Kuinka huomaat, että puolisosi on vähemmän älykäs? (kuin sinä)

En tiedä korreloiko tv-ohjelmamaku tämän asian kanssa, mutta välillä kyllä ihmetyttää.

Vastaan ensin viimeiseen kysymykseen: ei siinä ole mitään jaksamista. En pidä älykkyyttä ihmisessä kovin tärkeänä ominaisuutena.

Mutta joo tiedän että olen matemaattis-loogisessa mielessä miestäni huomattavasti älykkäämpi. Minun ammattinikin sisältää sellaista ongelmanratkaisua kun mies taas on ammattikoulukoulutettu suorittavan työn tekijä. Minusta me täydennämme hyvin toistemme ominaisuuksia monilla vastakohtaisuuksillamme.

Minulla oli hyvää tahtoa tyhmää miestä kohtaan silloin, kun kaikki oli hyvin. Tyhmyys tuntui välillä jopa hellyyttävältä. Mutta kun osoittautui petolliseksi, tyhmyys rupesi rassaamaan. En enää anna armoa.

Minua ei haitannut ennen kuin sain ensimmäisen älykkään miehen. Nyt en enää jaksaisi niitä älyttömiä. Ja vaikka se ei minua haitannut, miestä taitaa itseään haitata olla naistaan tyhmempi. 

Mieheni on todistetusti paljon älykkäämpi kuin minä; minä en saanut edes gradua valmiiksi, hän on FT. Mutta joskus arkielämässä hän on täysin tumpelo, ei esim. ymmärrä että jos säilytyslokeroon vaaditaan 50 sentin kolikko, niin sinne ei saa tunkea euron kolikkoa. Tai jos kauppareissulla pitää postittaa painava paketti, hakea lääkkeet apteekista ja ostaa jäätelöä, niin hän ei ollenkaan osaa ajatella missä järjestyksessä ne on järkevää tehdä.

Up

Olemme yhtä älykkäitä, mutta mieheni haukkuu minua joka päivä jopa vähä-älyiseksi. Olen matemaattis-loogisessa ajattelussa häntä edellä, samoin kielellisessä. Hän on parempi joillain muilla osa-alueilla. ÄO:mme ovat tutkitusti samaa tasoa.

Minulla on kokemusta myös vähemmän älykkäästä miehestä. Hänen kanssaan ei ollut ongelmia. Hän joutui opiskelemaan enemmän kuin minä, ennen kuin oppi, mutta pärjäsi sen jälkeen ihan normaalisti. Itse olen keskimääräistä jonkun verran älykkäämpi.

Väitän, että pienehköt erot älykkyydessä eivät haittaa. Eron vain huomaa, kun toisen tuntee, mutta ei niistä aina harmistu. Syyni tämänhetkiseen harmistumiseeni huomaatte.

Ei osaa keskustella asioista. Minä tutkin asioita päivät pitkät ja haluaisin niistä keskustella. Joka ikisen keskustelun hän saa loppumaan kommentoimalla jotakin, joka kertoo, että hän ei mitään ymmärtänyt puhumastani. En edes jaksa sitten jatkaa keskustelua. Arjen asioissa hän ihmettelee, miten "luova" olen. Olen kyllä joo ihan luova, mutta luulen, että suurin osa on jollakin tavalla luovia. Mieheni ei ollenkaan. Ollaan kyllä mismatch, mutta on hänessä paljon hyvää, minkä takia yhdessä ollaan.

Olen sellaisessa yleisälykkydessä ja matemaattisessa älykkyydessä fiksumpi, mulla on hyvä muisti ja omaksun asioita helposti ja nopeesti. Oon siis sellasella akateemisella tavalla älykäs, mikä toki näkyy myös arjen asioissa.

Mieheni on taas sosiaalisesti lahjakas ja hyvä ihmisten kanssa. Lisäksi hän on kinesteettisesti lahjakas.

