Lue keskustelun säännöt.
Nyt tarvin helppiä. Oon ihan jumissa. Tekee pahaa ja itkettää.
15.12.2017 |
No, seurustelin noin vuoden. Asuttiin erillään, mutta vietin paljon aikaa miehen luona. Sain kuulla paljon siitä miten olen aloitekyvytön jne "pääongelmat" näkyy. Ollaan tunnettu jo ennen seurustelua, joten tietää kyllä mun asioita paljon. No, nyt sitten pari päivää sitten kysyin että ootko sä tyytyväinen. Suora vastaus: ei ole. Hän on jo pidemmän aikaa miettinyt että pitäiskö mulle näyttää ovea, mutta minussa on kuitenkin hyviäkin puolia. Juteltiin pitkään ja seuraavana aamuna sitten keräsin kamani. Mulla on ollut vaikea masennus jo pitkään ja kaks edellistä suhdetta päättynyt siihen että mut on jätetty koska mussa on niin paljon vikaa. Päätin sit suosiolla pistää itse poikki koska tiedän että pitkittämisestä ei seuraa hyvää. Jätän ennen kun tulen jätetyksi. Oon kuulemma niin saamaton tyyppi ja oon kuullut tätä muidenkin suusta.
Eilisen sitten ryyppäsin kotona köyden kanssa. Mulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia jo pitkin syksyä ja viime kuussa ostin köyden että sitten kun tulee tilanne niin antaa mennä sit vaan. Mietin pitkin iltaa että menenkö kellarivarastoon miettimään asioita köyden kanssa mutta en mennytkään. Nukuin jotenkin, nyt oon aamusta asti vaan itkenyt.
En voi jutella vanhemmille koska liian suuri häpeä. Heiltä tulisi vain syyllistämistä ja hekin ovat sanoneet että olen saamaton tyyppi ja he ovat pettyneitä. Ei ole sisaruksia. Yksi sukulainen ehkä olisi. Kavereita en kehtaisi vaivata. En ole koskaan itkenyt kumppanin tai ystävien seurassa, joten en haluaisi nytkään.
Mulla ei oo elämässä mitään. Asun vuokrayksiössä. Ei ole töitä, ei opiskelua. En harrasta mitään. Mun elämä on täysin tyhjää. En ole juurikaan käyttänyt alkoholia mutta viimeaikoina masennuksen lisääntyessä olen tissutellut enemmän. Mun sisältö elämässä tällä hetkellä on siis ryypätä sohvalla rasvatun köydenpätkän kanssa.
En jaksa uskoa että asiat muuttuu tästä parempaan suuntaan.
Kommentit (27)
Kuule, viiden vuoden kuluttua elämäsi on ihan toista kuin nyt. Ja jo aiemminkin. Nyt pitää vaan sinnitellä. Ole vaikka hetki henkisesti koomassa ja kerää voimia uuteen nousuun.
Tuo menettämäsi tyyppi ei ole tuon kaiken arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisitkö muuttamaan jonkun noista asioista? Siis luettelemistasi, joita et tee? Töitä on vaikea saada, mutta harrastuksia ja opiskelua voisi yrittää. Parisuhdeasiat varmaan kannattaa jättää vähäksi ajaksi sivuun.
Soitappa heti ystävä tueksi sinne.
Mä voin olla ystävä sulle jos oot nätti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olosi voi muuttua paljon tasaisemmaksi jos lääkitystäsi tarkistetaan ja saat nukuttua kunnolla. Lopeta juominen, se pahentaa ahdistusta. Sulla kuitenkin on kavereita ja olet seurustellut, asiat voisivat olla huonomminkin. Hae opiskelemaan tai ryhdy johonkin vapaaehtoishommiin työn etsinnän ohella.
T: Toinen itsarikandidaatti
Jos tarvitse, soitat päivystykseen ja menet sinne. Jos et kuitenkaan sitä tarvitse, soitat sille yhdelle sukulaiselle tms. Masennus on vakava sairaus ja saamattomuus on silloin ihan normaalia. Tiedän, sillä sairastan itsekin. Vertaistuki on erittäin hyvä apu jaksamiseen ja itsensä hyväksymiseen, pikku hiljaa sitä jaksaa hakea muutakin apua. Ehkä se sukulainen voisi olla jeesinä näin alkuun ainakin? Kerro hänelle avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuokrayksiö, ei töitä, ei opiskelua, vaikea masennus, ja silti parisuhteita tulee ja menee. Ja joku vielä väittää, ettei naisten ole helpompi saada parisuhdetta. :D
Vierailija kirjoitti:
Mä voin olla ystävä sulle jos oot nätti!
