Kirkon jäsen, mitä varten kuulut kirkkoon?

Kirkko auttaa niitä heikommassa asemassa olevia eniten,tästä syystä maksan ilolla kirkollisveron.

Diakoniatyö on yksi kirkon tärkeä työmuoto. Siksi maksan kirkollisveroa.

Käytän seurakunnan palveluja. Vauvakerho ja perhekerho lähinnä.

Kirkon diakoniatyöntekijä auttoi paljon kun olin ainoa isoäitini omainen, joka asui samalla paikkakunnalla, oli isoäidin uskottu, ystävä, rauhoittelija, tuki ja turva kuoleman ja elämän pelossa.

Usko oli isoäidille tärkeää ja vaikka itse en usko olen myös työni kautta nähnyt miten tärkeää diakonia työ on.

Ja tunnen myös henkilökohtaisesti tuon diakonin, tavatessa juttelemme, samoin kuin seurakunnan kanttorin kanssa, emme uskosta vaan ihan arkisista asioista.

Ihan heidän takiaan ja heitä tarvitsevien vanhusten vuoksi maksan kirkollisveroa.

Siksi koska haluan kuulua.

Suurin syy kuulumiseeni on usko Jeesukseen. Ja siitä seuraa se, että haluan kuulua kirkkoon, joka kertoo sanomaa eteenpäin ja auttaa heikompia kuten kristittyjen kuuluu. Kirkossa on paljon asioita pielessä, mutta niitä on helpompi muuttaa sisältäkäsin kuin ulkoa huutelemalla.

Luterilaisessa kirkossa on kotiseurakuntani.

Varmuuden vuoksi.

Koska uskon Jeesukseen.

Muutimme hiljattain useamman sadan kilometrin päähän kotipaikkakunnaltani, mutta lähiseurakunta on nyt alkanut tulla tutuksi, ja toivon saavani perhekerhosta samanhenkisiä ystäviä.

Komppaan myös jotain edellä olevaa, että nykykirkossa on paljon ongelmia, mutta toistaiseksi koen että niitä on parempi muuttaa sisältä päin.

Olen käynyt seurakunnan tilaisuuksissa jonkun kerran myös kirkossa. Vähäisessä määrin myös itse osallistuen toiminnan järjestämiseen vapaaehtoistyössä. Tunnen seurakunnan työntekijät. Tiedän melko hyvin lähseurakunnan järjestämistä tilaisuuksista. Seurakunta antaa yhteisöllisyyttä, perinteitä, hengellistä tukea.

Jos mitään ei olekaan, niin ei siitä saa mitään erityispisteitä.

Mutta jos jotain onkin, niin

Tilastoja varten

Koska minut on pienenä sinne kastettu ja koen sieltä löytäneeni myös uskon. Paljon tosiaan on täälläkin parannettavaa seurakunnassa, mutta missäpä ei? Paikallinen helluntaiseurakunta on täällä ollut aika vaihteleva tasoltaan sekin ja muuta ei ole tarjolla. Helpollahan sitä sukulaisten yms kanssa pääsee kun ei lähde muutenkaan näihin eriseuraisten meininkeihin. :) kaikella rakkaudella vähemmistökirkkoja kohtaan siis, tekevät hekin mahtavaa työtä ja joskus olen vähän haikaillen katsonut juuri vapaiden suuntien seurakuntiin, sitä hengen paloa ja tehokkuutta ja osallistumisen määrää! Sillä ne saa niin paljon aikaan vaikka on vähän rahaa ja väkeä.

Omassa seurakunnassa on kuitenkin myös paljon hyvää: se diakonian viimesijaonen turva, lasten kerhot, jokaviikkoiset messut, raamattupiirit ja nuorten toiminta. Harmi kun nuorempaa väkeä käy niin vähän... mutta kiinnostuksen mukaan toki mennään!

Vierailija kirjoitti:

Varmuuden vuoksi.

Minkä sillä saat varmistettua vai uskotko vielä aneisiin. Ilman uskoa ei ole mitään " varmuutta ". 😕

Olen omasta mielestäni maallistunut, empaattinen ja hyvää tahtova ihminen. Pelkään, että jos kaikki kaltaiseni poistuvat kirkosta jäljelle jää suvaitsemattomia kiihkoilijoita, jotka uskon nimissä jakavat omia tuomioitaan kanssaihmisille. Kirkolla on mielestäni historian saatossa ollut kahdenlaisia kasvoja. On niitä aikoja, kun kirkko on koostunut niistä joiden toimesta toisia on poltettu rovioilla noitina, vainottu ihmisiä jotka ovat väittäneet maapallon olevan pallo eikä pannukakku jonka laidalta voi tippua tai rohmuttu omaisuutta anekaupalla. Sitten on niitä aikoja, kun on feodaaliyhteiskunnassa varjeltu heikompia mielivaltaiselta ylimystöltä, kirjoitettu historiaa ja koulutettu, opetettu ja sivistetty ihmisiä jotta nämä voisivat rakentaa paremman maailman ja tulevaisuuden. En kaipaa Suomeen kirkkoa, jollaisia joissakin syvästi uskonnollisissa paikoissa on, vaan empaattisen, ajan hengen mukana muuttuvan ja erilaisia ihmisiä tukevan ja ymmärtävän yhteisön. Eroamisellani ei varmaan olisi isojakaan vaikutusta suuntaan tai toiseen, mutta koen että se olisi pieni askel epäluuloisempaan ja suvaitsemattomampaan suuntaan kirkon sisällä vaikken siellä vaikutakaan. En ole niin köyhä, että olisi sen takia pakko erota ja muutenkin on hankala löytää mieleistä hyväntekeväisyyskohdetta.