Olemme monella tapaa toisiamme täydentäviä :) Kumpikaan ei pidä toista huonompana, molemmilla on omat heikkoudet ja vahvuudet. Ehkä lapsistamme tulee sitten monilahjakkuuksia :D

Mieheni on välillä melko hidas ja vähän yksinkertaisen oloinen. Varmaan alkoholi tehnyt tehtävänsä kun ennen joi reippaasti. Välillä on kyllä kestämistä, mutta hän on myös äärimmäisen uskollinen ja rehellinen minua kohtaan, mikä on mielestäni tärkeämpi ominaisuus puolisossa kuin älykkyys.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on todistetusti paljon älykkäämpi kuin minä; minä en saanut edes gradua valmiiksi, hän on FT. Mutta joskus arkielämässä hän on täysin tumpelo, ei esim. ymmärrä että jos säilytyslokeroon vaaditaan 50 sentin kolikko, niin sinne ei saa tunkea euron kolikkoa. Tai jos kauppareissulla pitää postittaa painava paketti, hakea lääkkeet apteekista ja ostaa jäätelöä, niin hän ei ollenkaan osaa ajatella missä järjestyksessä ne on järkevää tehdä.

FT ei taida olla tietojenkäsittelystä :D

Mä en ajattele tai edes välitä kumpi on älykkäämpi. Mihinkään en ala jos nainen on liian hidas. Jotain siellä korvien välissä pitää olla että oikeasti voi jaksaa muutakin kuin boollisien tyhjentämisen. Kyllä se jotain merkitsee kun keskellä yötä pystyy puhumaankin kun himot on tyydytetty. Silloin ei ole enää mistään tyhjäpäisyydestä kyse..

Meillä molemmat ovat sitä mieltä, että itse on älykkäämpi kuin toinen, mutta vain mies tuo sen jatkuvasti esille. En vastaa noihin mitään, sillä mulla ei ole mitään tarvetta taantua nimittelyn asteelle. 

Ikävä kyllä huomaa liiankin monessa asiassa.. Mies ei lue muuta kuin Aku Ankkaa eikä ole ikinä lukenut yhtäkään kirjaa. Möläyttelee tyhmiä asioita vaikkapa kaupan kassajonossa, koska ei ikinä mieti sen kummemmin mitä sanoo.. Ei omaa normaaleja käytöstapoja esim sitä, että ruokapöydässä ei niistetä...

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmat ovat sitä mieltä, että itse on älykkäämpi kuin toinen, mutta vain mies tuo sen jatkuvasti esille. En vastaa noihin mitään, sillä mulla ei ole mitään tarvetta taantua nimittelyn asteelle. 

Viisas vaikenee sanonta pätee sinuun.

Minä olen pääasiassa älykkäämpi. Miehellä on omat vahvuutensa, joissa minä taas olen hiukan naiivi. Mutta kun hän alkaa mitätöidä minun osaamistani, älyän miten paljon älykkäämpänä hän minua pitääkään. Ja tyhmä hän ei ole, joten pakkohan se on luottaa miehen arvioon...

Ehkä hänen tarkoituksensa on vain nostaa omaa häntäänsä ja litistää omaani, jotta en lähtisi menemään. Mutta noloahan se on, ja säälittävää. Hänen vahingokseen sellainen suhtautuminen ajaa minua valmistautumaan lähtöön.

Mutta minua ahdistaa. Minulla on ollut häntä älykkäämpiä miehiä aikaisemmin, ja vaikka siinä on puolensa, niin joka tapauksessa joutuisin samaan tilanteeseen - vaikka voin löytää jonkun, joka älyää sellaisiakin juttuja joita minä en, niin minun on hyvin vaikea löytää sellaista, joka älyäisi niitä asioita, joissa minä olen parhaimmillani. Joten hyvin luultavasti joka tapauksessa joudun tilanteeseen, jossa mies joko ripustautuu minuun äitinä tai sitten alkaa sabotoida.

Nyt minulla on siis mies, joka taistelee ripustautumisentarpeitaan vastaan, ja joka on sabotöörinä niin läpinäkyvä, ettei minun tarvitse pelätä tarkka-ampujaa, kuten edellisissä suhteissa, joissa kampitettiin puun takaa. Nykyinen asetelma taitaa olla paras vaihtoehto, minkä nyt pystyn kuvittelemaan mahdolliseksi. Mutta surullistahan tämä on.