Kyllä rumatkin tarvitsee rakkautta :(
En siis sano että ap olis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et missään nimessä tee itsellesi mitään!!!!! Oli kuinka paha olo tahansa niin et tee mitään! Se on peruuttamatonta!
Sulla on raskas aika takana, paljon koetteluita, mutta sä selviät kyllä! Sun ei pidä tuntea häpeää sairaudestasi. Masennusta ei tarvitse hävetä, se on sairaus muiden joukossa. Sun elämä on nyt rankkaa, mutta sä nouset siitä kyllä! Hyvä, että eroat ihmisestä joka lannistaa sinua. Et ansaitse sellaista. Parempi olla yksin kuin ihmisen kanssa, joka lannistaa sinua.
Sinä olet tärkeä ja arvokas ja tulet selviämään ja opit elämään itsesi kanssa, sitten olet miljoona kertaa vahvempi kuin nyt. Et tiedäkään mikä kaikki hyvä sinua odottaa! Älä missään nimessä tartu köyteen!!
Nyt äkkiä hakemaan apua, sillä itsetuhoiset ajatukset vaativat välitöntä apua. Et ole yksin ja tulet selviämään kyllä. Nyt ensin heität sen köyden menemään! Et ole millään tavalla epäonnistunut ihminen!!!
Vierailija kirjoitti:
Vuokrayksiö, ei töitä, ei opiskelua, vaikea masennus, ja silti parisuhteita tulee ja menee. Ja joku vielä väittää, ettei naisten ole helpompi saada parisuhdetta. :D
Nämä on näitä tytsyjä jotka kyllä jaksaa ravata kylillä miehiä etsimässä ja vaikea masennus puhkeaa heti kun on joku saatu nalkkiin.
Itse en ole masentuneena naisena saanut ikinä minkäänlaista kontaktia miessukupuoleen, mutta toisaalta ei ole voimia käydä baareissa tai muuallakaan miesjahdissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se köysi on rasvattu?
Joo-o, tyhmä kysymys.
Mitä hyvää sun elämässä on?
Ei mitään? On, sinulla on koti, sohva, varaa viinipulloon. Kavereitakin. Mitä haluaisit elämältä? Osaatko haaveilla? Miksi ei saa olla saamaton? Mitä sinun pitäisi saada?
Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi ja tilivelvollinen vain itsellesi. Et sinä halua kuolla, haluat apua, ole rehellinen itsellesi, ota yhteyttä ystäviisi, itke jonkun olkapäätä vasten, pyydä anteeksi, että itket siinä ja kysy mitä hänelle kuuluu, kiitä kuuntelusta.
Sulje pullo, mene suihkuun, juo kahvit, laita vaatteet päälle, kävele lähimpään metsään ja huuda niin että masulma raikaa. Niin kauan kuin on elämää on toivoa, klisee mikä on totta.
Aamen!
Sun tarina on pelottavan paljon samanlainen kuin mun. En vain ole vielä eronnut, mutta olen vakavasti harkinnut asiaa, osittain siksi ettei tästä mitään kuitenkaan tule mun ongelmien takia.
Mun oli pakko opetella puhumaan kavereille, vaikka se tuntui kiusalliselta. Ilman ketään juttukaveria ei vain pärjää. Tekee toisaalta hyvää kuulla ettei ole ainoa jolla on ongelmia ja jotenkin kun on vaihtanut huolia jonkun kanssa on taas kevyempi olo molemmilla.
Oli se tietty aika harppaus kun jossain vaiheessa en edes nähnyt kavereita, mutta kun sain kerättyä itseni jotenkin, selitin miksi olen ollut poissa.
Käytkö terapiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä voin olla ystävä sulle jos oot nätti!
