Vierailija

Avomieheni on saanut vuosia sitten anopilta sormuksen, joka aikanaan kuului anopin omalle mummolle. Sormukseen liittyy pieni tarina, mutta varsinaisesti sormusta ei tiettävästi ole tarkoitettu vihkisormukseksi, eikä sormus ole rahallisesti erityisen arvokaskaan.

Anoppi antoi sormuksen miehelle, kun tämä oli mennyt kihloihin nykyisen ex-vaimonsa kanssa. Anopin ajatuksena oli, että sormus kulkisi suvussa naiselta naiselle ja siitä tulisi tämän ex-vaimon vihkisormus, kuten sitten tulikin. Erossa ex-vaimo palautti sormuksen miehelle.

Olen ollut avomieheni kanssa kihloissa vuoden ja ensi kesänä olisi tarkoitus juhlia häitä. Mies olettaa, että huolin suvussa kulkeneen ja ex-vaimollakin olleen sukusormuksen. En ole raaskinut vielä sanoa, että en todellakaan halua hänen ex-vaimollaan ollutta sormusta ihan jo periaatteen takia. Sormus ei ole yhtään minun tyyliseni, eikä kaiken lisäksi edes mahdu nimettömääni (olen kokeillut..). Ei sitä varmaan edes saisi hirveästi suurennettua, kun on niin ohutkin.

Olenko ihan kohtuuton, jos en suostu ottamaan suvussa kulkenutta sormusta? Onko jollain ollut vastaavanlainen tilanne?

  • ylös 23
  • alas 0

Kommentit (17)

age is just a number

No et mun mielestä ole kohtuuton! Päinvastoin mun mielestä miehesi on kohtuuton, jos olettaa, että suostut pitämään samaa vihkisormusta ex-vaimonsa kanssa o_0 

  • ylös 28
  • alas 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Et ole kohtuuton. Jos hankitte lapsia, sormuksen voi kierrättää suoraan jollekin heistä.

  • ylös 23
  • alas 6
Vierailija

No et ole kohtuuton.
Suurennettua sen kyllä saa, älä siihen vetoa.

Meillä mies on säästänyt isänsä vihkisormuksen jotta poika saa sen sitten kun menee naimisiin, ja voin kyllä jo ilman keskustelua kertoa, että hän voi ottaa sen vastaan, mutta ei hän sitä ikinä suostu käyttämään. Ehkä sinä voisit symbolisesti ottaa sormuksen ’haltuusi’ mutta ihan on kohtuullista haluta oma vihkisormus ( erityisesti kun olet vaimo nro 2....)

Mutta juttele ihan leppoisalla keskustelulla asiasta, äläkä ensimmäiseksi töksähtäen, ettet todellakaan halua mitään vanhaa kämöistä sormusta. Jos mies ei ymmärrä, että vaimo nro 2 ei halua vaimo nro 1n sormusta niin on kyllä vähän Uuno...

  • ylös 21
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Et ole kohtuuton. Jos hankitte lapsia, sormuksen voi kierrättää suoraan jollekin heistä.

Eikä häntäkään voi ’pakottaa’ pitämään sitä vihkisormuksenaan!!!

  • ylös 12
  • alas 2
Vierailija

Entä jos ottaisit sen "ylimääräisenä" sormuksena, pitäisit silloin kun huvittaa (=anoppilassa käydessä). Äidilläni muistan olleen kolme sormusta, kolmatta kutsui muistosormukseksi, mutta oli siis saanut sen myös naimisiin mennessään.

  • ylös 10
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole kohtuuton. Jos hankitte lapsia, sormuksen voi kierrättää suoraan jollekin heistä.

Eikä häntäkään voi ’pakottaa’ pitämään sitä vihkisormuksenaan!!!

Ei tietenkään, mutta muistoksi sen voi hyvin antaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi taitaa olla se että sormus ei ole arvokas.
Mikäs sun ongelma on?

  • ylös 12
  • alas 2
Vierailija

Kihlattuna miehenä käytän isoisäni sormusta, mutten kyllä olettaisi, että tuleva vaimoni haluaa minun isoäitini sormusta...

  • ylös 12
  • alas 1
Vierailija

Olenko mä vähän outo, mutta minä ottaisin sen vastaan. Tarinat ja vanhat perinteet ovat kiehtovia ja sormusta kantamalla minustakin tulisi osa tarinaa.

Se, että se on ollut ex-vaimolla, ei haittaisi yhtään.

Vierailija

Minä en voinut ottaa miehen sukunimeä kantaakseni, kun hän oli jo eksälle sen antanut ja heillä oli sillä nimellä lapsiakin. Olisin tuntenut itseni lähinnä haaremin jatkoksi. Pidin oman nimen.
Joten ymmärrän aloittajaa, ja mies on uuno. Se kortti tuli jo pelattua, sori, joutuu sijoittamaan uuteen perintösormukseen.

  • ylös 13
  • alas 2
Vierailija

Vähän aikaa sitten, kun palstamamman mies kieltäytyi käyttämästä eksän kanssa hankittua kahvikuppisettiä, palstan konsensus oli että tavarat ovat vain tavaroita ilman symbolista arvoa. Esimerkiksi eksältä saatua neuletta saa aivan hyvin käyttää ja eksän sisustamaa asuntoa ei saanut uusia.

Näin ollen sormus on vain sormus ja olet kohtuuton, jos et halua käyttää miehen sinulle antamaa sormusta.

Vierailija

Sano vaan miehellesi mahdollisimman pian että et aio kyseistä perinnettä tulla jatkamaan. Niin ehtii mies tehdä omat johtopäätöksensä ja hankkia sellaisen naisen joka ymmärtää kunnioittaa myös miehensä tahtoa. Sinun kanssasi miehellä tulee todennäköisesti olemaan jatkossakin kaikenmaailman ongelmaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Entä jos ottaisit sen "ylimääräisenä" sormuksena, pitäisit silloin kun huvittaa (=anoppilassa käydessä). Äidilläni muistan olleen kolme sormusta, kolmatta kutsui muistosormukseksi, mutta oli siis saanut sen myös naimisiin mennessään.

Tuo voisi toimiakin, sillä anopille tulee olemaan varmasti vielä kovempi pala kuin miehelle, että en halua kyseistä sormusta ottaa käyttööni. Käydään anoppilassa muutenkin todella harvoin, kun välimatkaa on satoja kilometrejä. 

- Ap 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi taitaa olla se että sormus ei ole arvokas.

Ei nyt sentään, vaikka olisihan se mukavaa, jos sormus olisi hopeaa tai jotain muuta tunnistettavaa metallia. :D  En tiedä, mitä materiaalia kyseinen sormus on,  mutta se näyttää valehtelematta joltain suklaamunasta saadulta yllätykseltä tai vaihtoehtoisesti siltä, että se on saatu sellaisesta kaupan aulassa olevasta leluautomaatista, johon pitää laittaa kolikko. 

Sinänsä sukusormus on ihan kaunis ajatus, mutta häiritsee, kun se on ehtinyt välissä käydä ex-vaimolla. Ex-vaimo on yhä miehen elämässä mukana ja varsin hankala ihminen, joten en halua, että sormus muistuttaisi aina hänestä. Miehellä on myös kaksi pikkuveljeä, joista kumpikaan ei tosin tällä hetkellä seurustele, joten mielestäni mies voisi luovuttaa sormuksen jommallekummalle heistä odottamaan sitä oikeaa. 

- Ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla