä, mutta niin ajattelin oman erityiseni kanssa. Se sai jaksamaan vielä vähän aikaa.

Ja kyllä, ne erityisetkin muuttavat pois kotoa. He siirtyvät vanhempien vastuulta yhteiskunnan vastuulle, vai luuleeko joku, että erityisten vanhemmat elää aina poikkeuksellisen pitkään. Eli jossain kohtaa se raja tulee vastaan halusi tai ei.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori itsenäistyy samalla ja saa uusia ystäviä. Teini-ikä on raskas varsinkin kuin kyseessä on erityislapsi. Minusta tärkeintä on ajatella perheen jaksamista ja tämä voi olla paras vaihtoehto.

 

Ei kai autistinen nuori ystäviä hanki tai mitään itsenäisty? Käsittääkseni ovat melko vaikeasti kehitysvammaisia ja aivan omissa maailmoissaan elävät? Eivät välttämättä opi puhumaan, toisaalta voi jokin asperger- nuori olla hyvin älykäskin.  Voivat olla ajoittaain esim. aggressiivisia ja siirtymätilanteet heille ovat vaikeita. Kommunikoivat lähinnä kuvakorteilla, mutta kaikki eivät välttämättä opi tai keskity niihin. Olen työskennellyt autististen lasten parissa ja täysin sympatiat tuon äidin puolella. Itse vaihtamassa alaa ja en jaksaisi minäkään. Ihan täysin ymmärrän, jos saa raivareita, huutaa, on pe

Hän ei todellakaan ole työskennellyt autististen kanssa.