Lue keskustelun säännöt.
Ikää 33, tutkinnollani en saa töitä, teen pätkätöitä hanttihommissa eikä säästöjä. Miten tässä voi edes harkita lapsen hankkimista?
14.12.2017 |
Koulutukseni meni hukkaan, vaikka käytin siihen monta vuotta. Teen sesonkiluonteisesti töitä matalapalkka-alalla,miltei kaikki menee kädestä suuhun. Lähinnä nollasopimuksia ja tulot epäsäännölliset.
Lisäksi inhoan työtäni. Haluaisin mielekkään ja paremmin palkatun työn, jossa voisin hyödyntää koulutustani. Joka päivä turhauttaa raahautua töihin, ja elämää leimaa jatkuva epävarmuus. Uusi koulutus lienee hankittava, jotta pääsisin pois tästä tilanteesta.
Mies on vakitöissä ja tienaa hyvin. Ura parhaimmillaan. Lapsista on jutellut ja mielellään kaksi olisi kiva saada. Mulle se tarkoittaisi henkilökohtaista köyhyyttä, hanttihommiin jäämistä, miehen varassa elämistä ja koulutussuunnitelmien lykkääntymistä/lopullista hautaamista.
Kommentit (39)
Sulla sentään on pätkätöitä. Jos oikeesti haluat lapsia, ne menee työn edelle, oli niitä töitä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ikää 33, kaksi lasta, kolmas tulossa keväällä. Kaksi akateemista tutkintoa, kolmatta opiskelen harrastuksena hissukseen, 3-vuorotyö, vakipaikan sain 10 vuoden työskentelyn jälkeen samassa organisaatiossa. Ei elämää kannata jättää elämättä huonon työtilanteen vuoksi, koska voit tehdä asialle paljonkin. Ala opiskella alaa, jolle työllistyt ja mieti, haluatko lapsia tai mahdollisesti jotain muuta elämältäsi. Ja kun tiedät vastauksen, niin ala elämään sitä kohti. Löydät kyllä keinot, kun etsit niitä.
Kun omat lapseni olivat taaperoita, olimme silloisen vaimoni kanssa kumpikin opiskelijoita. Ylimääräiset leivänpäälliset tein iltatöillä ja satunnaisilla keikkahommilla. Aina ei edes ollut autoa, joten hautaa se perkeleen Audi, omakotitalo ja valkoinen aita. Hyvin se meni, älä siis pelkää.
Hae opiskelemaan:
Lähihoitaja
Sairaanhoitaja, ensihoitaja, terveydenhoitaja
Bioanalyytikko
Farmaseutti
Puheterapeutti
Sosiaalityöntekijä
Sosionomi
Lastentarhanopettaja
Jos miehellä on kerran työ ja hinku saada lapsia, niin eikö se ole silloin miehen syy rahoittaa tämä projekti? Sopikaa että mies maksaa elatuksen ja eläkemaksut äitiysloman ja hoitovapaan ajalta. Jos miehellä ei ole ihan jättitulot, niin sitä toista lasta kannattaa harkita. Yksikin saattaa riittää, mieli voi sen jälkeen muuttua. Mekin lähdettiin neljään tekemään, mutta yhteen se jäi. Ei me oltukaan niin suurperheihmisiä kuin kuviteltiin.
Katsokaa, että sinun nimissä on myös riittävästi omaisuutta. Se lievittää sitä tunnetta, että roikkuu ihan tyhjän päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei liikaa stressiä. Mieti ensin mitä haluat. Älä tee hätiköityjä päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Hae opiskelemaan:
Lähihoitaja
Sairaanhoitaja, ensihoitaja, terveydenhoitaja
Bioanalyytikko
Farmaseutti
Puheterapeutti
Sosiaalityöntekijä
Sosionomi
Lastentarhanopettaja
Ei sote-töitä, en sovellu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toisella on ura hyvällä mallilla, niin ei edes taloudellisesti ole hätää. Moni tekee lapset ihan köyhyyteen ja pärjää silti, yhteiskunnan tuella toki. Lapsenteossa aika on rajallinen, kaiken muun ehtii myöhemminkin.
Hankkiudu eroon tuosta nöyrästä asenteesta. Täällä puhutaan aina että mies elättää perheen kun nainen hoitaa kotona lapsia. Mutta asia on niin, että lapsia hoitava nainen mahdollistaa sen, että mies jatkaa urallaan ja tienaa. Mies on velkaa naiselle, kun tämä hoitaa yhteisiä lapsia. Ei toisin päin. Vaadi kunnon korvaus, jos ryhdyt lapsia hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos urasi on tuossa jamassa, niin mitä hävittävää sinulla voisi olla?
Jos haluat lapsia, ei kannata odotella. Voin kertoa, että lapsettomuushoidoissa ravaaminen, piinaava odotus ja epäonnistumisten kestäminen ei ole mitään herkkua. Ja rahaa palaa siinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En sano muutaku et en laittais uraa sen eelle et muutaman vuoden päästä lasten hankinta saattaa vaikeutu a jo todella paljon, jos siis kuitenkin haluat lapsia? Mietit sitten äippälomalla rauhassa et mitä teet.
Mä tiedän tämän varsin hyvin, ja juuri tästä se dilemma muodostuukin.
Mulle on todella vaikea ajatus elää miehen elätettävänä ja ilman mielekästä työtä. Haluan pystyä elättämään itseni ja osallistua perheen elättämiseen omalta osaltani. En ole sellainen ihminen, joka pystyy huolettomasti heittäytymään toisen varaan näin isossa asiassa.
