Jos lapsesi kranttuilee jostain ruoasta tai ainesosasta, pyritkö välttämään sen tarjoamista jatkossa?

Riippuu kovasti, mistä kranttuilee. 

Jos se on jokin mauste, niin voin sen jättää pois. Perusraaka-aineita en jättäisi, esim. sipulia. 

Ei ole ollut tarvettakaan isommissa asioissa, pieni säätö minusta ok. 

Meillä lähtökohtana on se, että ruokailu on kaikille mukava tapahtuma. Pöydässä on aina sen verran syömistä, että jotain karttavalle riittää muuta syötävää eli ei, en karta mitään ruoka-ainetta tai maustetta, mutta en edellytä sen syömistä tai maistamista.

No selitän, mitä se outo ainesosa oikein on. Sitä voi maistaa, mutta ei ole pakko syödä kaikkea/paljon. Seuraavalla kerralla, kun samaa on tarjolla, maistetaan ihan vähän taas.

Olen sanonut, että uusiin makuihin tottuu, kun maistelee n. 11 kertaa. Tutkittu juttu.

Toki jos joku ei kerta kaikkiaan mene, niin en pakota. En minäkään tykkää sillistä ja graavilohesta, vaikka olen 43 v.

En välttele. Saatan pyytää maistamaan uudestaan aina jonkin ajan kuluttua, ja useisiin aineksiin ovatkin tottuneet ja niistä on tullut jopa herkkuja myöhemmin.

Joidenkin aineksien tai ruokien vieroksuminen on ihan normaalia käytöstä lapselle tiettyyn rajaan asti. Se menee aikanaan ohi itsestään. Sillä, että syömisestä tehdään ikävä tilanne ja valtataistelu, on paljon enemmän haittavaikutuksia kuin sillä, että ei muutamaan vuoteen syö sipulia.

Jopa sikiö maistaa lapsivedessä äidin syömiä ruokamakuja. Lapsen makumaailma kasvaa vauvanruuilla. Tuolloin vauva on avoin mauille ja silloin pitää tarjota kaikkea kalasta kaaleihin.

Jos lapsi syö pelkkää velliä vielä kolmivuotiaana, on makujen oppiminen vaikeaa myöhemmin.

Nirsous asia erikseen. Se on sitten kiinni siitä, miten vietävissä vanhemat/ruuan tarjoajat ovat. Tiukka linja, niin ei aleta leikkimään ruualla manipulointia.