En voi sanoin kuvailla miten vihaan kaltaisiasi ihmisp*rseitä. Ei mitään empatiaa tai tilannetajua! Hyi hitto!
Menet heti päivystykseen ja kerrot, että sulla on itsetuhoisia ajatuksia. Sä tarvit Nyt apua! Ja sulla on täysi oikeus saada apua, joten nyt sitä äkkiä hakemaan! Toivut ja saat elämäsi takaisin!
Älä välitä ikävistä kommenteista.
Paljon voimia sinulle AP, toivon sinulle kaikkea hyvää. Älä tee itsellesi mitään, sun ainutlaatuinen kehosi, suojele sitä❤️
Luin otsikon että "nyt tarviin heppiä". No joo, mennään asiaan. Sä kultapieni kyllä saat vielä elämäsi järjestykseen. Nyt ihan ekaksi jotain jutteluapua ja sitten opintoja, niitä voit tehdä jollain kuntoutustuella ihan oman jaksamisen mukaan, jos se masennus haittaa jaksamista. Tai jos opinnot tai esim. osa-aikatyö ei nyt oo niitä asioita joihin pystyisit tässä vaiheessa tarttumaan niin sitten jotain järkevää harrastusta ja ehkä vertaistukea kehiin.
Ja mitä niihin ihmissuhteisiin tulee niin masennuksen vaivatessa saattaa olla vähän raskasta seuraa ja toisaalta itse valita itselleen vääränlaista seuraa. Kun saat oman elämäsi kuntoon, on sit aika miettiä taas suhdekuvioita jos ne vielä kiinnostaa.
Lopeta tissuttelu, juominen. Se vain pahentaa asioita.
Nyt tulevat ne tutut ja pahalta tuntuvat neuvot, tiedän :-(
Lähde ulos, ulkoile vaikka hampaat irvessä. Väsytä itsesi kunnon lenkillä, mieluummin umpiahengessa, niin että joudut tekemään töitä päästäksesi etenemään. Valitse päämäärä missä voit levätä ja sama homma takaisinpäin.
Mene syömään. Nauti ateriasi siellä missä on kuitakin ihmisiä. Aivan sama onko se pizzaa tai jotain muuta, mutta ihmisten näkeminen on se pointti ja ravinto itsessään.
Nuku yösi, mutta ellet saa illalla unta, herää siltikin järkevään kellonaikaan, viimeistään yhdeksältä. Tee siitä itsellesi tapa.
Mene lekuriin ja anna tulla ulos kaikki mikä mieltäsi painaa ja tarkistuta samalla lääkityksesi.
Pidä kavereistasi kiinni ja mene mukaan minne tahansa heidän mukanaan pääset.
Tiedän. Tylsältä tuntuvia neuvoja, mutta rasittava ulkoliikunta, hyvä ravinto, kunnolla nukkuminen ja jos ystäviä on, heidän seuransa, ovat parasta mahdollista mielenterveyden parantamista.
Älä mieti. Aloita juuri nyt :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokrayksiö, ei töitä, ei opiskelua, vaikea masennus, ja silti parisuhteita tulee ja menee. Ja joku vielä väittää, ettei naisten ole helpompi saada parisuhdetta. :D
Nämä on näitä tytsyjä jotka kyllä jaksaa ravata kylillä miehiä etsimässä ja vaikea masennus puhkeaa heti kun on joku saatu nalkkiin.
Itse en ole masentuneena naisena saanut ikinä minkäänlaista kontaktia miessukupuoleen, mutta toisaalta ei ole voimia käydä baareissa tai muuallakaan miesjahdissa...
Voi vittu nyt.
Mä löysin parikin miestä joskus ihan opiskelujen parista, kun niitä vielä oli ja jotain jaksamista opiskeluun jäljellä. Toisen miehen kanssa ei pitkään aikaan ollut mitään romanttista, mutta helppo oli suhteen syntyä sitten myöhemmin kun oltiin kuitenkin yhteydessä silloin tällöin vuosien mittaan.
Ja vaikka mulla on vakava masennus, jaksan joskus jopa käydä baarissa, voi kauhee. Ei tietenkään sais kun masentuneen pitäisi aina vaan maata kotona, ettei vaikuta epäuskottavalta.
Kriisipuhelin 010 195 202