Entä jos jotain sattuu ja jäänkin vaikka yksin lapsen kanssa? Sitten vasta tyhjän päällä olenkin.
Ja onhan se elämän mielekkyyden ja henkisen hyvinvoinnin kannalta myös iso asia tehdä mielekästä työtä ja saada omaa rahaa. Toisen tuloilla eläessä olen tavallaan avuttomassa tilanteessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos toisella on ura hyvällä mallilla, niin ei edes taloudellisesti ole hätää. Moni tekee lapset ihan köyhyyteen ja pärjää silti, yhteiskunnan tuella toki. Lapsenteossa aika on rajallinen, kaiken muun ehtii myöhemminkin.
Kyllä tosiasia on sekin, että jos valmistuu ihan uuteen ammattiin vajaa nelikymppisenä ilman aiempaa uraa, on silloin todennäköisesti vaikeampi saada sitä uraa kuin samanikäisen tulla raskaaksi... "kaikkea muuta" ei siis todellakaan ehdi myöhemminkin, myös urapolun aloittamisella on viimeinen käyttöpäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos toisella on ura hyvällä mallilla, niin ei edes taloudellisesti ole hätää. Moni tekee lapset ihan köyhyyteen ja pärjää silti, yhteiskunnan tuella toki. Lapsenteossa aika on rajallinen, kaiken muun ehtii myöhemminkin.
Niin, mitäpä sillä omalla elämällä väliä. Ja tuille vaan.
Ikää 47 v, hyvä koulutus, hyvä palkka, perusterve, ei päihdeongelmia, hetero mies, ei puolisoa - miten tässä tilanteessa voi harkita omien biologisten lapsien hankintaa?
Miten helvetissä kaikilla naisilla on aina hyvätuloinen mies!?!?
Ihan siis uteliasuuttani vaan ihmettelen.
Vierailija kirjoitti:
Miten helvetissä kaikilla naisilla on aina hyvätuloinen mies!?!?
Ihan siis uteliasuuttani vaan ihmettelen.
Harva on tuossa kolmikymppisenä hyvätuloinen. Pitää osata vain katsoa sellainen lupaava yksilö, joka pääsee urallaan eteenpäin. Ja todellakin niin kuin tuolla joku sanoi, se kotona oleva vaimo mahdollistaa sen, että mies pääsee keskittymään uraansa ja sitä kautta niitä tuloksiakin syntyy. Jos sattuu kaksi uratykkiä samaan perheeseen, niin se homma ei toimi muuten kuin vuorottelemalla. Ja näitä vuorotteluhaluisia miehiä on todella harvassa.
Minä vielä lapsellisesti (?) kuvittelen niinkin, että kun miehellä on vaimo ja lapsi, niin ne toimivat lisäkannustimena siihen töissä ponnistelemiseen. Sinkku helposti miettii, että mitä varten minä tässä raadan kun tulen vähemmälläkin toimeen. Perheellisellä miehellä se on jotenkin konkreettista, että perheen puolesta pitää huhkia. Kyllä ihmiset on valmiita tekemään paljonkin oman jälkikasvunsa eteen.
Hae keväällä opiskelemaan, pääset syksyllä aloittamaan. Yritä saada edellisiä opintojasi hyödynneyttyä, opiskele ripeästi. Hanki opinnoillesi rahoitus ja jätä hanttihommat, keskity vain opintoihin.
Älä lähde enää tekemään mitään tuhottoman pitkää tutkintoa, esim. amk-tutkinnon saisit varmasti nopeasti pakettiin, tai joku maisteriohjelma. Riippuen siis taustastasi.
Ja ennen kaikkea, opiskele sitä, mikä kiinnostaa! Toki työllistymisnäkökulma on tärkeä, mutta asian pitää kiinnostaa ja motivoida. Entä olisiko ulkomailla tutkinnollesi käyttöä? Olisiko mahdollisuus lähteä joksikin aikaa?
Jos et nyt ole tyytyväinen elämääsi, tuskin vauva sitä tiilannetta parantaisi juuri nyt. Joillekin lapsi on elämän tarkoitus ja muulla ei niin väliä, ja pystyy hyvillä mielin elämään miehen tuloilla. Joillekin sellainen ei sovi. Olemme erilaisia. On ihan järkevää ajatella näitä asioita. Ja on aivan normaalia haluta oma mielekäs ura/työ ja pystyä osallistumaan kuluihin.
Korkeakoulutetuille naisille varsinkin sen tutkinnon eteen on tehty töitä, oma ala on osa identiteettia, työn halutaan olevan motivoivaa, ei vain työtä. Eri asia kuin kaupan kassalla, hoitajalla tai vaikka siivoojalla.
Katsokaa tilannetta uudestaan, kun olet päässyt kiinni uusiin opintoihin ja uusi suunta on selvillä. Helpompi edes aloittaa uudet opinnot nyt, kuin jättää aloittamatta ja hankkiutua raskaaksi.
Älä hanki lapsia. Nauti omasta elämästä. Sitä ei koskaan mitenkään voi ennalta arvata, miten lapsi vaikuttaa elämään. Se lopettaa oman elämän. Jätä lapset hankkimatta, olet onnellisempi. Saat onnellisemman elämän.
En sano muutaku et en laittais uraa sen eelle et muutaman vuoden päästä lasten hankinta saattaa vaikeutu a jo todella paljon, jos siis kuitenkin haluat lapsia? Mietit sitten äippälomalla rauhassa et mitä teet.