Kumpi on läheissempi suhde: sisarusten välinen suhde vai vanhemman ja lapsen välinen suhde?
Kommentit (17)
Sisarusten. Tai ainakin mulla on näin, ollaan niin samalla aaltopituudella ja samanlaisissa elämäntilanteissa. Toki vanhemmatkin ovat läheisiä, mutta eivät he silti kaikkea ymmärrä.
Vanhempi on usein valmis kuolemaan lapsensa puolesta. Lienee harvinaisempaa sisarusten kesken.
Tosin tietysti lapsi ei ole valmis kuolemaan vanhempansa puolesta, mikä on tervettä.
Aikuisena lapselle sisarukset voivat olla paljon tärkeämpiä kuin vanhemmat. Vanhemmilla oma lapsi yleensä on se tärkein. Menee puolisonkin edelle.
Mulla ja lapsella on läheinen suhde. Varmasti muuttuu kun hän saa puolison ja lapsia, silloin heistä tulee ne läheiset.
Mulla on läheisempi suhde siskooni kuin vanhempiini, mutta läheisempi suhde lapsiini kuin siskooni.
Yleensä lapsivanhempisuhde on kovempi, mutta sisarussuhteissa on enemmän niitä liiankin läheisiä suhteita eli sukurutsasuhteita.
Omasta puolestani voi sanoa, että toisen vanhemman (äidin) ja minun välinen suhde on läheisin. En tullut toimen isäni kanssa. Sisarusten kanssa välit ovat neutraalit.
Eli näistä vastauksista voi päätellä, että aina ei kannata tehdä lapselle sisarusta kaveriksi.
Tosi outoa että näin monelle sisarus on neutraali. Ollaankohan me sitten siskojen kanssa jotenkin outoja kun ollaan niin läheisiä :D Ja yli 30-vuotiaita kuitenkin jo ollaan. Ehkä se johtuu siitä, että kenelläkään meistä ei ole "sydänystävää" ulkopuolisista ihmisistä, vaan ollaan toistemme parhaat ystävät. Kavereita toki on kaikilla, mutta ei sellaista joka samalla tavalla "ymmärtää" kuten me ymmärrämme toisiamme.
Riippuu varmaan perhesuhteista. Itselläni läheisin suhde yhteen sisareeni, 4 vuotta vanhempaan. Muihin ei juuri minkäänlaista.
Isään oli hyvin läheinen suhde jota äitini yritti sabotoida kaikin keinoin. Nyt on isä kuollut, äitini on minulle yhdentekevä. Oikeasti. Hän ei olisi minua edes halunnut ja on sen suoraan sanonut. Olisi kuulemma ottanut abortin mutta siihen aikaan se oli laiton, ja hän ei uskaltanut puoskarille mennä, vaikka sellainen jo tiedossa olikin.
Meillä ei sen ihmisen kanssa ole minkäänlaista kanssakäymistä. Emme ole toisillemme olemassa.
Miten erilaisten suhteiden läheisyyttä voi vertailla tai vieläpä asettaa järjestykseen? Lasten tarpeet menevät varmasti useimmiten etusijalle, mutta ei se tarkoita, että välit sisaruksiin olisivat jotenkin vähemmän tärkeitä.
Eiköhän se ole aika perhekohtaista. Itse olen läheisempi vanhempieni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lapsivanhempisuhde on kovempi, mutta sisarussuhteissa on enemmän niitä liiankin läheisiä suhteita eli sukurutsasuhteita.
Aloituksessa luultavasti tarkoitettiin ihan tavallisia sisarussuhteita eikä tuollaisia "erikoisempia", joita ei normaali-ihmiset yleensä harrasta.
Vanhempien kanssa olen tekemisissä viikoittain, veljen kanssa 1-2krt vuodessa..
Minulle läheisimmät sukulaiset ovat sisko, täti ja mummo. Omat vanhemmat ovat kuin hyvän päivän tuttuja.
Häh? Oma siskoni tuntuu unohtaneen olemassaoloni sen jälkeen, kun sai lapsia.