Aikainen liikkeellelähtö, kokemuksia?

Meillä esikoinen lähti ryömimään 5kk ja pian sen jälkeen konttamaan, nousi seisomaan kun täytti 7kk, ja 9kk iässä käveli huoneen poikki eikä enää kontanut yhtään. Ehkä pari viikkoa ekan nousemisen jälkeen oli niitä kauheita selälle kaatumisia, etsin jo varastosta serkun konttauskypärän, mutten kerkinyt laittamaan päähän (siis piti pestä ja korjata ja pienentää), kun ne kaatumiset aika äkkiä loppuivatkin. Muistaakseni siis max 2 vko sitä pahimpaa aikaa. Toki voihan sitä myöhemminkin kaatua, aina joskus, joskus katuu hän nyt 2v iässäkin pahasti, mutta se kausi " seisomaan-käsi-irti-selälle-ai-ai" loppui hyvin nopsaa. Ja minusta tuntui, että ilman kypärää oleminen opettikin päätä varomaan. En jättänyt hänet yksin, eli en antanut mihinkään terävään reunaan jne kaatua, yritin aina estää kaatumisen. Oli kai se vähän vaiketa, kun kaverin samanikäinen pötkötteli puuhamatolla ja leikki, ja minä painelin pitkin taloa lapseni perässä, kun älyä ei ollut tippakaan ja pääsi joka paikkaan, mutta toisalt niin ihanaa kun lapsi liikkuu, että muistot on vaan mukavia.



Tämä aika menee nopsa ohi, nauti!

myös myöhäisemmin liikkeelle lähtemisessä..!

Meidän neiti ryömi puolen vuoden iässä ja alkoi pian sen jälkeen kontata, nousi myös heti tukea vasten.

Noin kaksi viikkoa minäkin vietin vauvan takana nappaamassa kiinni kaatuilijan, vältyttiin aika monelta kuhmulta.

Oli kyllä rasittavaa, kun lisäksi kaatui aina suorin vartaloin, eikä minkäänlaista tajua omasta ulottuvuudesta ollut.

Onneksi neiti oppi sen parin viikon jälkeen laskeutumaan ja ottamaan vastaan sekä kannattelemaan päätään kaatuessaan. Nykyään tumpsahtaa yleensä pyllylleen.

Nyt tytöllä on ikää 9 kk, ja seisoo hetkittäin tuetta. Odotan kauhulla niitä ensimmäisiä oikeita askelia, ja toivon todella että malttaisi odottaa edes kesään. Tukea vasten on kävelty jo pari kuukautta.



yllättävän nopeasti tasapainoaisti on kuitenkin kehittynyt paremmaksi. Kypärää meillä ei ole ollut käytössä, mutta tyttö seuraa vessaankin mukana, joten vanhemman silmä ei vältä.



Unissaan on jokaista kehitysvaihetta täytynyt hieman harjoitella, esim konttausvaiheen alussa oli rasittavaa kun joka kerta kun neiti unissaan kääntyi mahalleen, nousi tämä siitä myös samantien kontilleen ja sitten säikähtäen heräsi -sen seitsemän kertaa yössä...



Kaikkea aikansa, mutta älkööt surko ne, joiden vauva odottaa kävelyharjoituksia puolentoista vuoden ikään ja sitten alkaa taapertaa -usein suuremmalla maltilla ja varmuudella kuin tällaiset pikkukirput.

esikoinen joka vajaa kolmen vanha lähti liikkeelle 5,5 ja heti kohta alkoi konttaamaan... kävelemään oppi tuetta 10 kuisena.

Kuopus nyt hieman vajaa 6kk ja oppi myös aikaisin ryömimään, oli silloin 5kk ja 1vk ja kovasti jo laitaa itseään konttaus asentoon ja heiluu siinä edestakaisin. Saas nähdä miten sukkelaan muut taidot karttuu :)



Hurjaa menoahan se oli ja nyt taas alkaa tuon kuopuksen kanssa olla... into sata ja äly nolla ;) Mutta mustelmia tulee ja menee ja kolhuista se motoriikka kehittyy ja varsinainen apina tuosta esikoisesta on kehkeytynytkin!!



Niin se vaan on että se on ihanaa aikaa... NAUTI! Sillä kaiholla muistelee kaikke asitä... kun oppi uusia asioita, ryömimään ja kontaamaan, istumaan, kiipeämään sohvalle ja eritoden ensimmäisiä ihan itse otettuja askelia... Onneksi on vielä ainakin kerran mahdollista kokea uudelleen se kaikki tuon kuopuksen kanssa :)

Meillä tyttö alkoi ryömimään vähän vajaa 4kk ikäsenä, 5kk tuli konttaus ja viikkoa vaille 6kk alkoi nousta tukea vasten seisomaan ja melkein samoin tein tukea vasten käveleen. Ensi askeleet otettiin tasan 9kk ikäisenä ja nyt melkein kuukauden kävelyharjoittelujen jälkeen, pikku jaloilla tepastelu on jo voittanut konttaamisen :)



Tasapainon suhteen olen ollut todella yllättynyt, sillä meillä ei ole kovasti edes kaatuiltu missään vaiheessa. Istumaan laskeutuu nätisti, sen opetteli jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Sen sijaan alkuun konttaamisen kanssa meinasi olla niin vauhti päällä, ettei joutanut eteen katsomaan ja monesti tielle osuikin seinä, pöydänjalka tms. ;) Kyllähän sitten otsassa olikin välillä jos minkä moista pattia ja vanha kunnon villasukka patin hoitoon oli ahkerassa käytössä.



Konttauskypärää en harkinnut missään vaiheessa, koska minusta lapsi ei opi varomaan sen kanssa (minun mielipide, älköön kukaan hernettä vedä nenäänsä). Totta kait itse täytyy sitten olla silmä tarkkana ja perässä juoksemassa, ettei liian kovia kolhuja tule.



Kaikkein ihaninta on ollut katsoa sitä riemua, mikä on tullut kun tyttö itse hoksannut oppineensa uuden jutun :) Varsinkin ennen kylpyä meillä ruukaa kipitellä pikku nakupelle karkuteillä, riemusta kiljahdellen, paljain varpain tepastelu on kaikkein parasta :)

Meidän kuopus on nyt 5,5kk ja eilen yllätin kaverin ekaa kertaa konttausasennosta. Meillä kolme vanhempaa ovat olleet kivan rauhallisia liikkujia, yksi tosin kävellyt 10kk:n iässä, mutta oli " varma" liikkeissään jo silloin.

Ikinä en ole edes ajatellut mitään pehmennysvälineitä eli konttauskypärää mm, mutta nyt taitaa olla aiheellinen hankinta.

Poika liikkuu jo lattialla melkoisen paljon, ainoa mitä ei tee on vatsalta selälle kääntyminen. Neuvolan täti sanoikin, että halu eteenpäin on niin suuri, ettei edes halua kääntyä selälleen.



Meillä kyllä on pakko minimoida riskit jollain kypärällä, jaloissa juoksee myös kaksivuotias, joten äidin silmät ei riitä millään jokapaikkaan!



Hauskaa pääsiäsitä