Lue keskustelun säännöt.
Tosi hyviä kavereita...
16.12.2017 |
Huomasin tuossa, että olen joko
a) kuuntelemessa kaverin murheita.
b) kuuntelemassa miten hienosti kaikki menee.
c) itse kyselemässä kuulumisia ja aloittamassa keskustelua
(kukaan ei kysy miten itsellä menee tai mitä kuuluu ja jos kerron muuten niin vastaus on "ok, itellä sitä tätä ja tota")
d) pyydetään palveluksia X ja muu keskustelu sen lisäksi on tosi nou nou. ei ehdi yms.
ei tarvinnut pitkää aikaa kun jätti c ja d kohdat pois niin hiljeni täysin. kukaan ei ole ottanut kuukauteen yhteyttä.
muita kohtalotovereita ja mielipiteitä?
muita j
Kommentit (8)
Kuulostaa vähän tutulta.
Mulla kävi niin että ostin elämäni ekan asunnon ja laitoin viestiä kaverille että tulisi vierailulle. Kaveri laittaa viestin että "joo täytyy kattoa joku päivä". Tästä menee puolitoista vuotta ja kaveri laittaa viestiä että "miten susta ei kuulu nykyään enää mitään" Tuo on sitä kaverityyppiä joka ottaa yhteyttä kerran puolessa vuodessa kun tarvitsee jotain palvelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet terapeutti ja kustantaja. Moni kiltti mies on joutunut tuohon osaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet terapeutti ja kustantaja. Moni kiltti mies on joutunut tuohon osaan.
Voi jumalauta LOPETA jo tuo saman asian sairaalloinen hokeminen joka ikisessä ketjussa -.-
Mitä se ystävyys sitten teille tarkoittaa?
AP:lla myös näitä piisaa:
- moi mitä AP?
+ no tässä vähän X
- juu juu
+ mitä itse?
- hommia x. olisi pieni pyyntö
+ no kerro
- xxx tämmöinen
+ voin kattoo jos ehdin tässä kun on xxx
- okei. ilmottele. nyt ei ehdi keskustelee
arvatkaas vastaanko tai teenkö yhtää mitää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se ystävyys sitten teille tarkoittaa?
Tarkoittaa sitä että pitää toiseen säännöllisesti yhteyttä ja haluaa viettää toisen kanssa säännöllisesti aikaa.
Ei mitään sellaista että otetaan yhteyttä vain hyötymistarkoituksessa.
Mustakin tuntuu yksinäiseltä tällä hetkellä.
Mutta tiedän että se on varmasti oma syy.
Olen introvertti ja ihmisten seurassa oleminen vie hirveästi voimia. Tykkään olla yksin, mutta silloin kun se on oma valinta..
Olen nyt pari kuukautta ollut omissa oloissani, puuhannut omia juttuja. Kun mietinkin että voisi soittaa jollekkin kaverille että nähdäänkö niin jo se tuntuu hirveän vaivalloiselta. Oon rakentanut tämmöisen mukavuusalueen parin kk aikana johon kuuluu yksinoleminen.
Mutta varmasti jos itse olisin sosiaalisempi ja pyytäisin kavereita ulos ja liikkuisin enemmän niin en tuntisi oloa yksinäiseksi ja kaveritkin olisi yhteydessä jatkuvasti. Kai ne on nyt kyllästynyt jo siihen kun en ole käynyt missään.
Sekava selitys kun join pari siideriä ja mietin joko jaksaisi olla sosiaalinen ja lähtis baariin.
Mutta siis kannattaa aina katsoa peiliinkin, sieltä se syy yleensä löytyy :) älä jää yksinäisyyteen makaamaan, jos et halua, elämä on valintoja!
tuo on yks syy siihen, miksi mun ystävyyssuhteita ei enää ole. En vaan kestä ihmisten itsekeskeisyyttä. Minä, minä, minä. Näiden lisäksi on niitä totuuden puhujia, jotka latelevat päin naamaa kaikki havaitsemansa negatiiviset asiat minusta. Sitten on tapaamisten perujat. Ja sitten ne, jotka katselevat maailmaa vaaleanpunaisten silmälasien läpi, eivätkä suvaitse mitään ongelmia tai vaikeita asioita ympäristössään. Ottavat heti etäisyyttä, jos erehdyt vähänkään avautumaan heille. Ehkä en ole riittävän anteeksiantavainen, mutta mulla tulee ihmisten kanssa mitta aika nopeasti täyteen. Todella hyviä ihmisiä on harvassa ja he ovat yleensä todella suosittuja. Niin suosittuja, että heillä ei ole tarvetta eikä aikaa uusille tuttavuuksille.