Minulla on useampi kummilapsi ja olen nähnyt mitä hyvää kirkko tekee tavallisille ihmisille ja ihan hiljaisuudessa, pyyteettä ja ilman että siitä on julkisesti mitään mainostusta.

Siellä missä kunta ei tarjoa mitään palveluita heikommassa asemassa oleville (vanhukset ja lapset, pienituloiset lapsiperheet) on seurakunnalla iso rooli. Kirkko tarjoaa ohjelmaa yksinäisille vanhuksille ja kerhoja tekemistä ja vertaistukeakin sellaista kaipaaville lapsiperheille. Parasta on se että kynnys on matala, kalliita pääsymaksuja ei ole vaan köyhäkin voi tulla. Yleensäkin pidän siitä ajatuksesta että kirkossa ja seurakunnassa me kaikki olemme samanarvoisia, riippumatta siitä paljonko kilahtaa kuukaudessa tilille tai miten hienossa talossa kukakin asuu. Käyn itse melko vähän kirkollisissa tapahtumissa, joulukirkossa käyn, joululauluja joskus kuuntelemassa. Muutoin sitten ristiäiset, häät,hautajaiset jne. perusjutut on niitä joina kirkkoon menen.

Mieluummin maksan kirkollisveroa kuin ylihintaista yle-veroa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos jotain onkin, niin

Maailmassa on tuhansia uskontoja ja lahkoja jotka voivat ollakin totta. Kannattaisi varmuuden vuoksi uskoa ja liityä kaikkiin.

Olen eronnut kirkosta kahteen kertaan ja kahdesti liittynyt takaisin, ja enköhän nyt pysy mukana elämäni loppuun asti.

Minulla on vahva jonkinmoinen hyväksynnän, armahdetuksi tulemisen tarve, kirkko opettaa sitä samaa eli siinä ainakin on oikeassa. Kastettuna olen tietysti kristitty vaikka kirkosta eroaisin, enkä usko että kirkkoon kuuluminen on mikään armon ehto, mutta ei minulla ole mitään periaatteellista syytä myöskään olla kuulumatta juridiseen laitokseen, joka armoa koettaa pitää esillä, milloin onnistuneemmin ja milloin vähemmän onnistuneesti. Kirkon ei tarvitsekaan olla täydellinen minulle kelvatakseen. Olenko itse muka sen parempi? Muutenkaan en näe että suhteessani kirkkoon olisin joku kuluttaja, joka maksua vastaan saa palvelua, vaan jäsenenä olen itse palvelun tuottaja ja palveluni on sitä, miten suhtaudun lähimmäisiini. 

Kirkolliset toimitukset eivät minulle ole mikään tärkeä syy kuulua kirkkoon. Avioliittojen solmimiset ja hautaamiset eivät edes mitään kirkon ydintehtävää ole. Jos menen naimisiin, hoidan sen mieluummin maistraatissa. Muutaman kerran elämässäni on ollut vaiheita, jolloin olen halunnut keskustella seurakunnan työntekijän kanssa, ja tähän toiveeseeni on vastattu hyvin.

Jälkimmäinen kerta kun erosin kirkosta oli tuota että ajattelin että kirkon toiminnassa on liikaa pielessä jotta voisin olla jäsen, mutta sitten huomasin että taidan olla väärässä, sillä itsessäni on pielessä vähintään yhtä paljon. Ajattelen nyt että kirkko on hyvin epätäydellisistä ihmisistä koostuva yhteisö, joten tietenkin erehdymme ja teemme monia asioita väärin. Mutta aina voi koettaa myöntää virheensä ja parantaa tapojaan.

Kuulun kirkkoon, koska ei ole syytä erota. En varsinaisesti ole kovin uskonnollinen ihminen. En rukoile ja käyn kirkossa lähinnä jouluna ja joskus kerran vuodessa jumalanpalveluksessa. En osaa määritellä suhdettani uskon asioihin. En mieti niitä kovin paljon. Minulle on kuitenkin tärkeitä kirkon perinteet ja juhlapyhät. Arvostan myös diakoniatyötä, vapaaehtoistyötä, lasten kerhoja, nuorten toimintaa yms. ihmisten hyväksi tehtävää työtä. Jollain tavalla kirkko myös tuntuu turvalliselta. Tykkään monista virsistä ja varsinkin lapsena opitut virret ja riparilaulut ovat tärkeitä edelleen.